Me Kristuksessa
- Kristus meissä

Kristuksen omina meillä on toivo ja me saamme perinnön. Jumala rakastaa meitä ja antaa meidän tuntea hänen voimansa. Meitä kutsutaan omimaan itsellemme Kristuksen mieli, tulemaan erottamattomasti yhdeksi hänen kanssaan.

Uskovina ja Jumalan lapsina olemme saaneet perintöoikeuden valtaistuinelämään. Tästä syystä voimme odottaa, että Jumala vastaa rukouksiimme.

Isän lapsia

Paavali kirjoittaa Jumalan lasten perintöoikeudesta näin:

"Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: `Abba! Isä!' Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme." (Rm 8:14-17.)

Lisäksi Paavali toteaa: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" (Rm 8:32.)

Siunauksia jo nyt

Perintö ei tule osaksemme vain vasta tulevaisuudessa, vaan saamme nauttia siitä jo nyt. Emme ole samastuneet vain Kristuksen kuolemaan, vaan myös hänen ylösnousemukseensa ja taivaaseenastumiseensa.

"[Jumala on] yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa." (Ef 2:6.)

Jeesus istuu kaikkein korkeimmalla sijalla, Jumalan oikealla puolella, ja me istumme siellä hänen kanssaan. Tästä on peräisin oikeutemme valtalstuinelämään. Me pääsemme osallisiksi siitä voimasta ja niistä siunauksista, joita liian harvat ovat ottaneet vastaan.

Jumalan voima ja siunaukset kuuluvat erityisesti rukouselämäämme. Kun rukoilemme, meidän on odotettava myös vastauksia. Rukouselämäämme liittyy olennaisesti suhteemme Kristukseen.

Yhtä Kristuksen kanssa

Yhteys Kristukseen on rukouselämämme ja hengellisen perintöoikeutemme perusta. Olemme yhtä Kristuksen kanssa. "Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää." (Kl 2:9-10.)

Jumalan täyteys asuu meissä, koska meidät on liitetty Kristukseen. Jumalan sanassa puhutaan usein siitä, mitä meillä on `Kristuksessa'. Ilmausta ei aina ole helppo ymmärtää.

Jos toteamme, että Aadam eli puutarhassa, viittaamme paikkaan. Ilmaus `Kristuksessa' merkitsee enemmän. Jotkut kääntäjät käyttävät ilmausta `Kristuksen yhteydessä', mutta sekään ei kerro asiasta vielä kaikkea.

Uusi ihminen syntyy

Alkukielen ajatus merkitsee sitä, että olemme yhtä Kristuksen kanssa. "Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." (Gl 2:20.)

Minä en siis enää elä omaa elämää, vaan Kristuksen. Tärkeintä ei enää ole minä, vaan Kristus. Tämän vuoksi Kristuksessa oleminen merkitsee ihan uuden ihmisen syntymää.

Vapahtajamme kehottaa meitä pysymään hänessä, niin hän pysyy meissä (Jh 15:4). Pysymme Kristukselle hänen Sanansa kautta (Jh 15:7). Jos tahdomme Jumalan käyttävän meitä sotilainaan hengellisessä sodassa, meidän on tunnettava asemamme Kristuksessa.

Kun kupari ja sinkki yhdistetään toisiinsa kemiallisen prosessin avulla, niistä syntyy uusi metalli, pronssi. Kun ne on yhdistetty, niitä on vaikea enää erottaa toisistaan, koska niistä on tullut yhtä. Niin mekin olemme lujasti yhtä Kristuksen Jeesuksen kanssa.

Kristuksen mieli

Me olemme Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä. Jos Jeesus perii jotakin, me perimme myös. Filippiläiskirjeessä Paavali kirjoittaa, kuinka Kristus laskeutui korkeasta asemastaan maan päälle pelastaakseen meidät.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesukselle oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." (Fl 2:8.)

Vapahtajamme tyhjensi itsensä näkyvästä kirkkaudelta, ja Jumala korotti hänet ajallaan.

"Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra:' (Fl 2:9-11.)

Vanha minän syrjään

Vapahtaja nöyryytti itsensä ennen kuin Isä korotti hänet. Meitä kutsutaan samanlaiseen mielenlaatuun. Ennen kaikkea meidän on laitettava syrjään vanha minämme, jotta Kristus voisi olla meille kaikki kaikessa.

"Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät:" (2 Tm 2:12.) Paavali ei tässä välttämättä tarkoita ruumiillista kärsimystä tai vainoa uskon tähden, vaan hänen ajatukseensa sisältyy se, että astumme oikealle paikalle Kristuksessa.

Meidän on sanottava ei lihalliselle luonnollemme ja jätettävä omat oikeutemme. Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa kerrotaan, kuinka voimme kieltää itsekkään minä-elämämme. Efesolaiskirjeestä löytyy lisää kuvauksia osaksemme tulevista siunauksista:

"Että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitii kohtaan, jotka uskomme - sen hänen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan." (Ef 1:17-19.)

Valtaistuinelämää Kristuksessa

Paavali kirjoittaa kolmesta tärkeästä asiasta: toivosta, johon meidät on kutsuttu, perinnön kirkkaudelta ja Jumalan voiman suuruudesta meitä kohtaan. Samalla voimalla Jumala nosti Jeesuksen kuolleista ja asetti hänet kaikkia hallituksia ja valtoja korkeammalle ja alisti samalla kaiken hänen jalkojensa alle. Kun rukoilemme, olemme tekemisissä tämän saman voiman kanssa.

Olemme osallisia Kristuksen elämästä ja samalla hänen ruumiinsa jäseniä. Jumala on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella. Kristuksessa on meidän perintömme, ja meissä on Pyhän Hengen sinetti. Tämän tähden saamme elää valtaistuinelämää.

Jotta voisimme hallita valtaistuimella Kristuksen kanssa, meidän on luovuttava itsekkäästi minä-elämästämme ja tultava osallisiksi Kristuksen mielestä ja kärsimyksistä. Kristus antaa meille kaiken, mitä hänellä on, jos me annamme hänelle kaiken, mitä meillä on.

Theodore Epp

(Airut 6/96)