Armahdus syntisille

Danielin kirjan yhdeksännessä luvussa on rukous, joka sisältää paljon kallisarvoista opetusta. Meidän kannattaa tutkia sitä huolella, sillä Daniel rukoili tosissaan. On Jumalan hyvyyttä, että hän on antanut meille parantavan Sanansa. Löydämme siitä hänen tahtonsa niitä kohtaan, jotka häntä rukoilevat. Sanasta löydämme totuuden ja Jumalan tahdon elämäämme varten.

Ilman Jumalaa olisimme olleet tuhoon tuomitut

Daniel rukoilee: "Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat." (Dn 9:15.) Daniel tunnustaa kansansa syntejä jo rukouksen alkuosassa, mutta tässä jakeessa hän muistuttaa Herraa siitä, että Herra oli itse vapauttanut israelilaiset kerran Egyptin orjuudesta. Daniel muistuttaa Jumalaa siitä, että hän oli armahtanut kansaansa ennenkin. Siihen vedoten hän anoi, että Jumala ei tuomitsisi kansaansa nytkään oikeuden mukaan vaan armahtaisi heitä. Ilman Jumalan armoa kansa olisi tuhoon tuomittu. Rukouksensa aikana Daniel ei kertaakaan edes vihjannut siihen suuntaan, että Jumala oli väärässä, kun hän rankaisi kansaansa. Hän vain anoi Jumalalta armahdusta.

Mitä oikeus vaati...

Jos Jumala kohtelisi meitä oikeudenmukaisesti ilman Kristusta, vaatisi oikeus meidän kaikkien kuolemantuomiota. Jos ihminen tekee syntiä täydellistä, pyhää ja vanhurskasta Jumalaa vastaan, hän ansaitsee rangaistuksensa. "Synnin palkka on kuolema." (Rm 6:23.)

Ainoa täydellinen, joka ei ansainnut kuolemaa, kärsi kuoleman epäoikeudenmukaisesti meidän tähtemme. Hän "'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissaan ristinpuuhun - -" (1 Pt 2:24).

Oletko ajatellut?

Oletko koskaan ajatellut, että Jumalan täytyi olla epäoikeudenmukainen itseään kohtaan, jotta hän voisi pelastaa ihmisen? "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö - -." (1 Pt 3:18.) Hän pelasti meidät "ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan - -" (Tiit 3:5).

Koska Jumala rakastaa meitä, hän armahtaa meidät ja hyväksyy meidät yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman tähden. Katuva syntinen ei ole itsessään vanhurskas, Jumalalle kelpaava, mutta hänestä tulee Jumalan silmissä vanhurskas sen äärettömän kalliin hinnan tähden, jonka hän itse meistä maksoi. Kun Kaikkivaltias Jumala katsoo meitä, hän näkee meidät täydellisinä Kristuksessa. Mikä valtava totuus.

James N. Jidov

(Airut 5/1999)