|
|
"Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: `Minä tunnustan Herralle rikokseni', ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani." (Ps 32:5.)
Kun kiinnitämme huomion lauseisiin Tunnustin syntini, En peittänyt pahoja tekojani ja Tunnustin rikokseni, huomaamme, että Psalmin kirjoittaja paljasti kaiken. Hän ei salannut Herralta mitään.
Psalmi 32 on Daavidin mietevirsi. Daavid ei piilottanut sielunsa asunnossa epäpyhiä esineitä, vaan avasi Herralle salaisimmatkin kammionsa. Hän antoi Jumalalle kaikki elämänsä avaimet.
Daavid toi oman pimeytensä valkeuteen ja tunnusti kaiken katuen. Hän vuodatti sydämensä Jumalan eteen eikä kätkenyt yksityiskohtia. Hän tyhjensi rehellisesti sydämensä painolastin Kaikkivaltiaan silmien alla.
Daavidin sydämessä ei ollut enää vilppiä, kun hän sai nähdä omat syntinsä Jumalan silmin. Hänen tunnustuksensa ei ollut salailua, vaan murtuneisuutta ja kyyneliä.
Mitä Daavidin synnintunnustuksesta seurasi? Koska tunnustus oli kolminkertainen, Daavid kuvailee Herran vastausta kolminkertaisella ilmauksella: "Autuas, se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitettv` Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!" (Ps 32:1-2. Kursivointi toimituksen.)
Anteeksi annettuja syntejä ei enää saa laskea. ne eivät enää ole vaikuttamassa siihen, miten Jumala suhtautuu meihin. Kun Jumala antaa jotakin anteeksi, sitä ei enää ole olemassa.
Anteeksiantamuksessa piilee Jumalan lasten vapaus. Synnit on saatu anteeksi. Synnit on peitetty. Syntejä ei enää oteta laskuihin mukaan.
J.H. Jowett
(Airut 5/1998)