Elämää ristille naulittuna?

Oman minän ristiinnaulitseminen tuntuu turhan julmalta. Silti juuri siihen Raamattu meitä kannustaa. Perheen ihmissuhteissa irrottautuminen kaikesta itsekkyydestä ja pahuudesta vapauttaa toisetkin hedelmälliseen elämään. Elämästä on silloin tullut Kristus ja kuolemasta voitto.

Kuinka voisin vapautua oman minän hallitsemasta elämästä? Mitä merkitsee kuolema Kristuksen kanssa? Miten voisin käytännössä päästä osalliseksi hänen kuolemastaan?

Yljän kaltainen

Kristus saapui iankaikkisuudesta maan päällä uhraamaan elämänsä. Hän vaelsi täällä kuolemaan valmistautuen. Kuolemansa kautta hän lunasti ihmiset ja sai voiton synnistä. Sen jälkeen hän nousi ylös ja hänet korotettiin isän oikealle puolelle iankaikkiseen kirkkauteen.

Taivaan valtaistuimellakin Jeesusta kuvataan uhrikaritsana. Taivaassa lauletaan ikuisesti: "Sinä olen arvollinen - sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista." (Ilm 5:9.)

Morsiamen on elettävä samalla tavalla kuin hänen ylkänsä. Tämä pätee myös uskovan ja Kristuksen suhteeseen. Jos tahdomme saada sen, mitä Jeesus haluaa meille antaa, meidän on opittava, mitä on kuolla hänen kanssaan (Rm 6:8).

Paavali kohdisti sanansa jokaiselle Rooman seurakunnan kristitylle: "Meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa." (Rm 6:6,11.)

Uuteen elämään

Kun uskon Jeesukseen ja tunnustan hänet Vapahtajakseni, minut liitetään häneen. Pääsen osalliseksi hänen elämästään, siitä, joka kuoli synnille ja nousi kuolleista. Koska minusta on tullut osa Kristusta, uusi luontoni on täysin kuollut synnille.

Kun ymmärrämme, mistä oikeastaan on kysymys, astumme uuteen elämään. Minä olen kuollut synnille ja myös pidän itseni kuolleena. Kaiken takana on Jumalan iankaikkinen sana ja Jeesuksen uhrityö Golgatalla. Tämän vuoksi meillä on yhteys Kristukseen. (Rm 6:2,4,6-11.)

Raamatun totuus on vastaanotettava uskossa, vaikka se synnyttääkin tuskallisen taistelun sisimmässämme: jos olen kuollut synnille, miksi vieläkin teen niin paljon syntiä? Jumalan sanan mukaan meidän on annettava Pyhän Hengen panna Jeesuksen kuolema meissä täytäntöön.

Taivaaseen korotettu Herramme lähetti meille Pyhän Hengen tuomaan osallisuuden hänen ylösnousemuselämäänsä. Kuolema ja elämä ovat erottamattomat: Kristus kuoli synnille, mutta elää Jumalalle. Tätä Pyhä Henki toteuttaa meissäkin.

Ylösnousemuksen voimalla

Jos olen antautunut Kristukselle, olen hänestä osallinen. Kysymys ei ole siitä, että pahat taipumukset olisi poistettu minusta, vaan siitä, että Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voima pitää minut erossa synnistä. Se tuhoaa synnin voiman.

Voin Pyhän Hengen kautta elää Kristuksessa ja kasvaa yhä syvemmälle hänen kuolemana osallisuuteen. Huomaan itsessäsi piirteitä, joita en koskaan edes ole ajatellut löytäväni: ylpeyttä, itsetietoisuutta, tarvetta tuoda itseäni esille.

Minun on jatkuvasti pyydettiivä: "Herra Jeesus, anna sinun kuolemasi ja ylösnousemuksesi voiman läpäistä koko olemukseni." Varaukseton antautumiseni Jeesukselle tuo minussakin esiin ristiinnaulitun merkkejä.

Ristiinnaulitun elämän tunnistaa syvästä nöyryydestä. Kristus nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan saakka. Kristuksen voima murtaa meidätkin. Kaipaamme kumartaa syvään Jumalan edessä, korottaa Kristusta, osoittaa, ettemme itse ole mitään.

Kaikki Jeesukselta

Ristiinnaulitun elämästä heijastuu myös avuttomuus ja haavoittuvuus. Ristillä riippuva on avuton ja ulkopuolisten toiminnan varassa. Niin kauan kuin elämme omassa vahvuudessamme, emme pääse sisälle Kristuksen elämään.

Minun on tunnustettava, että olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. Jokainen elämäni henkäys ja kaikki sen voima tulee yksin Jeesukselta.

Myös levollisuus on ristiinnaulitun elämän tunnusmerkki. Kristus ristiinnaulittiin ja haudattiin, ja meidät hänen kanssaan. Ei ole hautaa parempaa leposijaa. Haudassa ei enää voi tehdä mitään. Siellä meillä on enää vain Jumala, johon voimme luottaa. Kun kaikki muu on mennyt, siitä voi seurata vain ylösnousemus.

Vaikka emme täysin ymmärtäisikään, mitä ristiinnaulituksi tuleminen Kristuksen kanssa merkitsee, voimme silti luottaa Jumalan lupauksiin. Saamme heittäytyii iankaikkisille käsivarsille ja uskoa, että ne saattavat meitä matkallamme.

Andrew Murray

(Airut 6/96)