|
|
Lohdutuksen Kirja
Jesaja on profeettojen ruhtinas. Hänen kirjansa sisältää äärettömiä Jumalan rikkauksia. Jesajan "lohdutuksen kirjassa", eli luvuissa 40-66, julistetaan: hyvin selkeästi, mitkä Jumalan tarkoitusperät ovat hänen omiaan varten.
Mitä Jumala säätää, on jo tehty. Historia jauhaa tapahtumia ihmisen näkökulmasta katsottuna etanan vauhtia. Jumala pyrkii päämääräänsä kohti hellittämättä. Hänelle on tärkeämpää lunastuksen varmuus kuin aikajärjestys, jossa muut tapahtumat etenevät.
Historia, perintöosa ja toivo
Meitä rohkaisee se, että Jumala toteuttaa suunnitelmiaan nykyisissä historian vaiheissa. Tuskalliset maailman tapahtumat voivat helposti vallata huomiomme. Sydämemme voi tulla epätoivoiseksi. Mutta se on vihollisen keino, jolla hän siirtää katseemme pois lopullisesta päämäärästä. Ei ole tarkoitus, että niin monet Jumalan ihmisetkin ovat menehtymäisillään maailman tuottamaan epätoivoon. Älkäämme siis kiinnittykö liikaa vaikeuksiin.
Ihmisillä on usein kiusaus pitää seurakunnan varhaisia kirkkoisiä tai uskonkäsityksiä sinä perintöosuutena, jonka Jumala on tarkoittanut. Tällaiset ajatukset voivat olla kuvitelmia, jotka kuitenkin hävittävät sielustamme jotakin. Selittäköön profeetta itse sanansa: "Tämä on Herran palvelijain perintöosa - -." (Jes 54:17.) Jesajan kirjassa ei erotella historiaa, perintöosaa ja toivoa toisistaan. Jumalan säätämyksessä nämä kolme tarkoittavat samaa. Meidän mielemme takertuu mielellään menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden käsitteisiin. Tarvitsemme uskoa, jotta pääsemme irti tästä maisesta näkökulmasta.
Kannattaa seurata Paavalin esimerkkiä: "- - emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia." (2 Kr 5:16, RK -99.) Jos maamme tai maailman tapahtumat herättävät pelkoa meissä, on aika tutkia Jesajan kutsun mukaan perintöoikeuttamme ja ottaa se vastaan avosylin.
Irti pelosta
Jesaja kutsuu meitä ensinnäkin liittymään maailman lunastuksen lauluun:
"Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt - -. Tee avaraksi telttasi sija - -. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle." (Jes 54:1-3).
Hedelmätön elämä on surkastunut pois ja sen tilalle on tullut ylösnousemuselämä. Ne, jotka ottavat vastaan perintöoikeutensa, saavat kokea avartumista: kasvua ja hedelmällisyyttä, joka on vastustamatonta.
Vaikka onkin surullista, että monet näkevät asiat synkästi, emme voi suhtautua tulevaisuuteen myöskään niin kuin kehitysoptimistit. Usko ei ole optimismia. Se on Kristuksen lunastusvoiton mukaista elämää. Kannamme osamme Jumalan kansan ja Kristuksen ruumiin vastuusta, vaikka historian vaiheet pelottavat meitä.
Toiseksi, Jesajan kirjassa meitä kutsutaan löytämään ja ylläpitämään vapautta sisäisestä pelosta. (Jes 54:4-10). Pelko syö voimia. Se on ihmiselle tyypillistä varsinkin, kun ympärillä kuohuu. Se on niin tavallista, että luonnollista ihmistä on mahdotonta rohkaista pitämään yllä pelottomuutta. MaaiIman kaaoksen keskellä se olisi yhtä mahdotonta kuin kehottaa pysymään hengittämättä.
Kuitenkin profeetta julistaa: "Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu - -. Nuoruutesi häpeän sinä olet unhottava - -."
Sisäinen rauha ei merkitse sitä, että meidän pitäisi teeskennellä, että kaikki on hyvin. Sisäistä rauhaa ei saa myöskään pakenemalla tosiasioita tai yrittämällä etsiä tekohelpotusta päihteistä.
Me löydämme rauhan, kun olemme tutkineet Jumalan sanan totuutta ja päättäneet antautua sille, koska se on pätevä. Jos alamme epäillä Jumalan sanan pitävyyttä tai annamme ajallisten asioiden sumentaa iankaikkisen näkökulman, pelko saa meissä sijaa. Profeetta julistaa, että hän, joka on tehnyt meidät, on "aviomiehemme" ja kaiken maan Jumala (Jes 54:5). Jumalan päämäärät ovat varmat, ja me saamme odottaa toivorikkaasti ja kärsivällisesti profeetan ilmoittamia asioita. "- minä kokoan sinut jälleen suurella laupeudella. - - Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes 54:8-10.) Kun näin on, niin voimme sanoa, että pelko on ajoittainen tunnereaktio, jossa hetkellinen voittaa iankaikkisen, kunnes pääsemme siitä voitolle uskon kautta.
Jumalan tavoite: Ylös kurjuudesta
Kolmanneksi Jesaja rohkaisee meitä uskomaan että, kun me kohtaamme oman elämämme vaiheet ja aikamme historian tapahtumat, niin me saamme niissä tilaisuuden kasvaa kypsyyteen, missä näkyy pyhyyden kauneus (Jes 54:11-14). "Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista - - ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." (Jakeet 11-12.)
Jesajan kaunopuheisessa kielessä yksilöä kutsutaan Jumalan omaisuudeksi. Ihminen on kuohuksissa, hyvin hämmentynyt ja sydän täynnä pakolaisuuden levottomuutta. Hän valittaa, että aika vieraassa maassa on liian ankara kestää. Tämä ihminen kuulee Jumalan profeetan julistavan, että ahdinko on tilaisuus, jossa Jumala voi muovata lastaan joksikin, mikä on uutta ja hyvin kallisarvoista.
Pietari suhtautuu kärsimykseen rohkeasti. Tämä asenne kärsimykseen näyttää syntyneen juuri tästä Vanhan testamentin kohdasta. Hän kirjoittaa: "- - vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa kiusauksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, - -ja koituisi - - kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte - - ja te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla" (1 Pt 1:68, RK -99.)
Uskonelämässä tulee vaihe, jolloin täytyy valita oman mukavuuden ja Jumalan suunnitelman välillä. Jumalan tavoitteena on muuttaa meitä oman Poikansa kaltaisuuteen.
Väkivalta ei pysty muuttamaan Jumalan tarkoitusta
Neljänneksi Jesaja kutsuu Jumalan omia myös siihen järkkymättömään varmuuteen, että ihmisen viha ei voi koskaan muuttaa tai tehdä tyhjäksi Jumalan tarkoitusperiä (Jes 54:15-17). "Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä - -. Jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. (Jakeet 14,17.) Vaikka pahat yrittävätkin tuhota yksissä tuumin Jumalan suunnitelmia kapinan, laittomuuden, ateismin ja epämoraalisuuden kautta, he eivät siinä onnistu. Vaikka he vallitsisivat jonkin aikaa, he eivät voi kumota kaikkivaltiaan Jumalan säätämystä.
Ihmisten yritykset käyttää väärin sitä, minkä Jumala on luonut ihmisten parhaaksi, eivät menesty. Ihmisten säätämät lait, jotka näyttävät tuhoavan tai viivyttävän Jumalan tarkoitusperiä, raukeavat tyhjiin. Tämä on perintöoikeutemme. Helvetin portit eivät kestä Kristuksen työn edessä. Se, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa, on ikuista. Perintöosamme on turmeltumaton, tahraton ja katoamaton. Se on talletettu meitä varten taivaaseen (1 Pt 1:4). Ihminen ei voi koskea siihen; se on Jumalan työtä.
Jossakin ympäristössä nämä totuudet ovat ehkä tulleet tyhjänpäiväisiksi ja ne näyttävät ehkä sinustakin joskus epäkäytännöllisiltä. Ne ovat kuitenkin meidän perintöosamme. Ne tulee löytää uudelleen, niitä tulee vahvistaa ja panna käytäntöön omassa arkisessa elämässä, jotta voisimme olla voittajia Kristuksessa.
Don J. Kenyon
(Airut 5/2000)