MISSÄ ON SYDÄMEMME?

Elämmekö elämäämme maailmassa niin kuin Herra ei tulisikaan takaisin, vai elämmekö joka päivä niin kuin se olisi viimeinen? Olemmeko Herran tullessa innokkaat kohtaamaan Hänet? Elämmekö jo nyt taivaallisissa, vai onko maalliset asiat vallanneet sydämemme? Elämmekö maailmasta vai Jumalasta? Jumalaa rakastava pitää maailman roskana ja tahtoo irrottaa sydämensä sen tarjoamasta moskasta, pitäen halpana sen anteja, jotka eivät anna Hengen ravintoa, vaan ruokkivat ainoastaan ajallista nälkäämme.

Onko meillä tämä mieli? Kumpi on meille tärkeämpää: Jeesus, joka antaa totisen elämän, voiman ja ilon, vai tämän maailman rakkaus ja nautinto, joka tukahduttaa elämän siemenen sydämestämme, niin että jäämme hedelmättömiksi ja kadotamme voiman ja ilon hengellisestä elämästämme? Onko aarteemme koottu taivaaseen vai maan päälle Matt 6:19-21: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. 21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Luuk 16:10-11 ja Matt 6:22-24 Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. 11. Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on? 22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. 23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! 24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Monelle raha on Kristusta kallisarvoisempaa. Voimme kyllä koota mammonaa Herralle, mutta emme itsellemme. On turha puhua elämän antamisesta Herralle, jos jumbo jet on parkissa takapihallamme ja sydän kiinni maailman materiassa. Menestyvä ja rahaa rakastava sydän ei näe pelastuksen arvoa. Herra on kiinnostunut meistä itsestämme. Hän ei katso uhriemme suuruuteen, vaan sydämeemme. Laatu ratkaisee, ei määrä. Sanotaankin, että ihmiset tuomitsee henkilön hänen tekojensa mukaan, mutta Jumala tuomitsee teot henkilön mukaan.

Elämämme paljastaa mikä on meille tärkeää. Voimme sanoillamme tunnustaa Hänet, mutta teoilla kieltää Hänet. Saako Hän elää meissä ja onko Hän lähellä sydäntämme? Jos sydämessä palaa rakkaus Herraan ovat tekommekin sen mukaiset, jos taas maailma on tärkeä, ei sydämessä ole sijaa Jumalan rakkaudelle. Rakkaus ei kysy palvelushintaa. Toisinaan myös oma yrityksemme palvella Jumalaa on vain yritystä itse ansaita pelastus ja Kristuksen kunnian ryöstämistä itselleen "kyllä minä osaan ja pärjään" tyyliin. Onko uhraustemme vaikutteena rakkaus, vai maineen ja ansion(pelastuksen) kalastus? Jumala kysyy ennen kaikkea alamaisuutta Jeesuksen uhrille.

Kiinnostaako meitä antaa kaikkemme Jumalalle, vai haluammeko rikkaan nuorukaisen tavoin pitää sydämessämme rakkauden maailmaan? Voimme kyllä parannella huonoa omaatuntoamme antamalla Jumalalle omastamme ylimääräiset, pitäen itse rakastamamme osan ja elämämme omassa vallassamme. Niin teki rikas nuorukainenkin. Käskyt tuli kyllä täytettyä moitteettomasti ja oltiin jo lähellä Jumalan valtakuntaa, mutta se jokin puuttui ja sen mukana kaikki. Ei ollut Kristuksen sisäistä tuntemista. Tahto oli kyllä rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä, muttei ollut voimaa hyvän toteuttamiseen, kun perustana oli: minä olen noudattanut linja, eli tekoihin, eikä uskoon perustuva. Hän oli kiinnostunut vain mitä vielä voisi tehdä, kuitenkaan olematta kiinnostunut Jeesuksesta itsestään. Jeesus sanoi Matt 11:6, että autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." ja että joka rakastaa Häntä rakastaa Isääkin ja joka hylkää Hänet hylkää Isän, sillä Isä rakastaa Poikaa ja ilmoittaa Hänet niille, jotka Häntä rakastavat ja Hänen tietään etsivät.

Jeesus on tie, mutta kelpaako meille seurata Jeesus-tietä, vai haluammeko pysyä omien tekojen tiellä. Tekeminen on helppoa, mutta uskominen on kompastuskivi. Armoon emme voi lisätä tekoja, mutta armo voi lisätä meissä tekoja. Teot eivät ole tehneet meistä Jumalan lasta, eikä ansiottomuutemme voi lapseutta kumota. Teot eivät ole pelastuksen edellytys, vaan seuraus. Periäkseen iankaikkisen elämän ei tarvita tekoja, vaan syntyminen perilliseksi, Kristuksen kanssaperilliseksi.

Jumalan silmissä sekä menestys, että menetys tarkoittaa usein täysin eri asioita kuin meidän silmissämme. Usein ihmisten silmissä rikkaudelta ja onnelta näyttävä on Jumalan silmissä köyhyyttä ja onnettomuutta. Maailman vastatuuli on Jumalan myötätuuli ja toisinpäin. Missä omat mahdollisuudet loppuvat, siellä Jumalan mahdollisuudet vasta alkavat. Mitä merkitsee Jumalalle maalliset saavutuksemme ja tittelimme ja mitä ne meitä hyödyttää? Eikö köyhdytä ja verota hengellistä elämäämme se, että turvaamme virkaamme ja palvelemme enemmän maailmaa ja itseämme kuin Jumalaa ja etsimme omaa voittoamme ja ajallista hyvää, emmekä Jumalaa ja vanhurskauttaan? Ajallisiakin asioita tarvitaan, mutta jos ajattelemme vain ajallisia on osammekin tässä maailmassa, eikä tulevassa. Silloin meillä ei ole viisautta Jumalassa, eikä ymmärrystä opettaa raamattua ja saarnata oikeutta ja vanhurskautta(evankeliumia Kristuksesta), vaan meillä on ainoastaan tämän maailman viisautta, joka on Jumalan silmissä hullutusta ja joka tulee vain vatsamme hyväksi. Jumalan viisaus on Kristus.

Onko arvojärjestyksemme oikea? Jaksamme kyllä nähdä vaivaa tuulen hyväksi ja väsyttää itseämme turhalla työllä, mutta Jumalan palvelemisesta sanomme: Mikä vaiva ja mitä se meitä hyödyttää tai mitä me siitä saamme, vaikka todellisuudessa se on ainoa tapa saada pysyvää voittoa. Olemmeko valmiit tähtensä luopumaan kaikista hyvistäkin asioista? Ei ole hullu se, joka luopuu siitä mitä ei voi säilyttää, voittaakseen sen mitä ei voi kadottaa. Emme voi täyttyä Jumalan Hengellä, ellemme suostu tyhjentymään maailman hengestä. Niistä, jotka antautuvat Pyhän Hengen hallintaan tulee hyviä, jotka tottelevat vaikutustaan tekevät hyvää ja jotka elävät voimansa alaisuudessa saavat vastaanottaa hyvää.

Usein ajattelemme, että Jumalassa on nyt jotain vikaa, kun ei ole voimaa, eikä Hän vastaa, vaikka vika on oman puseron alla. On vain kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka sanovat Jumalalle: tapahtukoon sinun tahtosi ja niitä, joille Jumala sanoo: tapahtukoon sinun tahtosi. Tuhlaajapojan ensimmäinen rukous oli: Anna minulle ja toinen: ota minut. Täydellisyys on sitä, että tunnustaa epätäydellisyytensä. Sen sijaan, että yrittäisimme rukouksilla muuttaa Jumalaa, annetaan Hänen muuttaa meitä. Kun rukoilemme saakoon sydämemme olla mielummin ilman sanoja, kuin sanoja ilman sydäntä. Tyhmän sydän on suussa, viisaan suu on sydämessä.

Ihminen pyrkii kaikessa hallitsemaan elämäänsä liittyvät asiat. Hän haluaa maksimoida kaiken sen hyvän, mitä tämä maailma tarjoaa. Ajallisten antimien lisäksi hän tahtoo itselleen kaiken sen mitä Jumala lupaa. Vilpillä saadaan usein suurimmat valloitukset, muttei pysyvimmät. Ne, jotka jumalisesti haluaa vaeltaa joutuu väistymään ns. uskonsankarien tieltä. Sana sanoo, että maailman ystävästä tulee Jumalan vihollinen. Usko erottaa meidät maailmasta ja maailma erottaa meidät uskosta.

Jeesus ei tullut tarjoamaan hetkellistä nautintoa, vaan iankaikkista elämää. Jeesus on tie, maailma tarjoaa vain oikopolkuja tai pakomatkoja. Ongelmamme on usein siinä, että haluamme olla Kristillisiä olematta ristillisiä, eli haluamme Jumalalta ratkaisuja asioihimme, tahtomatta kieltää itseämme ja tunnustaa Häntä ainoaksi toivoksemme. Ei siis mahtailla sillä, kuinka hyvin MINÄ olen "kantanut ristiä" vaan kerskata siitä mitä, JEESUS ON. Vain Jeesuksen ristillä on merkitystä pelastuksessa. Silti, sama itsemme kieltämisen tie on myös kuljettava. Meidän tulisi olla Kristuksen perässä kulkijoita ja toistemme rinnalla kulkijoita. Se joka seuraa joukkoa on aina perässä. Usko omistaa Kristuksen, rakkaus seuraa Häntä elämässä ja toivo tarttuu kiinni iankaikkiseen elämään.

Ajattelemme usein, että Jumala on meille velkaa ja velvollinen, vaikka asia on päinvastoin. Odotamme usein oikeutta armon sijasta, muistamatta, että Herra on ylpeitä vastaa, mutta antaa nöyrille armon. Epäile itseäsi äläkä Jumalaa ja pane toivosi Jumalan-, älä itsesi varaan. 2 Kor 13:5: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Suurempaa kuin ongelmaan ratkaisun löytäminen, on ratkaisemattoman ongelman hyväksyminen ja sen kanssa elämään oppiminen. Kestäväisyys ei ole vain kykyä sietää vaikeus, vaan kykyä kääntää se Jumalan kunniaksi. Koetukset ovat haasteita päätöksellemme uskoa ja kun emme jaksa uskoa alamme toivoa. Kun emme omista mitään, emme voi menettää mitään ja kun ilo on Hänessä eikä ajallisissa, ei ajalliset voi riistää autuuttamme. Sanotaan, että onni riippuu siitä mistä se roikkuu! Älä riipu ihmisissä, vaan Herrassa.

Kristityllä on monta kuolemaa ja jokaista niitä seuraa ylösnousemus. Ristiinnaulitsemisella on elämässämme suuri merkitys, vaikkemme sitä ymmärtäisikään, se sisältää meidät sekä naulitsijoina, että naulittuina. Ainoat taivaaseen saakka yltäneet saavutuksemme ovat Jeesukseen lyömämme haavat. Emme saa armoa pyhyytemme, emmekä pahuutemme tähden, vaan Kristuksen tähden. Kristuksen ristissä on voima vanhan ihmisen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemuksessa perusta uuden ihmisen syntymiseen. Pelastumisemme ei ole vanhan parantamisessa, vaan uuden syntymisessä. Jumalan lapseksi ei tulla evoluution so. kehittymisen kautta, vaan revoluution so. sisäisen vallankumouksen kautta. Joka syntyy kerran kuolee kahdesti, mutta joka syntyy kahdesti kuolee vain kerran.

Suurta minäämme ei tulisi lähettää kasvatuslaitokseen, vaan ristinpuulle, sillä suurimmat ongelmamme johtuvat suuresta minästämme. Jumalan kasvatukseen kuuluu kuri ja kasvuun kipu. Herra säästää raskaimmat lyönnit rakkaimmille lapsilleen. Jos emme opi läksyämme pään kautta opimme sen kantapään kautta ja saamme käydä koulumme uudelleen, kunnes opimme läksymme. Missä liha sotii Henkeä vastaan, sinne Herra ampuu kuolettavia nuoliaan. Minäämme ei tule opettaa elämään, vaan kuolemaan. Kun vanha ihmisemme on kuollut voimme pitää hautajaiset maineelle ja kunnialle, mutta joka pelkää minänsä kuolemaa pysyy vain elävänä ruumiina. Suremmeko suruttomuuttamme? Epäuskoinen sydämemme on suurin vaaramme.

Joudumme monenlaisiin koetuksiin, jotta puhdistuisimme ja meistä voisi tulla jalo astia Herran käyttöön. Annetaan Herran kuumentaa meitä ahjossa kuin kultaa, että kuona ja kaikki arvoton palaisi pois elämästämme ja annetaan Hänen polttaa saviastiamme tulessa, että se kestäisi käytössään. Annetaan Hänen seuloa meitä kuin nisuja, että pahuus meistä erottuisi, niin kuin ruumenet ja epäpuhtaudet seulottaessa erottuu puhtaasta ruokaviljasta. Annetaan Hänen karsia meistä turhat oksat, jotka eivät kanna hedelmää, että alkaisimme runsaammin kantamaan hedelmää Hänelle. Annetaan Hänet viimeistellä meitä, niin kuin taiteilija työtään, että Hänen kättensä jälki saisi meissä näkyä ja työnsä valmistua sellaiseksi, kuin Hän on sen aivoitellut, niin että siitä koituisi yhä enemmän Hänelle kiitokseksi. Joko muutumme tai suutumme, joko ihastumme tai vihastumme. Älä katso ympärillesi, silloin hämmennyt. Älä katso omaan sydämeesi, silloin masennut. Älä katso maahan, silloin tulet maailmalliseksi. Katso Jeesusta! Seuraa Jeesusta! Rakasta Jeesusta! Kiitä Jeesusta, Äläkä koskaan irrota katsettasi Jeesuksesta.

Kestämmekö Hänen tulemuksessaan, kun maalliset hankkeemme raukeavat tyhjiin? Elämmekö suruttomasti ja varmoina itsestämme, pelkäämättä Herraa? Olemme lähdössä matkalle, on vain kumma, miten monet ihmiset eivät ole edes kiinnostuneita matkan kohteesta. Tiedämmekö mihin olemme matkalla? Onko osamme tässä maailmassa, vai tulevassa? Meille usein riittää se, että olemme jotain maailmassa, emmekä muista, että maailma on työmaamme, eikä kotimme. Herra on luvannut valmistaa kodin taivaaseen niille, jotka elävät täällä vieraina ja muukalaisina. Maailma on taistelutanner, jossa emme saa tuntea oloamme liian turvalliseksi muun kuin Kristuksen tähden. Olemme vain läpikulkumatkalla ja vaaroja on paljon.

Maailmassa meillä on ahdistus ja meitä vainotaan Sanan tähden. Maailma ei katsele suopein silmin niitä, jotka eivät anna arvoa sen pyrkimyksille ja tavoitteille. Jos maailma ottaa meidät avosylin vastaan tulisi meidän huolestua, sillä sen tulisi vihata meitä, koska emme ole maailmasta. Jos olemuksemme ei ärsytä maailmaa, ei meissä ole valoa ja suolaa, jota maailma vieroo ja joka erottaa meidät siitä. Maailmassa olemme loppuun asti etsijöitä, emme löytäjiä, taistelijoita, emme voittajia, pyrkijöitä, emme saavuttajia. Täällä emme ole turvassa, vaan toivossa, joka on Kristus.

Älä pelkää taistelua, sillä ilman sitä ei ole voittoakaan. Emme kuitenkaan taistele lihallisin menetelmin, emme taistele kuin ilmaan hosuen. Järjen taistelutapa on: Taistele ja voita, niin saat levon, mutta Raamatun taistelutapa on: Usko ja lepää, niin saat voiton. Olkoon varustuksenamme saatanan juonia vastaan totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, uskon kilpi, alttiuden kengät, pelastuksen kypärä ja Hengen miekka. Varjellumme vain Jeesuksen ja kirjoitetun sanan kautta, joka on sielumme ravinto, aseemme taistelussa, lohdutus murheissa ja voima masennuksessa.

Meidän tulisi muistaa, ettemme maailmasta löydä sisältöä elämäämme, sillä maailman tiet eivät tule mistään, eivätkä johda mihinkään, sen ovet aukeavat tyhjyydestä pimeyteen, tarkoituksettomuudesta epätoivoon ja turhuudesta turhautumiseen. Ainoa toivomme ja turvamme on Kristus. Hänen haavoissaan on lääke entisissä taisteluissa saatuihin haavoihin ja voima uusiin taisteluihin. Saamamme haavat vain nöyryyttävät sinua ja pakottavat pakenemaan Parantajasi turviin. Jos sanot: Minussa on vain syntiä ja kuolemaa. Vastaan: Herra on kanssasi. Jos sanot: Joudun usein tappiolle. Vastaan: Odota! Kuninkaasi voittaa. Jos sanot: Taistelu on ylen kova. Vastaan: Älä lannistu. Tartu aseisiisi. Jos sanot: Minä häviän taistelussa. Vastaan: Rukoile! Jumala vahvistaa sinua. Jos sanot: Rukoukseni on kylmä ja huono. Vastaan: Koeta kuitenkin huutaa! Jos sanot: Hyvä on. Minä huudan ja rukoilen. Vastaan: Sinä voitat. Kiitos Herran. Toivo Kristuksessa ei saata häpeään. Voitamme vain Herramme Jeesuksen kautta.

Harrastammeko jumalisuutta ilman Jumalaa? Palvelemmeko Jumalaa vain omantunnon rauhoittamiseksi, pelosta ja perinteestä, emmekä rakkaudesta? Totuus ei ole sitä, mitä luulemme totuudeksi, vaan mikä on Totuus. On helpompi kolkuttaa salaisuuksien porttia, kuin käydä sisään ilmoituksen avaamista ovista. Jumala ei ole niinkään tietomme kohde, kuin ihmettelyn aihe. Israelin kansa palveli ja rukoili Herraa, mutta kuitenkin luotti valheen sanoihin ajatellen Jumalan palvelemisen pelastavan heidät tuhosta, mutta heidän toivonsa oli turha ja uskonsa perusta väärä. Israelin kansan tavoin monille riittää uskonto ilman eteenpäin menemistä, kun taas omien ponnisteluiden tuloksena on vain uskottelu, eikä usko. Uskomisen yrittäminen ei ole uskomista, vaan tekemistä ja usko perustuu armoon, eikä tekemisiin. Usko on välikappale rakkauteen joka on päämäärä. Ei omaan rakkauteemme vaan Jumalan rakkauteen. Sillä niin on JUMALA maailmaa rakastanut, että HÄN ANTOI ainoan Poikansa. Jumala ei vaadi meitä mitään, mitä ei voisi itse täyttää. Emme tarvitse suurta uskoa, vaan uskoa suureen Kristukseen.

Vain uskon kautta Jeesuksen voittoon saamme voiton. Ihmisen synti on siinä, että hän haluaa itse hallita elämäänsä. Ihmisen pelastus on siinä, että hän antautuu Jumalan hallittavaksi. Parempi, ettemme ole mitään Jeesuksessa, kuin, että olemme jotain ilman Jeesusta. Parempi olla hyljätty maailmassa, kuin hyljätty taivaassa. Jumala on suuri Minä olen ja Hänen armostaan olemme mitä olemme, vaikka pieniä emme olioita. Olemmeko riippuvaisia vain tämän maailman asioista, vai perustuuko tyytyväisyytemme Jeesukseen? Tyytyväisyys on alttiimpi astumaan alhaisten mataliin majoihin, kuin ylhäisten yleviin palatseihin ja valtaistuimille Ajattelemmeko hengellisiä kysymyksiä vain ajallisen elämän kannalta, pitäen jumalisuutta vain keinona voiton saamiseen? Älkäämme ajatelko suuriksi tulemista, vaan pieniksi nöyrtymistä. Ei ole suurinta se, että kyllin saa, parasta on päivä jona janoaa. Suuruus usein vaeltaa ryysyissä, pienuus loistossa.

Paavali varoittaa ja neuvoo Timoteusta karttamaan rikkauden turmelusta ja elämään tervettä uskonelämää. Näitä ohjeita noudattamalla mekin voimme varjeltua monilta kolhuilta. 1 Tm 6:3-20: Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, 4. niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, 5. alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. 6. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. 7. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; 8. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. 9. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. 10. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. 11. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. 12. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. 13. Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, 14. että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, 15. jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, 16. jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. 17. Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, 18. kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, 19. kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän. 20. Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, 21. johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!