"Leivo minulle ensin"

Tuhansien usko inhimilliseen voimaan on mennyt. He kaipaavat Jumalan voimaa ja varustusta.

"Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut." (1 Kn 17:16.)

Kertomus profeetta Elian oleskelusta Sarpatin lesken luona virvoittaa lukijaa (1 Kn 17:8-16). Se rohkaisee meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa. Tiedämme, ettei Jumala koskaan petä niitä, jotka turvautuvat häneen (Mt 6:33).

Koitti murheellinen päivä. Koko Siidonin alue näki nälkää ja leskivaimo meni keräämään polttopuita valmistaakseen viimeisen ateriansa. Hänen uskonsa joutui varmaankin kovalle koetukselle, kun profeetta Elia pyysi häneltä: "Leivo minulle ensin pieni leipäkakku:" (1 Kn 17:13, US.)

Nainen teki, niin kuin Elia häneltä pyysi, ja Jumala palkitsi hänen kuuliaisuutensa. Kourallinen jauhoa lisääntyi Jumalan kädessä satakertaisesti. Nälänhädän loppuun asti jokainen ateria tuossa kodissa oli ihme. Yliluonnollisesta tuli osa arkipäivää. "Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle" (1 Kn 17:14.) Näin tapahtui, sillä kun nainen palveli Jumalan profeettaa, hän etsi ensin Jumalan valtakuntaa.

Ensin itselle?

Jos toimimme lihallisen ymmärryksemme mukaan, valmistamme ensin itsellemme juhlaaterian ja annamme Jumalalle tähteet. Maalliseen meidän ei kannata kuitenkaan turvautua. Sijoituksemme voivat horjua, saatamme kärsiä taloudellisia tappioita sekä menettää asemamme ja vaikutusvaltamme. Jos taas etsimme ensin Jumalan valtakunnan hyvinvointia, luovutamme pois jopa vanhan sukutilamme, kyynelten läpi hymyillen. Uskon silmän avulla voimme nähdä ikuisen asuntomme, johon olemme matkalla.

Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vuodatti viimeisenkin veripisaransa meidän tähtemme. Hän on arvollinen saamaan "ensimmäisen rakkautemme": syvimmän kiintymyksemme ja ensimmäisen sijan elämässämme. Joku on sanonut: "Meillä on vain yksi elämä, joka on pian ohi. Vain se, minkä olemme tehneet Kristukselle, pysyy."

Jos et voi ottaa paljon vastaan...

Kun asetamme asiat tärkeysjärjestykseen, avaamme tietä Jumalan lupaamalle siunauksien virralle. Vaikka emme ehkä kykenekään ottamaan paljon vastaan, voimme aina vuotaa yli! Miten usein Jumala onkaan kunnioittanut niitä, jotka ovat olleet "uskolusia vähässä". Jumala piti leskivaimon leipäkakkua ja evankeliumissa mainittua lesken ropoa niin tärkeinä, että ne kirjattiin ikuiseen Jumalan Sanaan.

Luukas kirjoitti Pyhän Hengen innoittamana: "Antakaa, niin teille annetaan." (Lk 6:38.) Tämä pitää yhä paikkansa. Kyseessä ei aina tarvitse olla raha. Seurakunnan Herra hyväksyy muutkin hänen valtakunnalleen pyhitetyt rakkauslahjat samalla tavoin kuin Elisalle tehdyn leipäkakun. Tällaiseksi lahjaksi voimme antaa hänelle kykymme, sydämemme, kätemme ja jalkamme. Voimme rukoillen pitää yllä profeetan käsiä. Voimme pyytää Herralta alttiutta olla valmiita palvelemaan häntä ja toisiamme.

Varustaudu, ristiretki tulee

Jeesus sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." (Mt 9:29.) Hän, joka kykenee tekemään paljon enemmän, kuin osaamme anoa tai kuvitella, kunnioittaa mielellään uskoa, joka kohoaa maallisten ongelmien yläpuolelle ja tarttuu taivaallisiin siunauksiin.

Seurakunnan saavuttamiin voittoihin on tarvittu tienraivaajien pelotonta uskoa, joka on uhmannut vastustusta, masentavaa hylkäämistä ja köyhyyttä. He ovat olleet Jeesuksen ristin ritareita. He ovat eläneet maailmassa mutta eivät maailmasta. Heillä on ollut sydämen harras into murtaa esteitä ja viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin.

Tänään meitä kutsutaan varustautumaan hengellisin asein uutta ristiretkeä varten. Jumala on antanut meille hengellisen palvelustehtävän. Tuhansien usko inhimilliseen voimaan on mennyt, ja he kaipaavat Jumalan voimaa ja varustusta. On uusia työsarkoja, joihin meitä kutsutaan, on vanhoja, joita täytyy hoitaa ja laajentaa. Seurakunnan Herra tekee yhä ihmeitä niiden kautta, joiden elämän hän on saanut muuttaa ja jotka antavat hänelle iloisin ja alttiin mielin "ensimmäisen leipäkakun".

Välähdys voittajista

Runoilija ilmaisee asian näin: "Väkevä usko näkee lupauksen ja turvautuu yksin Jumalaan. Usko nauraa mahdottomuuksille ja huutaa: 'Lupaus toteutuu!"'

Joudumme kyllä kohtaamaan koetuksia ja vaikeuksia. mutta Jumalan varma Sana loistaa yha kirkkaammin siihen asti, kun ikuinen päivä valkenee. Meitä velvoitetaan kantamaan toistemme taakkoja. Hän, joka on luvannut meille voiton, antaa siihen voiman. Hänen Sanassaan näemme välähdyksen lukemattomien voittajien joukosta, joka laulaa ylistystä Karitsalle halki ikuisuuden.

Kun olemme antaneet Herralle ensimmäisen leipäkakun, voimme mennä työhömme turvallisin mielin. Saamme luottaa siihen, että hän pitää huolen sekä meidän tarpeistamme että oman valtakuntansa kasvusta.

Anna Hoppe

(Airut 6-7/2000)