Kadonnutta rakkautta etsimässä

Aina ei liitto mene putkeen, vaikka tunteiden palo olisi aluksi ollut kuinka suurta tahansa. Kristillinen avioliitto ei onneksi perustu pelkille tunteille. Sen Pohjana on rakkaus. Kristus hoitaa ja puolustaa perheitämme. Hänessä voimme löytää sen rakkauden, jonka olemme kadottaneet.

Tänä päivänä ihmiset kokevat rakkauden sammuvan vähintään yhtä usein kuin syttyvän. Sammuneen rakkauden tähden lukemattomien lasten ja aikuisten elämä järkkyy.

Kun rakkaus sammuu

Jumalalle ihmisten rakkauden sammuminen ei välttämättä ole ratkaisematon ongelma, sillä hän voi elvyttää kadonneen kiintymyksen. Me voimme oppia rakastamaan puolisoamme uudelleen.

Joku voi kysyä, onko Jumalalla jokaiselle ennalta valittuna se oikea. Entä jos olenkin avioitunut väärän henkilön kanssa? Toinen saattaa tunnustaa, että on rakastunut työtoveriinsa: En lainkaan pyrkinyt siihen. Ei kai se olisi tapahtunut, ellei se olisi Jumalan tahto?

Minäkin olen kokenut noita romanttisia ilmiöitä. Miksi siis jotkut herättävät meissä näitä tuntemuksia? Miksi joidenkin tunteet ovat sammuneet?

Näitä kysymyksiä voisi pohtia loputtomiin vaikkapa kehityspsykologian avulla. Akateeminen vastaus ei kuitenkaan ratkaisisi ongelmaa. Siksi on kysyttävä uudelleen, mitä tehdä, kun näin tapahtuu.

Pysykää yhdessä

Samoja ongelmia oli korinttolaisillakin. Paavalin ensimmäinen neuvo kadonneeseen rakkauteen oli pysyä yhdessä. Se on johdonmukainen myös Jeesuksen omien sanojen kanssa: "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Jumalan tahto on selkeästi ilmoitettu. Paavali ei tunne sellaista ajatusta, että puolisot pakottaisivat toisiaan pysymään yhdessä. Hän olettaa, että uskovat puolisot haluavat totella Jumalaa. Vain siinä tapauksessa, että ei-kristitty puoliso vaatii eroa, hän varoittaa pakottamasta toista. (Mk 10:11-12; 1 Kr 7:10-17.)

Kristillinen avioliitto perustuu haluun toteuttaa Jumalan tahto. Avioliitto on voimassa Jumalan silmissä silloinkin, kun se on solmittu ennen uskoon tuloa. Erityisesti se on voimassa silloin, kun puolisot liittyvät yhteen Jumalan nimessä kahden tai useamman todistajan läsnäollessa.

Rakkauden tuhat silmää

Me säästymme vastoinkäymisiltä yhtä vähän kuin korinttolaiset, sillä kaikissa avioliitoissa on vaiheita, joissa Jumalan suunnitelma edellyttää, että me muutumme mielemme uudistuksen kautta. Me muutumme, kun alamme arvostaa epäitsekkyyden ja itsensä kieltämisen täyttämää elämää, jollaista Kristus tahtoo meissä vaikuttaa.

Eräässä tutkimuksessa todettiin, että rakkaus on aluksi sokea, mutta saa sitten tuhat silmää. Usein tahdomme näyttää vain hyviä ominaisuuksiamme, mutta Jumala edellyttää sekä vahvuuksien että heikkouksien tunnustamista, samoin erehdysten ja syntien tunnustamista ja käsittelyä.

Jumala voi rakentaa vain sellaista suhdetta, joka perustuu totuudelle ja täydelliselle hyväksynnälle. Puolison hyväksyminen riippuu itsensä hyväksymisestä. Meidän on opittava tuntemaan, keitä olemme Jumalan edessä - tuntemaan, että olemme armahdettuja syntisiä. Meidän ei tarvitse tehdä vaikutusta eikä peitellä itseämme.

Muutu! Tee aloite!

Avioliitto voi ajoittain olla tiukkaa vääntämistä mitä pienimmistä asioista. Vähäpätöinen seikka voi muodostua muuriksi, joka tukkii puhevälit ja estää keskinäisen rakkauden. Meitä hävettää puhua yliherkistä reaktioistamme. Siitä huolimatta pienetkin ongelmat olisi käsiteltävä.

Raamattu korostaa erityisesti miehen vastuuta ongelmien ratkaisuissa. Hän on avioliitossa Jeesuksen Kristuksen esikuva, eli aloitteentekijä (Ef 5:25-33). Jeesus on tehnyt aloitteen ihmisiin päin riippumatta siitä, miten ja milloin me vastaamme hänen kutsuunsa (Rm 5:8). Meidän kykymme rakastaa riippuu Jeesuksen rakkaudesta (1 Jh 4:19).

Korkea veisu on todellinen tasa-arvon esikuva. Se rohkaisee molempia puolisoita tekemään aloitteita. Raamattu osoittaa, että tämä koskee myös seksuaalisuutta.

Korkean veisun suulemitar odotti aloitteita. Hänelle puolison osoittama kiintymys merkitsi enemmän kuin juhlatilaisuudet (Kv 1:1-4). Heprealaiskirje kehottaakin meitä pitämään avioliittoa kallisarvoisena ja aviovuodetta pyhänä, sillä Jumalan tuomiot seuraavat sukupuolista alistamista, haureutta ja aviollista uskottomuutta.

Totuttelua uuteen

Myötäkäymisessä rakastaminen on ihanaa ja keskinäinen alamaisuus helppoa, mutta vastoinkäymisistä alkavat tiukat paikat. Avioliiton alussa, kun vielä olemme ihastumisvaiheessa, joudumme tottumaan siihen, että puoliso hoitaa yhteiskunnalliset tehtävänsä ja käy työssä.

Puoliso voi olla väsynyt työstä, tulla myöhään kotiin, joutua tekemään ylitöitä ja matkoja. Keskinäinen sitoutuminen ei oikeuta näiden velvollisuuksien jättämistä, mutta se edellyttää niiden järjestämistä siten, että puoliso otetaan huomioon.

Keskinäinen vuorovaikutus voi toimia vaikka maantieteellinen välimatka olisi suuri: kirjeitse, puhelimitse, ja erityisesti rukouksen kautta. On pareja jotka ovat sopineet yhteisistä rukousajoista ja raamatunluvuista. He pitävät yhteyttä toistensa kanssa Jumalan avulla. Lisäksi joudumme tottumaan puolison ihmissuhteisiin.

Kuulun hänelle

Avioliittonsa alussa Korkean veisun suulemitarkin ylistää: "Rakkaani on minun." Hän on omistushaluinen. Arkipäivän velvollisuuksia suulemitar ei kuitenkaan voi väistää. Kun hänen puolisonsa on työmatkalla, omistamisjärjestys alkaa vaihtua. Rakkaani on minun vaihtuu nyt päätelmään minä olen rakkaani.

Suulemitar tutkii itseään ja tahtoo sitoutua puolisoonsa tämän poissaollessa. Hän antaa myös jerusalemilaisten tuttavien kuulla sitoutumisestaan. Hän leimautuu rakkaaseensa, ja Jerusalemin tyttäret tukevat häntä.

Tänä päivänä voisimme sanoa, että Jumala tahtoo vahvistaa avioliittoa seurakunnan lähimmäisverkon kautta (Kv 2:16; 6:3). Aika on koetellut puolisoiden välisen yhteyden. Se on kestänyt pakollisen eron ja kaipuun.

Silloin Jumalan Henki voi todistaa, että olemme olleet uskollisia palvelijoita. Olemme noudattaneet Jumalan tahtoa, ja Jumalan rakkaus puhaltaa uuden hehkun avioliittoomme.

Sinulle, rakkaani

Tarvitsemme muutosta myös siksi, että voimme nähdä puolisomme toisin. "Tule rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme." Joskus muutosta tarvitaan kaikilla elämänalueilla.

Emme saa silti keskittyä jatkuvasti roolivaihdoksiin tai uusiin asenteisiin. Joskus on aivan oikein vaihtaa arkipäivän rutiinit yhdessä virkistymiseen.

Raamatun suulemitar unelmoi paikasta, jossa hän voisi antaa rakkautensa puolisolleen. Seksiä voidaan ehkä ostaa, mutta rakkaus voidaan vain antaa. Salomon korkea veisu korostaa sitä.

"Kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle rakkaani olen ne säästänyt." Suulemitar toivoo, että hänen miehensä voisi luottaa hänen hoivaansa, aivan niin kuin hänen veljensä luotti äitiin, kun tämä rinnoillaan imetti pientä poikalastaan. (Kv 7:11-13; 8:1.)

Jumala auttaa meitä löytämään mielensä mukaisen ratkaisun. Hän rakentaa keskinäisen hoivan, turvan ja luottamuksen. Aina se ei toteudu täydellisenä. Joudumme kulkemaan sen tulen läpi, että kumpikaan puolisoista ei pysty täyttämään toistensa kaikkia tarpeita.

Olkoon se meidän uhrimme Jumalalle. Silloin Kristuksen Henki voi antaa sen tilalle uutta lempeyttä puolisoa kohtaan. Hän on luvannut omilleen levon (Mt 1 1:29).

Kristus puolustaa

Tuntuuko sinusta, että toiset ihmiset vievät puolisosi voimat? Hän ei jaksa lähestyä sinua. Koet olevasi orpo, kuin pala jäännöserää. Et jaksa etkä osaa enää. Silloinkin Kristus rakastaa sinua. Haluatko päästä osalliseksi hänen rakkaudestaan?

Jeesuksen rakkaudessa on lukemattomia vivahteita, jotka usein puuttuvat meiltä. Kristus antaa rakkauteemme uusia ulottuvuuksia: sääliä, murhetta, lujuutta, vihaa syntiä kohtaan, anteeksiantoa sekä toivoa, joka kantaa vaikeuksienkin läpi.

Kerran eräs äiti kutsui orpolapsen leikkimään kolmen lapsensa kanssa. Orpo tyttö jäi eteiseen ja vain itki. Aiti sanoi omille lapsilleen: "On olemassa salaisuus, joka voittaa tytön itkun."

Vanhin lapsista tarjosi nukkeansa, keskimmäinen nalleansa, mutta itku vain jatkui. Silloin nuorin juoksi hänen luokseen, istui viereen, halasi tyttöä ja alkoi hänkin itkeä. Näin hän sai tytön helposti sisään.

Äidin salaisuus oli ymmärtävä lohdutus. Sinunkin vierelläsi, aivan sydämessäsi, on toinen puolustaja ja lohduttaja, Kristuksen Henki (Jh 14:16-17). Erityisesti seurakunnan kokouksessa ja Sanassa hän rohkaisee, auttaa ja antaa ilon. Kristus puolustaa sinua. puolisoasi ja perhettäsi.

Seppo Niemelä

(Airut 6/96)