Jeesuksen pitkä perjantai ja pääsiäinen antavat toivon; Siis

Älä luovuta!

Ihmisen on vaikea jatkaa uskollista ponnistelua, varsinkin jos se tuottaa kärsimystä. Saatamme jättää kesken ja antautua synnille tai väärille ratkaisuille. Oikea ratkaisu on olemassa. Jumala on valmistanut apuneuvon. Sen avulla voimme saattaa elämäntyömme päätökseen ja iloita siitä.

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Mt 11:28-30.)

Jeesuksen kauniiseen vertaukseen ikeestä sisältyy useita ajatuksia. Ies kuvaa ensinnäkin antautunutta. Kun roomalaiset kukistivat jonkun kapinallisen kansan, he pakottivat voitetut kulkemaan ikeen alta. Näin ikeestä tuli kielikuva, joka merkitsi valloitetuksi tulemista.

Kenen ikeessä kuljet?

Vaikka Herra Jeesus oli nähnyt Rooman miehitysvallan legioonien läsnäolon ja tunsi niihin liittyvän sanontatavan merkityksen vallan hyvin, kehotti hän meitä: "Ottakaa minun ikeeni päällenne."

On suurenmoista, että Kristus vaatii täydellistä antautumista tänäänkin. Hän ei tyydy siihen, että annamme hänelle vain osan elämäämme. Hän tahtoo elämämme kokonaan. On ihmeellistä, että aina kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle ilman ehtoja, hän täyttyy levolla ja rauhalla.

Jos antautuisimme yhtä kokonaisvaltaisesti jollekulle toiselle, minämme kasvaisi kieroon. Kristukselle antautuminen on toisenlaista. Kun suostumme hänen valtaansa löydämme vapauden. Kukaan ei löydä todellista itseään, ennen kuin on antanut koko elämänsä Jeesukselle.

Vapaudesta

Älä pelkää. Kukaan ei pakota meitä antautumaan Jeesukselle. Hän kyllä kehottaa meitä ottamaan ikeensä päällemme, muttei määrää meitä tekemään niin.

Kun Rooman legioonat murskasivat jonkun alistamattoman kansanheimon vastustuksen, tuon kansan oli pakko kantaa valloittajien iestä. Sen takia nämä kansat vihasivat usein Roomaa ja palvelivat sitä kapinamielellä. Jeesus ei kuitenkaan tahdo käyttää tällaisia keinoja meidän suhteemme. Hän tahtoo, että me antaudumme vapaaehtoisesti.

Koiran voi pakottaa tottelemaan ja orjan tekemään työtä. Jeesus, Vapahtaja, ei kohtele ketään kuin koiraa tai orjaa. Me olemme Isän lapsia, jotka on luotu Isän kuvan kaltaisiksi. Vapaus on perintömme, jota kukaan ei voi meiltä riistää. Me voimme ottaa ikeen tai torjua sen. Emme voi myöskään odottaa, että joku tekee tämän päätöksen puolestamme, vaan meidän on tehtävä se itse.

Palvelemisesta

Ikeen kantaminen merkitsee myös palvelemista. Vaeltaessaan ympäri Galileaa Herra Jeesus näki, miten toisiinsa ikeellä yhdistetyt härät palvelivat isäntäänsä kyntämällä peltoja.

Katselen mielelläni maatilan hevosia, kun ne riisutaan valjaistaan iltaisin. Suuret, kauniit eläimet ovat vihdoin vapaita päivän rasituksista. Ne käyvät juomassa vettä ja menevät talleille. Aamulla ne taas valjastetaan palvelukseen.

Koko elämä on palvelemista.Jumalan silmissä keittiössä palveleva on aivan yhtä suuriarvoinen kuin pääministerinä palvelevakin. Kristus saapuu jokaisen luo, joka palvelee, olipa hänen palvelustyönsä ihmisten silmissä miten alhaista tai korkeaa tahansa. Hän sanoo: "Ottakaa minun ikeeni päällenne, niin te löydätte levon:" Kyseessä ei ole lepo palvelemisesta vaan palveluksessa koettava lepo. Kun saamme tämän levon, huoli ja murhe katoavat, eikä taakka enää ärsytä ja kiusaa. Tehtävät tuntuvat nyt erilaisilta, sillä Jumala ja hänen rakkautensa ovat lähellä. Voimat riittävät, kun Kristuksen ies on harteillamme.

Rauhasta

Jeesuksella oli täydet valtuudet opettaa, niin kuin hän opetti. Hän itse eli palvellen, ja hänen sydämessään vallitsi rauha. Hänen päivänsä olivat kiireisiä ja täynnä keskeytyksiä, mutta hänen sydämensä oli vapaa. Ihmisjoukot ja avunpyytäjät piirittivät häntä. Kuitenkin hän liikkui kansan keskellä siinä rauhassa, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Hän sanoo: "Minä tahtomalla tahdon kertoa teille, miten löydätte levon: Ottakaa minun ikeeni yllenne:"

Jos käymme työn touhuun ilman rukousta tai huokaustakaan Jumalan puoleen, ei ole ihme, jos hermostumme tai koemme joskus kiusausta luovuttaa. Jumala ei tahdo, että kuitenkaan luovumme palvelustyöstämme, sen sijaan hän toivoo, että luovutamme itsemme hänelle.

Kun otamme Jeesuksen ikeen päällemme, palvelemme hänen sävyisässä, kauniissa hengessään. Voimme Kristuksen tavoin luottaa horjumatta siihen, että Jumala on kanssamme ja että meitä kantavat iankaikkiset käsivarret. Tämä luottamus antoi Jeesukselle voimaa silloin, kun taakat kasvoivat sietämättömiksi. Luottamus Jumalaan antoi hänelle voiman olla luovuttamatta. Hän suoritti tehtävänsä loppuun ja antoi henkensä ristillä.

Lohdutettuna eteenpäin

Ikeen kantaminen kertoo myös lohdusta, jota saamme toisen seurasta. Ikeellä yhdistettiin kaksi eläintä vetämään samaa auraa. Kristus kantaa samaa iestä meidän kanssamme. Maanviljelijät valmentavat joskus nuorta eläintä siten, että antavat sen aisapariksi vanhemmalle ja kokeneemmalle eläimelle, joka on tottunut vetämään auraa joka säällä.

Jeesus sanoo: "Vedä auraa minun kanssani, niin opit tekemään suoremman vaon, ja maanviljelijä on illalla tyytyväinen." Tie, jota hän meitä vie, on hänelle tuttu. Hän tuntee maaperän epätasaisuudet hyvin. Häntä on kiusattu kaikessa niin kuin meitäkin. Hän on kokenut päivän helteen ja vaivat. Hän tulee luoksemme, kun kannamme ahdistuneena huoliamme ja mietimme, miten voimme jatkaa eteenpäin. Hän sanoo: "Lapsi, tehdään tämä yhdessä." Jeesus tarjoaa kumppanuutta Jumalan kanssa elämän paineissa.

Sanokaamme siis hänelle, että tahdomme ottaa hänen ikeensä päällemme.

George Morrison

(Airut 4/1999)