Nöyrän palvelijan onnea

Jumalan valtakunnan salaisuus on nöyryydessä. Jeesus on jättänyt meille esimerkin oikeasta asenteesta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Suurin on se, joka suostuu palvelemaan muita. Jumalan tahdossa kulkeva palvelija saa tuntea taivaallista onnea.

Johanneksen evankeliumi kuvailee paljolti Jeesuksen sisäistä elämää. Jeesus puhuu usein suhteestaan Isään. Hän kertoo toimintansa vaikuttimista sekä siitä voimasta ja Hengestä, jossa hän toimii.

En minä, vaan Jumala

Jeesus oli alamainen Isälleen Hän antoi Isälleen kaiken kunnian. Vapahtajan elämässä toteutui se, mitä hän opetti: "Joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Mt 23:12.) "Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman." (Fl 2:8-9.)

Jeesus kuvaa suhdetta Isäänsä seuraavasti: "Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän." (Jh 5:19.) "Minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt." (Jh 5:30.) "En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä." (Jh 5:41.)

"Minun oppini ei ole minun. vaan hänen, joka on minut lähettänyt." (Jh 7:16.) "Sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt." (Jh 8:42.) "Mutta minä en etsi omaa kunniaani." (Jh 8:50.) "Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen." (Jh 14:10.)

Kristuksen mielenlaatua

Johanneksen kirjaamat sanat avaavat meille Jeesuksen elämän ja työn juuret. Niiden kautta ymmärrämme, miten kaikkivaltias Jumala kykeni tekemään lunastustyönsä Jeesuksen kautta. Hänen kirjoituksestaan heijastuu Jumalan Pojan sydämenlaatu.

Evankeliumi opettaa, millainen on sen elämän olemus, jonka Jeesus on lunastanut meille. Se on itsensä tyhjentämistä ja Vapahtajan korottamista. Kun me emme ole itsessämme mitään, Jumala saa olla meille kaikki kaikessa.

Täydellinen jumalakeskeisyys ja suostuminen Isän tahtoon toi Jeesukselle rauhan ja ilon. Hän ei menettänyt mitään, vaikka antoi Jumalalle kaiken. Isä kunnioitti Poikansa luottamusta ja toimi hänen kauttaan.

Koska Jeesus nöyrtyi Jumalan edessä, hän pystyi nöyrtymään ihmistenkin edessä ja tulemaan kaikkien palvelijaksi. Hänen nöyryytensä merkitsi sitä, että Isä sai tehdä hänen kauttaan, mitä näki hyväksi.

Me olemme päässeet osallisiksi Kristuksesta, jotta voisimme saada Kristuksen mielenlaadun. Vapahtaja kutsuu meitä itsemme kieltämiseen. Sitä kautta hän tekee meistä astioita, jotka hän täyttää Hengellään.

Köyhiä ja hiljaisia

Nöyryys alkaa siitä, että ymmärrämme, kuka Jumala on. Hän on se, joka saa meissä aikaan kaiken hyvän. Meidän tehtävämme on suostua hänen työhönsä. On hyvä muistaa, että Kristus meissä merkitsee nöyryyttä ja sävyisyyttä.

Me olemme astioita, joiden kautta elävä Jumala ilmaisee viisautensa ja hyvyytensä rikkauksia. Olemme saaneet kaiken lahjaksi häneltä. Siksi meidän on kumarruttava hänen edessään ja odotettava, mitä hän antaa meille.

Nöyryys on Jeesuksen koko elämän olemus. Jeesus on yhtä nöyrä suhteessaan ihmisiin kuin Jumalaan. Hän tahtoo palvella niitä, jotka hänen Isänsä on luonut ja joita tämä rakastaa.

Kun tutkit elämääsi, etsi siitä nöyryyttä. Ylistä Jumalaa siitä, että Jeesus avaa sinulle taivaallisen nöyryyden ja autuuden. Kun Jeesus paljastaa meille sisintään, näemme siellä nöyryyttä. Kuunnelkaamme häntä, kun hän puhuu meille Sanansa kautta.

Palvelustehtävänsä alussa Jeesus opetti autuudesta. "Autuaita ovat hengellisesti köyhät. sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä." (Mt 5:3,5.)

Kuka on suurin?

Jeesus kertoi, millainen portti johtaa hänen valtakuntaansa. Taivasten valtakunta kuuluu köyhille - sellaisille, joilla ei ole mitään. Taivaalliset siunaukset kuuluvat nöyrille ja alaspainetuille.

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." (Mt 11:29.) Tällainen on Jeesuksen mieli. Mekin voimme saada hänen mielenlaatunsa, kun otamme vastaan nöyryyden ja sävyisyyden hänen kädestään. Vapahtajan kautta saamme täydellisen levon sielullemme.

Kerran opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä olisi suurin taivasten valtakunnassa (Mt 18: 1; Lk 9:46). Kun he kysyivät sitä Jeesukselta, tämä asetti heidän eteensä lapsen. Jeesus opetti, ettei se, joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi, on taivaassa suurin.

Opetuslasten kysymys on kauaskantoinen. Mikä on tärkeintä taivasten valtakunnassa? Növryys. "Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri." (Lk 9:48.)

Nöyrä on arvokas

Kun Sebedeuksen pojat pyysivät Jeesukselta, että he pääsisivät istumaan hänen viereensä taivaassa, Jeesus vastasi, ettei hän, voinut luvata sitä. Isä antaisi paikat hänen vierestään niille, joita varten ne on valmistettu. Opetuslasten asia ei ollut pyytää sellais>ta.

Jeesus lisäsi vielä: "Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkesä lunnaiksi monen edestä." (Mt 20:26-28.)

Se meistä, joka näyttää ihmisten silmissä mitättömältä, saattaa elää hyvin lähellä Jumalaa, ja joka osoittaa ihmislen keskellä nöyryyttä, on Jumalan silmissä äärettömän arvokas. Jeesus vieraili erään fariseuksen talossa, hän kertoi vertauksen vieraasta, joka kutsuttiin ylimmälle sijalle pöydässä. Hänen opetuksensa ydin oli:

"Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: `Ystäväni, astu ylemmäksi'. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Lk 14:10-11.)

Onnellinen palvelija

Meidän työmme Jumalan seurakunnassa on arvotonta, ellei sitä ole läpäissyt syvä ja aito nöyryys sekä Jumalaa että ihmistä kohtaan. Jeesus ei ainoastaan opettanut nöyryydestä, vaan hän antoi siitä myös esimerkin: hän pesi opetuslasten jalat. "Minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee." (Lk 22:27.)

Jeesus vaelsi nöyryyden ja palvelemisen hengessä. Siinä hän pelasti meidät ja siihen hän kutsuu meitä. Uskollinen palvelija on omistautunut isännälleen. Hän tutkii tarkasti, mikä isäntää miellyttää ja iloitsee tämän menestymisestä, kunniasta ja hyvinvoinnista.

Olemmeko me onnellisia palvellessamme Jumalaa? Onko hänen palvelemisestaan tullut meidän suurin vapautemme? Olemmeko sanoutuneet irti itsekeskeisyyden synnistä?

Kun otamme palvelustehtävämme vastaan kokosydämisesti, se koituu meille siunaukseksi. Löydämme uuden ja entistä suuremman vapautuksen itsekkäästä elämästä. Jos tämä kuulostaa kovalta, se johtuu ylpeydestämme. Ylpeys saa meidät uskomaan, että olemme jotakin.

Osalliseksi Kristuksesta

Synnistä ja lihallisuudesta vapautuminen Jeesuksen veren kautta koituu kirkkaudeksemme. Saamme ottaa vastaan Jeesuksen Hengen ja taivaallisen ilon.

Voimme toivottaa koko sydämestämme tervetulleeksi sen koulutuksen, johon joudumme, kun ryhdymme palvelemaan koettelevia ja ärsyttäviä lähimmäisiämme.

Pyhityselämä saa meidät tutkimaan Jumalan sanaa innokkaasti. Pyhityksen tiellä mikään asema ei ole meille liian vähäinen, mikään tehtävä ei ole liian mitätön, eikä mikään kumarrus vie meitä liian syvälle. Tärkeintä on, että tulemme osallisiksi hänestä, joka on uhrikuolemallaan palvellut meitä.

Älkäämme etsikö oman minämme korottamista, vaan jättäkäämme kaikki Jumalan käsiin. Meidän asiamme on nöyrtyä Kaikkivaltiaan käden alla ja palvella lähimmäisiämme.

Taivaan aateluutta

Jumala on uskollinen. Hän täyttää tyhjän astian omalla kirkkaudellaan ja voimallaan. Hän korottaa sen, joka alentaa itsensä. Kun Jumala toimii elämässämme, hän tekee sen suuressa voimassaan ja rakkaudessaan.

Joskus erehdymme kuvittelemaan, että nöyryys ja sävyisyys ovat merkkinä heikkoudesta. Kunpa ihmiset uskoisivat, että nöyryys on taivaan valtakunnan aateluutta. Se on kuningasten Kuninkaan ominaisuus.

On jumalallista nöyrtyä palvelemaan muita. Jeesus antaa meille kaiken sen, mitä hänellä on meille annettavanaan: hän antaa meille sävyisyytensä ja nöyryytensä.

Andrew Murray

(Airut 10/1997)