Kaikki kunnia Jumalalle!

Danielin kirjasta huokuu syvä kunnioitus Jumalaa kohtaan. Meidän on ravistauduttava irti viihteestä ja uudistuttava. Tarvitsemme syntien anteeksi saamista ja Jumalan läheisyyttä.

Pakkosiirtolaisuudessaan Daniel valmistautui etsimään Jumalaa. Voimme lukea hänen päiväkirjamerkinnöistään seuraavaa: "Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa." (Dn 9:3.)

Uudistusta tarvitaan

Rukoukseen valmistautuminen on tärkeää. Kun odotamme Jumalaa hiljaisuudessa, Pyhä Henki valtaa ajatuksemme ja täyttää meidät läsnäolollaan. Keskittykäämme häneen, kun käymme puhuttelemaan häntä, ja unohtakaamme oma kiireemme.

Daniel ilmaisi rukouksessaan suurta kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Hän kutsui Jumalaa suureksi ja peljättäväksi (Dn 9:4). Kun me kohotamme katseemme kohti Jumalan pyhyyttä, voimme rukoilla Danielin tavoin. Kunnioittakaamme Kaikkivaltiaan suuruutta ja hänen pyhää nimeään.

Nykyään on tavallista, että seurakunnissa suhtaudutaan kevyesti Jumalan pyhyyteen ja hänen Sanaansa. Kirkkokansa kiinnittää huomionsa helposti ohjelmaan, välineisiin tai tekniikkaan. Seurakuntien päämääräksi näyttää tulleen se, että kokousväki viihtyisi.

Seurakunnissa käy monia kristittyjä, joita Jumalan sana ei enää kiinnosta. Jumalan tahdolla ei ole enää merkitystä heidän arjessaan. Jos meille on käynyt näin emmekä jaksa uskoa, että Jeesus on keskellämme yhteisissä kokoontumisissamme, tarvitsemme totisesti uudistusta.

Sanan mukaan!

Jos havaitsemme itsessämme velttouden ja ikävystymisen merkkejä, meidän olisi syytä kääntyä pois viihteestä ja etsittävä Jumalaa toden teolla. On turha yrittää mukauttaa Jumalan sanaa omiin mielipiteisiimme. Meidän on itsemme mukauduttava Sanan mukaan!

"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Rm 12:2.)

Jumala on kaiken yläpuolella. Jeesus on meidän taivaallinen ylkämme ja Pyhä Henki puolustajamme. Jos kadotamme kunnioituksemme ja pyhän pelkomme kolmiyhteistä Jumalaa kohtaan, maailmallisuus valtaa seurakunnan.

Meitä varoitetaan profeetta Jeremiaan kautta turhista jumalista: "Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia." (Jr 10:2-3.)

Kun Jeremia kuulee Jumalan puheen, hän vastaa siihen nöyrästi: "Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi. Kuka ei sinua pelkäisi, sinä kansojen kuningas? Sillä siihen sinä olet arvollinen. Sillä kaikissa kansojen viisaissa ja kaikissa heidän valtakunnissansa ei ole yhtään sinun vertaistasi." (Jr 10:67.)

Erotutko maailmasta?

A.W. Tozer on joskus kirjoittanut, että tavallinen kristitty elää niin maailmallista ja huoletonta elämää, että häntä on vaikea erottaa kääntymättömästä ihmisestä. R.C. Sproul on todennut luennoillaan, että useimmat kristityt eivät elä Jumalan sanan mukaan, vaan noudattavat maailman tapoja. He perustavat moraalinsa ympäristön valtavirtauksiin, eivät Jumalan sanaan.

Daniel kunnioitti Jumalaa koko sydämestään. Jumalan voima, suuruus ja olemus herättivät hänessä pyhän pelon. Kun Herra ilmestyi Johannekselle, tämä kaatui maahan hänen jalkojensa juureen (Ilm 1:17).

Jos suhtaudumme Jumalaan olankohautuksella, se on hänen silmissään paha: "Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot" (Jr 2:19.)

Pakkosiirtolaisuus oli Jumalan kuritusta Israelille. Kansa oli tehnyt paljon syntiä Kaikkivaltiasta vastaan. Daniel tunsi Kirjoitukset ja käsitti, että vapautuksen aika oli lähellä. Siksi hän halusi tunnustaa sekä omat että kansansa synnit.

Uskalluksella Jumalan eteen

Kun lähestymme Jumalan valtaistuinta, saamme tehdä sen uskalluksen vallassa (Hb 4:16). Saamme rohkeasti tunnustaa syntimme: pahat ajatuksemme, sanamme ja tekomme. Jos olemme etsineet jotakin muuta enemmän kuin Jumalaa, on aika vaihtaa suuntaa.

Synnin tunnustaminen avaa oven iloon ja onneen Herrassa. Psalminkirjoittaja oli kokenut samaa iloa: "Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!" (Ps 32:1-2.)

Jeesus puhui rohkaisevasti synnin tunnustamisesta. "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan." (Mt 5:8.) Hän lupasi armon niille, jotka uskaltavat olla rehellisiä ja lähestyä Jumalaa.

James Jidov

(Airut 5/1998)