Mitä on mielenmuutos?

Uudestisyntyminen merkitsee kokonaisvaltaista kääntymistä, mielenmuutosta itsekkyydestä Kristuksen kaltaisuuteen. Se merkitsee siirtymistä tämän maailman valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja synnistä pyhyyteen. Näissä asioissa tarvitsemme kuitenkin perusteellista opetusta. Vanhat herätyssaarnaajat tiesivät tämän. He julistivat myös, mikä on synti. He kertoivat sekä synnin vaaroista että synnin parannuskeinosta.

Uskoon tuloon kuuluu mielenmuutos syntiä kohtaan, jota sanotaan parannuksen teoksi ja antautuminen Kristukselle. Näiden jälkeen ihminen alkaa elää Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaan.

Nykyään julistuksella pyritään usein "kohtaamaan ihmisten tarpeita". Tarkoitamme sillä hyvää, mutta ehkä näkökulmamme on pelkästään inhimillinen. Jumalakin tahtoo täyttää tarpeemme, mutta hän tietää paremmin kuin me, mikä estää oikeitten tarpeittemme täyttymistä. Me tarvitsemme syntiemme tunnustamista, parannuksen tekoa ja tekemiemme vääryyksien korvaamista.

Ennen uskoontuloamme elimme tämän maailman periaatteiden mukaan. Jeesus kutsuu saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi. Me olimme sille alamaisia. Uskoon tultuamme sanouduimme irti kaikesta yhteydestä saatanaan ja alamaisuudesta sille. Tahdoimme kuolla maailmalle, synnille, syntiselle luonnollemme ja paholaiselle. Jumala oli "pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidän rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kl 1:13). Meistä oli tullut uusia luomuksia. "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." (2 Kr 5:17.)

Paavali kysyy kirjeessään roomalaisilta: "Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suurenisi?" (Rm 6:1.) Vaikka hän on juuri osoittanut voimakkaasti, että " - armo on hallitseva [uskovaa] vanhurskauden kautta iäiseen elämään - ", hän vastaa esitettyyn kysymykseen painokkaasti, "EI". Uusi luomus Kristuksessa ei jatka tietoisesti syntielämää (Rm 6:1). Hän on vapaa syyllisyydestä, mutta lisäksi myös synnin voimasta. Hänessä asuva Kristuksen Henki antaa hänelle voittoelämän.

Kristuksen antama uusi elämä on ainoa, joka tuottaa meissä hänen kaltaisuuttaan, rakkautta, luopumista syntisistä elämäntavoista ja asenteista, valkeudessa vaeltamista ja luottamista siihen, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Jh).

Raamatun opetuksen mukaan emme voi tehdä kompromissia. Jotkut uskovat kaikkien ihmisten loppujen lopuksi pelastuvan. Kuitenkin Jeesus opettaa selvästi, että on olemassa kaksi tietä: lavea tie, joka johtaa kadotukseen, ja kaita tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään. On valittava ja jokaisen oman valinnan mukaan hän jakaa ihmiset lampaisiin ja vuohiin.

Hän kertoo, että portti elämään on ahdas, ja harvat sen löytävät. On olemassa pimeyden valtakunta ja valkeuden valtakunta. Mistään keskitiestä ei Raamatussa puhuta; siellä ei ole niin sanottua harmaata aluetta. Monet ovat antaneet maailman haihduttaa nämä totuudet sydämestään. Se on johtanut paikoin siihen, että tarpeessa olevat ihmiset eivät kuule pelastuksen julistamista. Lähetystyön innostus on saattanut kadota tai muuttua vain materiaaliavuksi.

Me tarvitsemme heräämistä sanan totuuteen niin, että ihmiset alkavat elää sen mukaan. Sellaiset ihmiset vaikuttavat ympärillään olevien elämään. He muuttavat kansansa henkistä ilmastoa niin, että evankeliumille tulee tilaus. He eivät ole pelkästään niitä, jotka tilastotutkimusten mukaan pitävät itseään "Jumalaan uskovina", vaan he ovat mielenmuutoksen kokeneita uskovia.

(Käytetyt raamatunkäännökset KR 1938 ja Saarnivaara 1993.)

Airut, syyskuu 1999