Rahankäyttösi kertoo, mitä arvostat. Uhraaminen Herralle on etuoikeus. Jeesus antaa meille esimerkin. Hän tuli köyhäksi, jotta me saisimme rikastua hänen kauttaan.

Rahan käytöstä voi päätellä, mitä kunkin sisimmässä liikkuu. Paavali puhuu omaisuudesta ja sen hoitamisesta Toisessa Korinttolaiskirjeessä. Hän kehottaa seurakuntalaisia antamaan omastaan lähetystyölle ja viittaa Akaian pohjoiseen naapuriin, Makedoniaan:

"Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa, että vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessään niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja." (2 Kr 8:1-2.)

Armosta osalliset

Paavali ei sanonut, että makedonialaiset olisivat parempia uhraajia kuin korinttolaiset. Hän vain kertoi siitä armosta, mitä nämä olivat saaneet osakseen. Paavali lähestyi hienosti tätä arkaa aihetta.

Jumalan armo saa aikaan antamisen halun. Kun me pääsemme osallisiksi Jumalan hyvyydestä, voimme auttaa muita. "Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta." (Snl 3:9.) Runsasta antamista on aina pidetty Jumalan palvelijan ominaisuutena.

Meillä on taipumus pitää itseämme varattomina, mutta unohdamme, että makedonialaiset olivat myös köyhiä. Heidän köyhyydestään ei masennus ollut kaukana. Heitä koeteltiin monenlaisissa ahdistuksissa, koska he seurasivat Jeesusta.

Miten köyhät makedonialaiset saattoivat antaa runsaita lahjoja? Usein käy toteen vanha sananparsi hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Moni vaatimaton seurakunta on saanut tuntea suurta antamisen iloa osallistuessaan lähetystyön kustannuksiin.

Voimien mukaan

Paavali kertoi makedonialaisista lisää: "Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen; eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta." (2 Kr 8:3-5.)

Makedonialaiset antoivat enemmän kuin heille oli mahdollista. Paavali ei pyytänyt heiltä, vaan he pyysivät Paavalilta. He halusivat hartaasti tukea lähetystyötä.

Antaminen on etuoikeus. Makedonialaisten salaisuus oli siinä, että he antoivat itsensä ensin Herralle. Taloudellinen tukeminen oli mahdollista, koska he olivat uhranneet itsensä kokonaan Jumalalle. Kun ymmärrämme, ettemme omista itseämme, meidän on helpompi luopua aineellisesta hyvästä, jonka Jumala on uskonut haltuumme.

Makedonialaiset toimivat oikein. He antoivat sydämensä Jumalalle, ja Jumala antoi sen heidän uskonystävilleen. Antamisella ei ole arvoa, ellemme ole ensin antautuneet Jumalalle. Siksi Paavali korosti hengellisen elämän syvyyttä rohkaistessaan korinttolaisia anteliaisuuteen:

'Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä." (2 Kr 8:7.)

Onko varaa?

Raha-asiat ovat tärkeitä. Jos emme anna niitä Jumalan hoidettaviksi, emme ymmärrä, mitä Jumalan huolenpito on. Rahalla on meihin tiukka ote. Suurin osa päivästämme saattaa kulua raha-asioita ajatellen: miten saada lisää rahaa, miten kuluttaa sitä ja miten säästää sitä?

Se, miten käytämme rahaa, kertoo arvomaailmastamme. Monella on rahan suhteen elämässään kuollut piste, koska eivät ole oppineet luopumaan omastaan. Jos haluamme muutosta, meidän on punnittava arvomme uudelleen.

Paavali ohjaa korinttolaisia toimimaan vilpittömästi: "En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä." (2 Kr 8:8.) Meidän on verrattava arvojamme Jumalan armoon.

Raamattu opettaa, että meidän on hyvä uhrata säännöllisesti. Petämme itseämme, jos odotamme aikaa, jolloin meillä olisi enemmän varaa.

"Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani." (1 Kr 16:1-2.)

Puolet herraii

Eräältä maanviljelijältä kysytiin, mitä hän uhraisi Jumalalle, jos hän olisi varoissaan.

- Jos sinulla olisi kaksi markkaa, antaisitko siitä puolet Herralle?
- Kyllä antaisin, viljelijä vastasi empimättä.
- Jos sinulla olisi kaksi lehmää, antaisitko toisen Herralle, kysyjä jatkoi.- Varmasti antaisin, mies lupasi.
- Entä jos sinulla olisi kaksi sikaa, antaisitko niistäkin toisen Herralle?
- Hei, tuo ei ole enää reilua! sinähän tiedät, että minulla on kaksi sikaa, viljelijä huudahti pettyneenä.

Ilmeisesti maanviljelijä oli päättänyt odottaa parempia aikoja ja käytti itsekkäästi sen, mitä Jumala oli hänen haltuunsa antanut.

Malakian kirjassa Jumala puhuu kymmenyksistä. Kymmenykset ovat yksi tapa pitää yllä Jumalan valtakunnan työtä, mutta olen kuullut sitäkin opetusta käytettävän väärin.

"Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti." (Ml 3:10.)

Turhan usein ihmiset vääntävät Malakian jakeita miltei uhkaukseksi. Jos et anna, Jumala ottaa vaikka väkisin. Antamisesta on siten tehty jonkinlainen taikakalu. Malakia 3:10 ei suinkaan johdata meitä tekemään vaihtokauppaa Jumalan kanssa, vaan kertoo Jumalan pohjattomasta rakkaudesta meitä kohtaan.

Köyhyyden rikkautta

Raamattu ei myöskään opeta, että Jumala on kuin hedelmäpeliautomaatti, josta saa aina takaisin, kun syöttää jotakin sisään. Antakoon Pyhä Henki meille viisautta tulkita oikein, mitä Jeesus lupaa Luukkaan evankeliumissa:

"Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." (Lk 6:38.)

Keskeisintä uhraamisessa on se, miten suhtaudumme Jeesukseen. Hänen pitäisi olla kaikessa esimerkkimme. "Sillä to tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." (2 Kr 8:9.)

Makedonialaiset eivät joutuneet houkuttelun uhreiksi. Heidän anteliaisuuteensa vaikutti Jeesuksen Kristuksen armo. Kun he saivat ottaa armon vastaan, se sai heissä aikaan halun muistaa toisia.

Kent Hughes

(Airut 7/1987, 5/1998)