Rukouksesta syntynyt kestää koetuksen

Viimeisenä pävänä tuomion tuli ei koettele työmme määrää vaan sen laatua. Rukouksesta syntynyt kestää koetuksen.

Entisaikojen profeetat olivat hyvin tietoisia tehtävänsä suuruudesta. He tiesivät myös, että he eivät saisi ihmisiltä suosiota. Nämä huolten painamat ihmiset yrittivät välttää sanomansa julkituomista vetoamalla omaan heikkouteensa ja riittämättömyyteensä.

Ei pakotietä

Esimerkiksi Mooses pyrki välttämään koko kansaa koskevaa tehtävää vetoamalla siihen, ettei hänellä ollut puhujan lahjoja. Jumala ei päästänyt häntä kuitenkaan tehtävästä, vaan antoi hänelle Aaronin puhemieheksi.

Jeremia yritti vedota nuoruuteensa. Kuitenkaan Jumala ei hyväksynyt hänenkään vastalausettaan,joka myös perustui inhimillisiin tekijöihin. Jumala ei lähettänyt valitsemiaan ihmisiä hankkimaan inhimillistä viisautta ja sivistystä. Hän vain otti ihmisen kiinni ja veti hänet läheiseen yhteyteen kanssaan.

Itsetyytyväisyys rikki

On sanottu, että ihmismieli ei voi palata entisiin ulottuvuuksiinsa sen jälkeen, kun uusi ajatus on sitä laajentanut. Jos näin on, mitä silloin voimme sanoa sielusta, joka on kuullut äänen puhuvan hänelle iankaikkisuudesta? "Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä." (Jh 6:63.) Sananjulistajat saattavat lainailla jo muinoin kuolleiden ihmisten ajatuksia sen sijaan, että he julistaisivat sitä, mitä Herra sanoo. Kirjat ovat hyviä oppaita, mutta niiden ei saa antaa kahlita meitä.

Tiedemiehet löysivät uuden voiman ulottuvuuden, kun atomienergia keksittiin. Seurakunnankin täytyy löytää uudelleen Pyhän Hengen rajoittamaton voima. Tarvitsemme jotain,joka iskee tämän ajan läpi ja murtaa itsetyytyväisyytemme. Meidän täytyy viipyä pitkiä aikoja rukouksessa, jotta voisimme julistaa sanaa elinvoimaisesti ja e1ää voittoisasti.

Jotkut sanovat, että meidän täytyy rukoilla, jos tahdomme elää pyhää elämää. Tämä on totta, mutta meidän täytyy myös elää pyhää elämää, jos tahdomme rukoilla. "Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?" Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän - -." (Ps 24:3-4.)

On opittava!

Rukouksen salaisuus on siinä, että rukoilemme salassa. Rukousta koskevat kirjat ovat hyviä, mutta ne eivät riitä. Keittokirjatkaan eivät riitä, jos ei ole, mitä keittää.

Meidän täytyy oppia rukoilemaan. Jotta oppisimme rukoilemaan, meidän täytyy rukoilla.

Vaikka lukisimme maailman hienointa terveyskirjaa, kuntomme heikkenee, jos jäämme istumaan tuoliimme. Niinpä saatamme lukea rukouksesta, ihmetellä Mooseksen kestävyyttä tai järkyttyä Jeremian itkua ja emmekä itse osaa esirukouksen alkeita.

Fenelon sanoi: "Minä kehotan sinua Jumalan nimessä: anna rukouksen ravita sieluasi, niin kuin ateriat ravitsevat ruumistasi." Henry Martyn tunnusti: "Olen hengellisesti kuiva tällä hetkellä. Syynä pidän sitä, etten ole varannut riittävästi aikaa Jumalan edessä hiljentymiseen. Tahtoisin kuitenkin olla rukouksen mies!"

Eräs vanha kirjailija kirjoittaa: "Rukoilemme usein niin kuin poika, joka soittaa ovikelloa, mutta juoksee pois." Uskon, että meillä on valtavasti löydettävää Jumalan varastoista rukouksen alueella.

Kuka voi mitata Jumalan voiman? Maapallon paino voidaan arvioida, taivaallisen kaupungin mitat kertoa, taivaan tähtien lukumäärää arvioida, mitata salaman nopeus ja kertoa, milloin aurinko nousee ja laskee. Rukouksen voimaa emme kuitenkaan kykene luotaamaan.

Kaikkeen riittävä sotavarustus

Rukous on yhtä laaja kuin Jumala, koska hän on sen takana. Rukous on yhtä voimakas kuin Jumala, koska Hän on sitoutunut vastaamaan. Armahtakoon Jumala meitä, kun kompastelemme tässä jaloimmassa ihmiskielelle ja -hengelle annetussa tehtävässä.

Jos Jumala ei valaise meitä rukouksessa, jossa olemme vain kahden hänen kanssaan, me elämme pimeässä. Kun kohtaamme Jumalan ja tekomme punnitaan, me varmasti hämmästymme eniten siitä, miten vähän rukoilimme maan päällä ollessamme.

Khrysostomos kirjoittaa: "Rukouksen voima on sammuttanut tulen lieskat, hillinnyt leijonien raivon ja hiljentänyt sekasorron. Se on sammuttanut sotia, lepyttänyt luonnonvoimat, karkottanut riivaajia ja avannut kuoleman kahleet. Rukouksen avulla on laajennettu taivaan portteja, parannettu sairauksia ja vastustettu vilppiä. Rukous on pelastanut kaupunkeja tuholta, seisauttanut auringon radallaan ja pysäyttänyt salamaniskun:

Rukous on kuin kaikkiriittävä sotavarustus tai ehtymätön kaivos. Se on kuin pilvetön taivas, jota myrsky ei uhkaa. Se on tuhansien siunausten juuri, lähde ja äiti."

Onko tämä sanahelinää? Ei, Raamatun mukaan rukous on juuri tällainen voima.

Muuttava voima

Profeetta Elia osasi rukoilla. Hänen rukoustensa ansiosta luonnonlait muuttuivat ja kansantalous tuhoutui. Tuli lankesi taivaasta, ihmiset kaatuivat ja viimein lankesi sadekin. Mekin tarvitsemme sadetta! Seurakuntamme ovat hengellisesti niin kuivia, että siemen ei voi itää. Jos katumuksen kyyneleet eivät virtaa, alttarimme pysyvät kuivina.

Tarvitsemme Elian kaltaisia rukoilijoita. Kun Israel huusi vettä, mies iski kalliota. Kiven kovasta linnoituksesta tuli lähde, josta vuosi elämää. "Onko Herralle mikään mahdotonta?" (1 M s 18:14.) Lähettäköön Jumala meille niitä, jotka kykenevät iskemään kalliota.

Rukouskammio ei ole vain paikka, jossa luettelemme Herralle kiireesti asioita. Rukous muuttaa asioiden lisäksi myös ihmisiä. Sen lisäksi, että Jumala poisti Hannan häpeän, kun Hanna rukoili, Jumala teki muutakin. Hän muutti hänet hedelmälliseksi ja surevasta iloitsevaksi (1 Sm 1:10; 2:1). Jumala muutti hänen murheensa ilokarkeloksi (Ps 30:11).

Vain särkyneelle sydämelle

Ehkä rukoilemme, että saisimme karkeloida, vaikka emme ole koskaan vielä surreet. Ylistyksen vaippa on luvattu murheellisille (Jes 61:3). Jos tahdomme korjata satoa, meidän täytyy kylvää itkien. "He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." (Ps 126:6.)

Tarvittiin sydämeltään särkynyttä, surevaa Moosesta anomaan: "Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! - - Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat." (2 Ms 32.31-32.)

Tarvittiin sydämellään taakkaa ja murhetta kantavaa Paavalia anomaan: "- - minulla on suuri murhe ja jatkuva tuska sydämessäni. Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta." (Rm 9:2-3.)

Jos John Knox olisi rukoillut itselleen menestystä, emme olisi kuulleet hänestä. Hän rukoili kuitenkin omasta minästä puhdistetun rukouksen: "Anna minulle Skotlanti, tai kuolen." Hänen rukouksensa jäi historian lehdille.

Jos David Livingstone olisi pyytänyt saada avata Afrikan mantereen, jotta saisi kuuluisuutta lujuutensa ja merenkulkutaitonsa kautta, hänen rukouksensa olisi sammunut kuin tuulen kuiskaus. Sen sijaan hän rukoili: "Herra, milloin tämän maailman synnin haava paranee?" Livingstone eli ja kuoli rukoillen.

Aikamme janoaa syntiä. Siksi tarvitsemme seurakuntaa, joka janoaa rukousta. Meidän täytyy tehdä jälleen löytöretkiä Jumalan ylenpalttisen suuriin ja kallisarvoisiin lupauksiin. Viimeisenä päivänä tuomion tuli ei koettele työmme määrää vaan sen laatua. Rukouksesta syntynyt kestää koetuksen.

Rukouksessa teemme totista totta Jumalan kanssa. Kun rukoilemme, alamme kaivata sieluien pelastusta. Kun kaipaamme sielujen pelastusta, alamme rukoilla. Ymmärtäväinen rukoilee; rukoileva saa ymmärrystä. Kun rukoilemme heikkoudessamme, Herra antaa meille voimaansa. Jospa rukoilisimme kuin Elia, ihminen, joka oli yhtä vajavainen kuin mekin. Herra, auta meitä rukoilemaan!

Leonard Ravenhill
(Käytetyt Raamatunkäännökset RK, KR -38)

(Airut 6-7/2000)