Selviätkö elämästä?

Into, tieto & rakkaus

Rakkaus on elämän välttämätön voima. Jos sinulla on se, selviät niillä eväillä, jotka sinulle annetaan

Jeesus on kiinnostunut rakkaudestamme. Kun hän antoi Pietarille tehtävän, hän kysyi vain: "Rakastatko sinä minua?" Jeesus tiesi, että jos miehellä on Vapahtajan rakkaus, hänellä on myös kaikki muu.

Into ei riitä korvaamaan rakkautta. Eräs seurakunta oli hyvin innokas toimissaan, mutta Jeesus sanoi sille: "Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi - - mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hylännyt ensimmäisen rakkautesi:" (Ilm 2:2-4.) Ihminen voi olla jopa niin innokas, että hän antaa kaikkensa ilman, että se ketään hyödyttää (1 Kr 13:3). Hyökkäysten edessä into ei olekaan kaikkein herkin kylmettymään.

Jumalalle ei myöskään merkitse eniten se, mitä tiedonaloja tunnemme. Sen sijaan Raamattu kehottaa meitä kasvamaan armossa ja Jeesuksen tuntemisessa (2 Pt 3:18). Kasvaminen pelkän tiedon tuntemisessa on kuitenkin aivan eri asia. Tieto lisää vastuutamme (Jk 3:1). Turvallisuutemmekin vahvistuu tiedon mukana, mutta vain kun se liitetään Jumalan tahtoon ja kun Jumalan rakkaus saa ohjata sen.

Ihminen kaipaa elämäänsä siunausta. Sekään ei tule yksin totuuden tietämisen kautta, vaan Jeesus kehottaa meitä myös toimimaan. "Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette:" (Jh 13:17.) Totuuden tietäminen on välttämätöntä. Se ei silti riitä perusonnellisuuden saamiseen. Vain rakkaus muuttaa vähäisetkin teot, kyvyt ja mahdollisuudet arvokkaiksi ja antaa onnen (1 Kr 13:2).

"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus:" (Jh 13:35.) Rakkautta ei voi teeskennellä. Siksi se on varma Jeesuksen läsnäolon ja opetuslapseuden tuntomerkki.

Rakkaus saa maailman vakuuttuneeksi kristinuskon totuudesta. Siinä, missä loputtomilla väittelyillä ei ole vaikutusta, rakkaus tuo muutoksen. Saulus Tarsolainen sai syvän piston omaantuntoonsa nähtyään, kun Stefanus kuoli marttyyrina rakkaudesta Herraansa. Vuosia myöhemminkin hän kertoo siitä (Apt 22:20).

Rakkaus saa uskovan iloitsemaan ja laulamaan. Kiitoslaulut valtaavat sijan ruokottomuuksilta ja hurjastelulta. Arvostelumieli ja asiaintilan valittelu korvautuvat uudella ymmärryksellä. Raamattu kehottaa meitä kiittämään kaikesta (Ef 5:20). Rakastava sydän tuntee hänet, joka "yöllä saa viriämään ylistysvirret" (Job 35:10). Piestyinä ja kahleissa Paavali ja Silas kohottivat ylistyssinfonian vankilassa, niin että sen perustukset vapisivat ja vanginvartija vakuuttui Vapahtajan todellisuudesta. Paavalin ja Silaan sydän oli valituksen sijasta täynnä rakkautta.

Koska rakkaus on näin tärkeä, ei ole ihme, että vihollinen hyökkää sitä vastaan. Kun Jeesus opetti lopun ajoista, hän ennusti: "Sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." (Mt 24:12.) Ilmaisu merkitsee kirjaimellisesti "puhaltaa kylmäksi". Yhä lisääntyvä vääryys aiheuttaa välinpitämättömän ilmapiirin. Jos se päästetään vaikuttamaan seurakuntaan, katoaa rakkauden lämpö. Miten sydänten Kuningas voisi ottaa meiltä vastaan uhrin, joka oikeasta ulkomuodosta huolimatta tulee kylmästä sydämestä?

Kylmyys laskeutuu kuin halla ihmisten välille. Se vaikuttaa työhömme ja jumalasuhteeseemme. Palvelijaa, jonka rakkaus on jäähtynyt, ei paljon Liikuta, vaikka Herran paluu viipyy. Kun hän unohtaa sen, että Jeesus palaa, hän aikaa lyödä kanssapalvelijoitaan (Mt 24:48,49). Kuolettavimmat iskut lyödään usein sanoilla. "Mutta jos to purette ja syötte toisianne, katsokaa ettette toinen toistanne perin hävitä:" (Gl 5:15). Rakkauden asenne on sen sijaan pitkämielinen ja lempeä (1 Kr 13:4). Miedosti, ilman rakkautta esitetyt kristilliset latteudet eivät pysäytä laveaa tietä kulkevia ihmisjoukkoja. Toisaalta yksikin esimerkki rakkaudesta, joka on valmis kuolemaan, pysäyttää ihmisen.

Rakkauden hehku saa meidät palvelemaan Jumalan valtakunnassa niin, että kuljemme toisenkin virstan ja annamme paidan Iisäksi takinkin (Mt 5:40,41). Mutta Efeson seurakunta oli jättänyt ensimmäisen rakkautensa ja niinpä sen teotkaan eivät enää merkinneet samaa (Ilm 2:5).

Ilman rakkauden pakottavaa voimaa motivaatiomme on mennyttä. Mutta kun se syttyy uudelleen, palvelustyömmekin muuttuu. (2 Kr 5:14). Jos yritämme palvella Herraa pelkästä velvollisuudesta, jäämme usein omien intressiemme vangeiksi. Emme saavuta ihmisiä, jotka odottavat totista rakkautta.

Rakkaus Herraan on kaiken uskonelämämme ydinvoima. Se pitää meidät omalla paikallamme. Se ohjaa meitä lämmöllä. Emme ajattele enää niin itsekeskeisesti, vaan tahdomme miellyttää Herraamme. "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee niin tekevän!" (Mt 24:45-46.)

Vihollisen varustuksia ei voiteta oppikivääreillä. Tarvitaan rakkauden räjähdysainetta, joka sytyttää opin ja tiedon niin, että voitamme penseän asenteemme. Into panee meidät alkuun, mutta rakkaus pitää käynnissä. Tiedon ja rakkauden ero on selvä. Tieto on kuin pulkupyörän kumi. Kun siihen pistää yksikin naula, se tyhjenee, mutta rakkaus on väkevä kuin veturin pyörä. Se kestää lopun ajankin paineet. (1 Kr 8:1). On hyvä tutkistella ja valvoa rakkautensa tilaa. Seuraavat kysymykset auttavat meitä miettimään sitä.

• Hyväksynkö vallitsevat olosuhteet vai rukoilenko ja toiminko näkemäni vääryyden poistamiseksi? Mitä pukeutumiseni kertoo minusta? Vietänkö aikaani maailman tapaan?

• Onko Raamattu minulle yhdentekevä vai koenko vetovoimaa siihen ja rukoukseen ja hengellisiin tilaisuuksiin? Voinko jättää Raamatun syrjään päiväkausiksi kaipaamatta sitä? (5 Ms 8:3).

• Onko rukoukseni pelkkää velvollisuutta, vai onko se olennainen osa päivääni? Onko suhteeni Jumalaan henkilökohtainen vai muodollinen? Jos se on henkilökohtainen, nautin hänestä eikä minun tarvitse mainostaa hengellisyyttäni. Palkkiokseni riittää, että Herra on läsnä.

• Rakastanko Jeesusta? Saatan rakastaa hengellisen työn tekemistä sen tähden, että minut huomataan sen kautta. Antaahan se jotain tekemistäkin. Saatan rakastaa joitakin Jeesukseen uskovia, koska viihdyn heidän seurassaan. Tämä ei vielä merkitse sitä, että rakastaisin Herraa itseään. Jos hän sytyttää rakkauteni itseään kohtaan, rakastan myös muita. Kykenen pysymään kotona ja toimessani ja tekemään työtä, kun Jeesuksen rakkaus pitää minua yllä. Entä sitten?

Ilmestyskirjassa Kristuksella on hyvin likeinen yhteys jokaiseen seurakuntaan. Efeson seurakunnalla oli kyllälti intoa ja kestävyyttä, mutta silti Herra kehotti sitä parannukseen. Efeso täytti inhimilliset laatuvaatimukset. Korkeasta työmoraalistakaan ei kuitenkaan ollut apua, kun rakkaus puuttui.

Älkäämme estelkö, sillä Jumala tahtoo pitää huolta rakkaudestamme. Verukkeeksi ei sovi häpeily eikä se, että meillä on jo aikaisempi kokemus Jumalan kohtaamisesta. Herra osoittaa meidän tilamme siksi, että hän tahtoo parantaa. Hänen huolensa meitä kohtaan on oikea. Siksi on syytä nöyrtyä. Silloin Herralle tekemämme työ tuottaa hedelmää eikä sitä siirretä arvottomien joukkoon. Loistakoon Herran rakkaus ja huolenpito meissä. Olkaamme lampunjalkoja, joiden viraksi on annettu olla astiana valolle.

Jos odotamme, että lapsemme, puolisomme, perheemme tai joku ryhmä tekee parannuksen ennen meitä, menemme harhaan. Jumala antaa valonsa jokaiselle henkilökohtaisesti. Elä sen valon mukaan, minkä Herra sinulle nyt antaa. Herran rakkaus virittää laulun sydämeesi.

Jeesus rohkaisee sinua heräämään rakkautensa edessä: palaa minun rakkauteeni! Hän osoittaa, ettei ole niin tärkeää tietää sitä, milloin hän tulee. Tärkeämpää on luottaa häneen, että hän on uskollinen ja palaa omiensa tykö. "Valvokaa siis - - ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa." (Mk 13:35-37.)

Airut, syyskuu 1999