|
|
Rukoileva sydän
Ihmisen sydän on paikka, jossa Jumalan Henki asuu. Koska Jumala on Henki, hänellä täytyy olla hengellinen asunto (Jh 4:24.) Henki kohtaa hengen. Ihmisen henki vastaa Vanhan testamentin ilmestysmajan kaikkeinpyhintä.
Rukoileva sydän on sanonta, jota Finney käytti: "Olen vakuuttunut siitä, että uskovien piirissä ei mikään ole niin harvinaista kuin se, että ihmisen sydämestä tulee rukoileva."
"Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi." (Rm 10:10.) "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi:" - - olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi." (Mt 22:37, Rm 6:17.) Joskus sanaa "sydän" käytetään sanan "henki" vastineena. Sydän ei ole kuitenkaan koko ihmishenki, vaan ainoastaan sen keskus. "Sieltä (sydämestä) elämä lähtee." (Snl 4:23.)
Lupa sinulta
Koska esirukous on välttämätöntä ja siihen liittyy erityisvastuuta, meidän täytyy antaa Herralle lupa, ennen kuin hän antaa tätä pyhää tehtävää. "Rukoilevan sydämen" täytyy kestää esirukouksen virran painetta, jota Pyhä Henki kuljettaa Kristuksen sydämeltä.
Meidän omat käsityksemme taivaasta estävät meitä usein ymmärtämästä, mikä merkitys Kristuksen esirukouksella on. Kuitenkin hänen sijaiskärsimyksensä ja tuskansa Getsemanessa ja Golgatalla ovat ikään kuin talletettu "iankaikkisen Hengen kokemuksessa". Henki on nyt liittynyt Kristuksen kanssa taivaallisen esirukouksen tehtävässä. Esirukouksen henki on toisin sanoen täytetty ristin hengellä. Tämä koskee sekä Jeesusta, Pyhää Henkeä että rukoilevaa sydäntä.
Kristuksen esirukouksen virta, joka kulki Finneyn sydämen läpi, sai miehet ja naiset itkemään ja muutti tehtaitten työryhmät rukouskokouksiksi. Tarkoitan rukoilevalla sydämellä ihmisen henkeä, joka on täynnä Pyhän Hengen antamaa Kristuksen jatkuvaa taivaallista esirukousta.
Älköön kukaan säikähtäkö sellaista väitettä, että rukoileva sydän osallistuu Kristuksen tuskiin. Vaikka se kantaakin raskaita taakkoja, ne on saatu taivaasta. Tällainen taakka vie mukanaan kaikki itse otetut taakat. "Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: - - lähellä kuolemaa, ja silti me elämme, pahoinpideltyinä, mutta yhä hengissä, murheellisina, mutta aina iloisina." (2 Kr 6:9-10.)
Meidän täytyy ymmärtää, että rukous on ennen kaikkea Pyhän Hengen vaikutusta. Se on ikään kuin Kristuksen hengitystä, jota Pyhä Henki hengittää sydämeemme. Hengen vaikuttama rukous on joskus liian suurta sanoille. "- -Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomillahuokauksilla." (Rm 8:26-27.) Rukouksen Henki on voimakas ja ilmaisee itsensä aina jossakin ja jotenkin. Sitä ei voi vastustaa eikä tukahduttaa. Rukoileva saa aikaan enemmän kymmenellä kuin rukoilematon tuhannella sanalla. Rukoileva sydän iloitsee Jumalan tahdosta eikä vain sanoista.
Herkkä rikkoutumiselle
Rukoileva sydän on Pyhän Hengen välikappale. Pyhyys on sille välttämätöntä. Rukouksen henki väistyy helposti. Rukouksen Hengen murehduttamista täytyy varoa niin tarkasti, että harvat tahtovat sitä. Pyhällä Hengellä on paljon tehtäviä, mutta harvoissa hän on niin herkkä pyhyyden lain rikkomiselle kuin esirukouksessa.
Rukoilevan sydämen täytyy myös uskoa. Uskomme säätelee sitä, miten rukouksen Henki pääsee täyttämään sydäntämme. "Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan." (Jh 7:39.) Jos tahdomme, että Henki vakaasti täyttää meitä, sydämen uskon tulee olla luja (Jk 1:6). Uskon täyteinen sydän ikään kuin juo Pyhää Henkeä janoonsa yhtä säännöllisesti kuin terveet keuhkot vetävät sisäänsä ilmaa (1 Kr 12:13). Sydän tarvitsee uskoa pysyäkseen rukoilevana.
Se riippuu enemmän halusta uskoa, kuin siitä, kykeneekö ihminen ymmärtämään salaisuuksia (1 Kr 13:2). Yksinkertaisella tahdon ajatuksella voimme valita, hallitseeko mieltämme ja sydäntämme totuuden Henki vai eksytyksen henki. Jos asetumme uskon puolelle, totuuden Henki vallitsee; jos epäilemme, eksytyksen henki voittaa.
Uskoa tarvitaan. Miten voi uskoa?
Rukoilevan sydämen täytyy olla nöyrä. Ylpeä sydän, joka tarkoittaa liian riippumatonta asennetta, ei kykene uskomaan. "Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne?" (Jh 5:44.) Ylpeä sydän ei ole puhdas. Niinpä rukoilevan sydämen täytyy olla ennen muuta nöyrä.
Monet tahtovat kyllä nauttia Jumalalle antautumisen autuudesta sekä puhtaasta ja uskon täyteisestä sydämestä, mutta eivät tahtoisi nöyrtyä. Mutta ilman nöyryyttä sydämemme pysyvät uhmakkaina, epäpuhtaina ja epäileväisinä.
Me kohtaamme sen, kuinka kauhea langennut luontomme on vasta silloin, kun eteen tulee nöyrtymisen paikka. Silloin inhoamme itseämme Jobin tavoin. Silloin ymmärrämme, että meidän täytyy suostua kuolemaan ristillä Kristuksen kanssa. Nöyrtyminen kuuluu kristillisen elämän ja työn ytimeen. Psalmissa kerrotaan särjetystä ja murtuneesta sydämestä (Ps 51:19). Vain nöyryyteen puettu sydän voi omistaa muut Kristuksen ominaisuudet, joita Jumala tahtoo nähdä pojissaan ja tyttärissään.
Rakastava sydän
Rukoilevan sydämen täytyy rakastaa. "Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi. " (5 Ms 6:5.) "Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi - - niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi." (5 Ms 30:6. ) "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." (Rm 5:5.) Vain sellainen sydän, joka on nöyrtynyt voi kokea Jumalan rakkauden syvyyden. "joka on Kristuksessa, meidän Herrassamme." (Rm 8:39.)
Hellä ja lempeä
Sydän, joka on täynnä Jumalan sovittavaa rakkautta ja yhtyy Kristuksen ja Pyhän Hengen esirukoukseen, on myös hellä. Se on lempeä, ystävällinen ja huomaavainen ja antaa anteeksi. "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef 4:32.) Kova, anteeksiantamaton sydän ei voi rukoilla eikä tulla kuulluksi.
"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin teitte katkeroituneina - - autiomaassa." (Hb 3:7-8.) Muistakaa myös, että mitä hellempi ja herkempi sydämemme on Jumalan Hengelle, sitä voimakkaammin se myös kykenee loukkaamaan toisia, jos toimii jossakin muussa kuin rakkauden hengessä.
A.F. Reinschmidt
(Airut 4/2000)