Paimenen silmin

Ihmisvilinä kaupungin kaduilla saattaa joskus ärsyttää meitä. Jeesus haluaa meidän vaihtavan asennettamme. Hän haluaa meidän katsovan ihmisiä hänen näkökulmastaan - eksyneinä lampaina, jotka tarvitsevat hyvän paimenen hoitoa.

Raamatussa kerrotaan Jeesuksen suhteesta ihmisjoukkoihin. "Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta." (Mt 9:36.)

Jeesus on meidän esikuvamme kaikessa. Hän ilmentää Jumalan rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Meidän saattaa olla vaikea heijastaa lähimmäisillemme samaa huolenpitoa kuin Jeesuksella on meitä kohtaan, sillä suuressa joukossa ei ole helppoa olla myötätuntoinen.

Hätä sieluista

Moni todistaa Jeesuksesta suurkaupunkien vilkkaissa kadunkulmissa ja tarjoaa hengellistä luettavaa ohikulkijoille. Joku ojentaa kätensä, toinen kulkee ohi välinpitämättömän näköisenä. Joku saattaa suuttua, kun häntä lähestyy. Katuevankelista voi toisinaan tuntea itsensä vain lehtisiä ojentavaksi koneeksi.

Kun Jumala antaa meille tuskan kadotukseen joutuvista sieluista, se murtaa meitä. Yleensä emme tahdo kokea mitään kivuliasta, mutta hätä sieluista on sellainen, jolta meidän ei pidä suojella itseämme.

Joskus lehdissä huomaa kuvia nälkää näkevistä lapsista. Muistan erityisesti yhden kuvatekstin: "Särkyköön sydämeni niistä asioista, jotka särkevät Jumalan sydämen." Kun katsoo viattoman lapsen kasvoja, näkee syvän hädän hänen silmistään. Silloin herää halu auttaa häntä.

Jumala haluaa varmasti, että välitämme nälkää kärsivistä, mutta miten hän haluaa meidän suhtautuvan itseriittoisiin ja yltäkylläisyydessä eläviin? Jeesus näkee ihmiset sellaisina kuin he ovat.

Vapahtaja näkee ihmisten ulkokuoren läpi heidän todelliseen sisimpäänsä. Hänellä on aikaa yhtä hyvin rikkaille ja työtätekeville kuin köyhille ja työttömille. Ihmisten kaikki tarpeet, heidän uupumuksensa ja toivottomalta vaikuttava hengellinen tilansa on kaikki Vapahtajan tiedossa.

Paimen työssään

Jeesus katselee väenpaljoutta lammaslaumana, jolla ei ole paimenta. Lampaat eivät ole kovin älykkäitä. Ne seuraavat toisiaan sokeasti jopa jyrkänteen yli rotkoon. Siksi ne tarvitsevat paimenta, joka ohjaa niitä ja pitää niistä huolta.

Jeesuksen ajan Israelissa monikin piti itseään kansan paimenena. Maassa oli suuri määrä hengellisiä johtajia, mutta kansa ei saanut heiltä tarvitsemaansa huolenpitoa. Silloiset paimenet ruokkivat vain itseään eivätkä pitäneet huolta heille uskotusta laumasta.

Myös meidän aikanamme on monia, jotka väittävät olevansa paimenia. Suositut saarnaajat kiertävät paikasta toiseen ja tarjoilevat kauniilta vaikuttavia ratkaisuja, mutta todellisuudessa he eivät ruoki seurakuntaa.

Meidän täytyy nähdä ihmisten läpi voidaksemme ymmärtää heitä Jumalan näkökulmasta. Jos tahdomme rakastaa lähimmäisiätnrne Jeesuksen rakkaudella, meidän täytyy sallia sydämemme murtua niistä asioista, jotka ,murtavat Jeesuksen sydämen.

Kadonnutta etsimään

Ilman Kristusta ihmiset kulkevat kadotukseen. Heillä ei ole toivoa, koska heillä ei ole Jumaiaa. Meidän on yritettävä saavuttaa niitä, jotka eivät edes ymmärrä omaa hengellistä tilaansa. Saatamme sen tähden joutua epäsuosioon, mutta jos tahdomme elää kuten Jeesus ja välittää hänen laillaan, meidän on pantava itsemme alttiiksi jopa maineen menettämisen uhalla.

Kun Jeesus katseli ihmisiä, hän ei nähnyt heitä massana, vaan yksilöinä. Hän rakasti heitä niin kuin hyvä paimen. Hän oli valmis etsimään yhtä ainoaa karitsaa, kun tiesi sen kadonneeksi. Olkoon meillä sama päämäärä, kun seuraavan kerran evankelioimme ruuhkaisessa kadunkulmauksessa.

Ihmisvilinässä liikkuu yksilöitä, joita Jumalan Henki johdattaa luoksemme sillä hetkellä, kun he ovat valmiita kuulemaan evankeliumin. Ne ovat taivaassa sovittuja kohtaamisia.

Kutsuttu välittämään

On niitä, joiden mielestä Jumalan rakkaudesta kertominen on loukkaus heidän vapauttaan kohtaan, mutta tuhannet tuntevat toisin. Heille kristityn ihmisen hymy ja hänen kasvoistaan loistava toivo kertovat siitä, että heistä välitetään.

Meidän on katsottava ihmisten tylyn pinnan läpi synnistä kärsivään sieluun ja tarjottava heille elämän leipää. Vain se voi tyydyttää heidän nälkäisen sielunsa. Meillä on kerrottavanamme hyviä uutisia, jos vain uskallamme panna itsemme likoon Kristuksen tähden ja suostumme kantamaan hänen pilkkaansa.

Me tarvitsemme toisiamme tässä välittämisen työssä. Voimme rohkaista toisiamme hymyllä, kannustavalla sanalla tai yllättävällä lahjalla. Jumala kutsuu meitä jokaista välittämään hukkuvista sieluista. Täyttäkäämme yhdessä tätä jaloa Kristuksen kutsua.

David Brickner
Jews for Jesus Newsletter 5/97

(Airut 10/1997)