|
|
Herran tie ei ole helppo tie, sillä se on omasta luopumisen ristin kaita tie, jota emme omin voimin ja kyvyin voi tai halua käydä. Se ei ole lihan mielen mukainen tie ja lihalle helpompaa onkin käydä toista tietä joukon kanssa nauraen. Kuitenkaan Herran tietä tarvitse käydä omissa voimissa ja yksin, sillä Herra käy kanssamme koko matkan perille asti, kunhan vain seuraamme Häntä siinä voimassa ja uskossa, mikä meillä on. Inhimillinen heikkoutemme on vain eduksi Jumalan tiellä, sillä voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa.
Me haluamme usein nähdä ja tuntea, koska emme muuten kykene ulkoisten olosuhteiden ja epäuskon tähden uskomaan Sanansa lupauksia ja ymmärtämään tahtoansa, emmekä rohkene ottamaan vapauteen johtavia askeleita, luopumalla tutuista ja turvallisista maailman teistä, joihin olemme tottuneet ja vaikka Herra kuinka selvästi sanallaan vakuuttaisi, niin me epäröimme pyydellen merkkejä, rohkenematta jättäytyä Hänen varaansa. Vain uskolla voimme omistaa lupauksensa, muuta tietä ei ole.
Herra antoi meille Sanansa vakuudeksi ja siihen meidän tulisi uskaltaa, ei näkemiseen, sillä usko ei kasva näkemisestä, niin kuin Luuk 16:31 sanoo: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös. Luuk 22:67-68:ssa Kirjanoppineet kiusasivat Jeesusta ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille." Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko; 68. ja jos kysyn, ette vastaa. Joh 3:12. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? Joh 4:48 "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko." Matt 16:4. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki." Ja hän jätti heidät ja meni pois.
Herra vastasikin tunnusteolla ja antoi tulen taivaasta langeta osoitukseksi armostaan, mutta silti jakeessa Gideon taas sanoi Jumalalle: "Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niinkuin olet puhunut, 37. niin katso, minä panen nämä kerityt villat puimatantereelle: jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa muuten jää kuivaksi, niin minä siitä tiedän, että sinä minun kädelläni vapautat Israelin, niinkuin olet puhunut." 38. Ja tapahtui niin. Sillä kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, pusersi hän kastetta villoista koko vesimaljan täyden.
Tämäkään tunnusteko ei riittänyt vakuudeksi Jumalan sanan aitoudesta, vaan jälleen jakeessa 39. Gideon sanoi Jumalalle: "Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä kerran puhun. Anna minun vielä kerta tehdä koetus villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan." 40. Ja Jumala teki niin sinä yönä; ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan.
Vielä näidenkin vakuuttelujen lisäksi Herran piti rohkaista yhä pelkäävää Gideonia ja 6:9:ssä Herra sanoi hänelle: "Nouse ja käy leirin kimppuun, sillä minä annan sen sinun käsiisi. 10. Mutta jos sinä pelkäät käydä sen kimppuun, niin mene palvelijasi Puuran kanssa alas leiriin 11. ja kuuntele, mitä siellä puhutaan. Sitten saat rohkeutta käydä leirin kimppuun." ja Gideon meni ja jae 15. jatkaa: Kun Gideon oli kuullut kertomuksen unesta ja sen selityksen, niin hän kumartaen rukoili, palasi sitten takaisin Israelin leiriin ja sanoi: "Nouskaa, sillä Herra antaa midianilaisten leirin teidän käsiinne."
Kertomuksen alussa, kun tilanne näytti toivottomalta, eikä Herra näyttänyt vastaavan, petti Gideonin toivo, eikä hän jaksanut enää uskoa muutoksen mahdollisuuteen, vaan korjaili viimeisiä jyviä midianilaisten tieltä. Gideon kyseli Herralta: miksi kaikki paha oli heitä kohdannut ja miksei Hän tee mitään, jos kerran voit ja missä olivat tekonsa, joita Hän oli ennen tehnyt? Gideon ei ymmärtänyt Jumalan toimitapoja ja näkemisen toivossa hänen uskonsa oli menettänyt voimansa. Hän oli ehkä pitkään odottanut Jumalalta apua toivomallaan tavalla ja oli alkanut epäilemään vastaako Jumala ollenkaan. Hän ei muistanut että Herra oli sanonut koettelevansa kansaansa sortajiensa kautta. Vasta, kun Herra ilmestyi, hänen toivonsa heräsi ja hän alkoi taas uskomaan, että Jumalalle sittenkin on kaikki mahdollista ja kaiken olevan tiedossaan ja hallinnassaan. Hän etsi vakuutusta ja uskoa siihen, että Herra auttaa ja pelastaa lupauksensa mukaan, niin kuin muinaisina päivinä.
Huolimatta siitä, että Gideon voimansa vähäisyyden ja olosuhteiden tähden epäili lupausta, että Herra hänen kauttaan vapauttaisi Israelin midianilaisten käsistä ja koetteli Häntä, Jumala ei katunut ja muuttanut suunnitelmiaan, vaan osoitti kunniansa heikkoudessa ja kärsi Gideonin vaikeutta uskoa, auttaen kerta toisensa jälkeen hänet uskoon ja valaen häneen rohkeutta, niin että hän lopulta sai voittoon tarvittavan uskon ja oppi turvaamaan Herraan. Tässä pätee Raamatun neuvo Room 14:22-15:3: Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; 23. mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. 1. Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. 2. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. 3. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi.
Herra ilmestyy niille, jotka eivät kiusaten epäile tai koettele Häntä. Raamattu kehottaa kuitenkin koettelemaan henget, joka ei ole pyhän Hengen pilkkaa, kiusaamista tai Hänen epäilemistään. Emme saa sokeina uskoa mitä tahansa, mutta Sanalla voimme koetella kaiken ja sen opetuksiin perustaa elämämme ja pysymään siinä, mistä olemme tulleet vakuuttuneiksi. Ihmeet ovat vain vahvistusta Jumalan Sanalle ja niiden tulisi johtaa lähemmäksi Herraa ja juurruttaa Sanaan.
Jumala vahvisti Gideonille Sanansa hänen sitä anoessaan ja pyysi armoonsa turvaten, ettei Herra siksi vihastuisi häneen. Gideonin opittua tuntemaan Herransa äänen ja luottamaan Häneen, teki hän tahtonsa kyselemättä. Herra kärsii armonsa tähden mieltä toisinaan mielettömyyttäkin ja auttaa Häntä etsivät totuuteen, vaikka tekisimmekin toisinaan mutkia suoriin teihinsä. Jumala osoitti pitkämielisyyttään Gideonille, kuin isä kävelemään opettelevalle lapselleen ja kutsui häntä sotaurhoksi, vaikka Gideon ei itseään sellaiseksi uskonut, vaan päinvastoin, piti itseään vähäisenä ja katsoi vallitseviin olosuhteisiin, omiin kykyihinsä ja voimaansa. Herra ei vaatinut Gideonilta enempää voimaa tai uskoa, vaan käski menemään siinä voimassa, joka hänellä oli.
Voitto ei ole kiinni inhimillisistä mahdollisuuksista, vaan Herran uskollisuudesta ja voimasta. Annetaan Jumalan tehdä meitä itsessämme tyhjiksi, ettemme ylpeilisi ja sanoisi oman voimamme kautta saaneemme voittoa. Paavaliakin riisuttiin, mutta hän ymmärsi voimansa salaisuuden ja sanoi: 2 Kr 12:10: "Sentähden minä mielummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. 10. minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Turvaammeko me omaan voimantuntoomme vai Kristukseen? Jumalaan turvaava voi sanoa omista puutteistaan ja mahdollisuuksistaan huolimatta niin kuin Joonatan palvelijalleen 1 Sam 14:6. "Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomain vartiostoa; ehkä Herra on tekevä jotakin meidän puolestamme, sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien."
Kun olemme kokeneet elämässä voittoja paisuu usein lihallinen mielemme ja lankeamme kiusaukseen valvomattomuudessamme. Näin tapahtui Gideonillekin voittonsa jälkeen. Tuom 6:22-24 ja 27: Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: "Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että sinun poikasi ja poikasi poika; sillä sinä olet vapauttanut meidät Midianin käsistä." 23. Mutta Gideon vastasi heille: "En minä hallitse teitä, eikä minun poikani ole hallitseva teitä; Herra on teitä hallitseva." 24. Ja Gideon sanoi heille: "Yhtä minä pyydän teiltä: antakoon kukin minulle heiltä saaliiksi saamansa nenärenkaan." 27. Ja Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki haureudessa siellä sen jäljessä. Ja se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheellensä.
Rakastammeko Jumalaa niin, että mielemme on siihen mikä on taivaassa, eikä siihen mikä on maan päällä? Rakastammeko Hänen tahtoaan, vai pidämmekö Jumalaa juoksupoikana, joka on velvollinen palvelemaan meitä tahtomme mukaan? Vaadimmeko Häneltä omia oikeuksiamme, olematta halukkaita täyttämään omia velvollisuuksiamme ja osoittamaan Hänelle vastarakkautta, koska haluamme itsekkyydessä etsiä omaamme, emmekä sitä, mikä Hänen on? Onko Hänen asiansa meille omiamme tärkeämmät? Rukoilemmeko Jumalalta vain apua ongelmiimme, rakastamatta Häntä ja olematta valmiita tottelemaan Häntä kaikessa? Onko oma tiemme rakkaampi ja mieluisampi, kuin osoittamansa tie ja tuntuuko oma apu paremmalta, kuin tarjoamansa apu? Pidämmekö Jumalaa vain rukousautomaattina? vetoammeko lupaukseensa antaa kaiken tahtomamme, mutta sen saatuamme pidämme vastaustaan itsestäänselvyytenä ja kiittämättöminä unohdamme Hänet? Tai rakastammeko ehdollisesti niin, että saamatta haluamaamme, pettyneenä ja katkeroituneena jätämme Hänet, koska tahtomme ei täyttynytkään?
Herra ei kuitenkaan kuule meitä paljojen ja oikeaoppisten rukousten vuoksi, vaan vastaa armossaan Häntä rakastaville ja Häneen turvaaville lapsilleen, kuitenkin ajallaan ja tavallaan.
Syitä miksi Jumala raamatussa on vaiennut.
1. Väärät motiivit.
Jaak 4:2-3: Te himoitsette,
eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te
riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano. 3. Te anotte,
ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen
himoissanne.
2. Anteeksiantamaton asenne.
3. petollisuus ja synnissä eläminen
Jes 57:1-2: Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen
korvansa kuuro kuulemaan: 2. vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät
Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei
hän kuule.
4. Epäileminen.
Jaak 1:6-8:
anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon
kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. 7. Älköön sellainen ihminen luulko
Herralta mitään saavansa, 8. kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.
5. Kelvoton Jumalan palvelus.
6. Jumalan kutsun halveksuminen
Snl 1:24-31. Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä
kenkään kuunnellut, 25. vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette
suostuneet minun nuhteisiini, 26. niin minäkin nauran teidän hädällenne,
pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; 27. kun myrskynä tulee se, mitä te
kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja
ahdistus. 28. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua,
mutta eivät löydä. 29. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa
Herran pelkoa 30. eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken
minun nuhteluni halvaksi, 31. saavat
he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
7. Antautuminen epäjumalan palvelukseen.
Jer 11:10-11: He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä
pahoihin tekoihin, niiden, jotka eivät tahtoneet kuulla minun sanojani, ja he
ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan
heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa. 11.
Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta
heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä.
8. Oma vanhurskaus (Luuk 18:9-14).
Kristuksen välimiehemme ja armoistuimemme kautta voimme kuitenkin esteettä lähestyä Jumalaa, sillä Hän on sovittanut syntimme ja Hänessä oleva on Jumalalan silmissä kelvollinen.
1. Häntä pelkääville ja etsiville. Ps 34:5,8 ja 10: Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. 8. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. 10. Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
2. Käskynsä(rakkaus) pitäville. 1 Joh 3:22: ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
3. Kristuksessa pysyville.
Joh 15:7: Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin
anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
4. Nöyrille.
2 Aik 7:14: Mutta kun
minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja
etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen
taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen
terveeksi.
5. Tahtonsa mukaan anoville.
1 Joh 5:14-15: tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me
jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. 15. Ja jos me
tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä
myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.
6. Ahdistetuille ja Kristukseen turvaaville vanhurskaille.
Ps 34:16-23: Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän
huutoansa. 17. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta
heidän muistonsa. 18. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät
kaikista heidän ahdistuksistansa. 19. Lähellä on Herra niitä, joilla on
särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. 20. Monta on
vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. 21. Hän
varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru. 22. Pahuus tappaa
jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. 23.
Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.
7. Niille, jotka eivät epäile, vaan anovat uskossa.
Matt. 21:22. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te
saatte.".
Tarkoittaako edellinen jae sitä, että jos esimerkiksi anomme kuuta taivaalta uskoen, että Jumala on voimallinen sen antamaan, niin saamme sen? En usko. Vaikka kuinka vilpittömästikin rukoilisimme ja uskoisimme, voimme joutua pettymään ja epäilemään, että onko Jumala sittenkään voimallinen. Kyllä Hän on voimallinen antamaan vaikka kuun taivaalta, mutta Hän toimii oman tahtonsa mukaisesti, eikä kelvottomien himojemme asettamien ehtojen mukaan. Mitä tahansa rukoilemisen tulee liittyä aina Hänen tahtoonsa. Uskossa rukoileminen ei varmaankaan tarkoita uskossa vastaukseen, vaan uskossa vastauksen antajaan, joka vastaa miten parhaaksi näkee. Jos rukoilemme tahtonsa mukaan, saamme uskoa, että Hän myös vastaa ja antaa anomamme, mutta jos sydämemme ei ole ole oikea, onko uskommekaan ja jos uskomme ei ole oikea, onko rukouksemmekaan? Jos rukouksemme ei ole Herralle mieluinen, voiko vastauksensa olla meille mieluinen? Isä ei tahdo antaa lapselleen käärmettä leivän sijaan, vaikka lapsi sitä ymmärtämättömyydessä anoisikin. Israelin kansa sai tosin lihaa kiusatessaan Herraa, mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan syttyi Herran viha, koska he haikailivat takaisin Egyptiin ja antautuivat himonsa valtaan.
Rukouksen tulisi sisältää opit, jotka Jeesus antoi opettaessaan meitä rukoilemaan, elikkä:
1. Että tunnustamme kaikkivaltiutensa ja valtasuuruutensa.
2. Odotamme ja rakastamme valtakuntansa ilmestymistä.
3. Haluamme tahtonsa tapahtuvan.
4. Olemme riippuvaisia Hänestä kaikessa.
5. Tunnustamme omat syntimme ja annamme anteeksi muille.
6. Rukoilemme ja lähestymme Isää aina Jeesuksen, välimiehemme nimissä, emme omissa nimissämme.
Jos rukouksemme perusta on Sanansa mukainen ja rukouksemme rakkaudessa, vilpittömyydessä ja sydämen yksinkertaisuudessa rukoiltu, voimme odottaa myös Jumalan vastaavan rukoukseemme, mutta vastauksensa ei lopulta ole koskaan meistä riippuvaa, vaan on aina yksin armoa armon päälle.
Tapahtukoon Sinun tahtosi. Merkitsee sitä, että kaikessa suostumme siihen, mitä Hän vastaa, ei siihen miten Hänen mielestämme pitäisi vastata. Sanotaan, että on vain kahdenlaisia ihmisiä, niitä, jotka sanovat Jumalalle: "Tapahtukoon Sinun tahtosi" ja niitä, joille Jumala sanoo: "Tapahtukoon sinun tahtosi". Jos elämämme perustuu ehtoihin, jotka Jumalan pitäisi täyttää, ennen kuin voimme olla onnellisia, ei suhteemme Häneen perustu rakkauteen, emmekä ole alistuneet tahtoonsa. Jumala kyllä kuulee rukouksemme, muttei Hän ole niihin velvollinen vastaamaan meidän tahtomme mukaan, vaan oman päättämänsä mukaan. Raamatussa kehotetaan tyytymään tahtoonsa ja kiittämään joka tilassa. Näin neuvotaan laulussakin: Jos Hän vastaa kyllä kiitä mielin iloisin, jos taas vastaus on ei, niin kiitä silloinkin.
Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. Emme voi riidellä tekijäämme vastaan. Nöyrille Hän antaa armon, mutta on ylpeitä vastaan. Joskus Herra sulkee taivaan ja on hiljaa, että oppisimme ehdoitta rakastamaan ja tyytymään tahtoonsa ja uskomaan näkemättäkin.
Moniin rukouksiin saamme vastauksen vasta taivaassa. Jos meiltä puuttuu rakkaus Häneen, emme luonnollisestikaan voi tahtoa samaa kuin Hän. Silloin emme etsi sitä, mikä Häntä miellyttää, vaan sitä, mitä itse tahdomme. Ellei rakkautensa ole motivoimassa elämäämme, on rukouksemmekin kauhistus, eikä voi olla vaikuttamaansa. Ellei Henkensä ole saanut meitä puhdistaa ja uudistaa, olemme edelleen kelvottoman mielemme vallassa.
Hän on rakkaus ja ellemme seurustele kanssaan, ei meillä voi olla Hänen rakkauttaan ja mieltään, vaan mielemme on vaarassa paatua. Israelin kansalle kävi näin heidän hyljätessään Kristuksen. 2 Kor 3:14 ja 16-18 sanoo, että heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. 16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. 17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. 18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. Itseämme katselemalla juutumme, toisiamme katselemalla suutumme, mutta Herraa katselemalla muutumme.
Vain Rakkautensa vaikuttaa sen, että tahdomme tehdä tahtonsa. Rakkaus ei halua vetäytyä Hänestä kauas, vaan etsii läheisyyttään. Rakkaus ei tee valintoja, jotka johtavat Hänestä eroon, eli hylkää armahtajaansa. Rakkaus tuntee Herransa sydämen tahdon, joka on ilmoitettu Sanassaan. Rakkaus erottaa paimenensa äänen, eikä kuuntele tai seuraa vierasta. Rakkaus antaa pelastuksestaan kaiken kunnian Jumalalle, eikä yritä korvata Pelastajaansa. Rakkaus riippuu Hänessä, joka on itse Rakkaus. Rakkaus kirkastaa aina Kristusta, joka on Jumalan salaisuus ja jossa kaikki on kätekettynä.
Meidän tulisi olla riippumattomia olosuhteista ja tunteista, eikä elää niiden mukaan, vaan kiinnittää sydämemme uskossa Kristukseen. Jos uskomme on niin huteralla pohjalla, ettemme kestä pienintäkään koetusta ja vastoinkäymistä, vaan epäusko saa heitellä meitä, kuin tuuli puusta irronnutta lehteä, ei uskomme tule kestämään, mutta jos emme katso näkyväisiä, vaan katsomme uskossa näkymättömiä, pysyy lehti tiukasti kiinni puussa, eikä koetusten tuulten huojuttaessa siitä irtoa, antautumalla epäuskoon ja synnin kiusauksiin. Silloin ajalliset huolet muuttuvat sivuasioiksi ja meille on vain yksi asia tulee tärkeäksi, se, että saamme olla hänen yhteydessään. Itseriittoinen ihminen voi kuvitella olevansa riippumaton mistään, mutta on ymmärtämättäänkin täysin riippuvainen Jumalasta.
Kun taivas vain ei ole suljettu, emme maallisissakaan asioissa joudu suurempiin vaikeuksiin, kuin jaksamme kantaa. Rauhattomuutemme syy on epäusko. Se tunkeutuu elämäämme silloin, kun luottamuksemme Jumalaan pitäisi olla lujin ja rakkauden Herraan palavin. Siksi rukouksemme tulisi olla, että vaivojen keskellä pelastuisimme vaipumasta epäuskon suohon. Jumalan, joka sallii vaikeudet, on valmistanut myös pääsyn niistä. Herra on luvannut antaa rauhansa niille, jotka Häneltä turvaa hakevat. Sivullisista uskovan rauha voi näyttää perusteettomalta, mutta sitä "maistaneelle", se on kultaakin kalliimpi aarre.
Usein sanomme, että uskoisimme, jos asiat olisivat toisin, vaikka meidän tulisi sanoa: "uskon, vaikka asiat ovatkin näin". Jos meidän tulee kiittää joka tilassa, eikö silloin tule myös uskoa joka tilassa? 1 Pt 4:19. Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.
Saakoon meillä olla toivo, joka uskossa vahvana turvaa Jumalan voimaan, eikä katso näkyväisiä. Paavalillekin sanottiin, että armossaan on Hänelle kylliksi. Onko armossaan meille kylliksi, vai puuttuuko meiltä ehkä paksumpi lompakko, hyvä ura, tai muuta ajallista. Onko Hänessä rauhamme ja kaikki, mitä tarvitsemme, vai joudummeko turvautumaan maailman tarjoamaan apuun? Etsimmekö suojaa ja lepoa maailman varjosta, vai pakenemmeko Hänen turviinsa? Matt 6:31-33:ssa Jeesus neuvoi: Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' 32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. 33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Onko meillä vanhurskauden nälkää ja janoa, sillä isoavaiset Hän on luvannut ravita, mutta Itsessään kylläiset lähettää tyhjänä pois. Ei auta vähääkään, vaikka meillä olisi ajallinen onni ja rikkaus, joka katoaa, jos ei ole rikkautta(Jeesusta) Jumalan luona.
Jumalan tahto ja suunnitelma meidän osaltamme voi jäädä toteutumatta, jos noudatamme omia pyyteitämme ja olemme kiinni ajallisissa, kantaen hedelmää kuolemalle, emmekä välitä etsiä Häntä, joka on asettanut meidät kantamaan hedelmää iankaikkiseen elämään. Meidän käsissämme on antamansa talentit ja Herra tulee kerran kysymään: miten ne käytimme? silloin ei paina vaakakupissa ajalliset saavutuksemme. Room 8:12: Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. 8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. 13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
1 Pt 1:17-19: Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, 18. tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, 19. vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.
1 Kor 15:57-58: Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! 58. Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.