Minkä arvoinen on hengellinen elämänkertasi?

"Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi; Niin on ollut Ikiajoista asti - saammeko avun? (Engl. käännös: "ja me pelastumme"; Jes 64:5.)

On olemassa monenlaisia kohtaamisia - jotkut ovat lämminhenkisiä ja rakentavia, toiset vihamielisiä ja aikaa tuhlaavia. Kun kohtaaminen on hyvä. nautimme toisten seurasta; opimme jotakin uutta heistä ja myös itsestämme; rohkaistumme ja vahvistumme. Toveruus, yhteisymmärrys, lohdutus, ne ovat hyvän kohtaamisen hedelmiä.

Jumalan kohtaaminen on kohtaamisista parhain. Se tarkoittaa sitä, että saamme nauttia samoista hedelmistä kuin edellä kuvatussa, rakentavassa kohtaamisessa. Se antaa syvän tyydytyksen.

Jumalan kohtaamiseen liittyy joitakin Jesajan mainitsemia ehtoja, joihin meidän täytyy suostua.

Ensinnäkin meidän on tarkoitus iloita vanhurskaudessa ja sen jälkeen harjoittaa sitä. Vanhurskaus on suoraselkäisyyttä ja rehtiyttä sekä mukautumista Jumalan tahtoon, mieleen ja lakiin.

Mikään ei tympäise maailmaa niin kuin vanhurskaudesta puhuminen. Yhteiskuntamme suhtautuu kevytmielisesti käsitykseen oikeasta ja väärästä; niitä 'ei voi meidän aikanamme määritellä'. Mikä on oikein yhdelle, ei ole sitä jollekin toiselle. Tämä on nykyajan ajattelumalli.

Vaikka ajatus vanhurskaudesta hyväksyttäisiinkin, harva on valmis iloitsemaan siinä. Kristityt uskovat että oikea ja väärä, voidaan määritellä, mutta kuinka monet heistä voivat sanoa todella iloitsevansa vanhurskaudessa? Daavid oli kuitenkin mies, joka teki niin. Hän sanoi: "Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta." (Ps 119:14.) Hän jatkaa toisaalla: "Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa. Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan. " (119:127-128.)

Miksi tällainen saa monet meistä vaivaantuneiksi? Miksi voimme olla haluttomia asettamaan Jumalan lait maailman rikkauksien edelle toisin kuin Daavid? Miksi on joskus vaikea sanoa vihaavansa valheen teitä? Syynä on se, että olemme ymmärtäneet Jumalan ja hänen lakinsa väärin. Olemme edelleen epäileviä hänen suhteensa ja kuvittelemme, että hän on jonkinlainen ilonpilaaja, joka riistää meiltä onnen. Emme ole kenties kyenneet hyväksymään sitä tosiasiaa, että hänen käskynsä ovat ehjät ja hyvät. Niitä ei ole luotu tuhoamaan meidän onneamme, vaan takaamaan se. Ihminen voi hyljeksiä Jumalan käskyjä ja kapinoida niitä vastaan, mutta hän huomaa pian, millaisilta epämiellyttäviltä seurauksilta Jumala hänet halusi säästää.

Jos haluamme lakata epäilemästä Herraa voidaksemme todella iloita vanhurskaudessa ja harjoittaa sitä, meidän tulee rakastaa häntä. Apostoli Johannes sanoo: "Rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, ja hänen käskynsä eivät ole raskaita." (1 Jh 5:3.)

Mutta eivätkö uskovat jo rakasta Herraa? Kyllä, mutteivät täydellisellä rakkaudella. Se voi haalistua niin että vaikuttaa pian siltä, ettemme rakasta häntä ollenkaan. Jeesus nuhteli Efeson kristittyjä siitä, että he olivat hylänneet ensirakkautensa (Ilm 2:5). He kyllä rakastivat häntä jonkin verran, mutta eivät Palavasti ja kokosydämisesti kuten alussa.

Kuten olemme nähneet, vanhurskauden ehdon täyttämiseen liittyy eteneminen vaiheesta toiseen. Ennen kuin voimme harjoittaa vanhurskautta, meidän tulee iloita siinä; ennen kuin voimme iloita siinä, meidän tulee rakastaa Herraa. Kysymys onkin, kuinka voimme rakastaa Herraa niin kuin hän on tarkoittanut? Tämä vie meidät takaisin Jesajan toiseen vaatimukseen.

Jesaja sanoo: "Sinä käyt niitä kohden, jotka - - sinun teilläsi sinua muistavat." (Jes 64:5, KR -33.) "Muistaminen" vaatii yritystä myös meidän puoleltamme. Jos me haluamme kohdata Herran ja nauttia hänen läsnäolostaan, se tapahtuu siksi että olemme tehneet ahkerasti sen eteen työtä. Alexander MacLaren kirjoittaa: "On niin paljon asioita, jotka vaativat huomiomme; velvollisuuksia, ilon ja surun aiheita, jotka vaativat paikkansa sydämissämme ja mielissämme. Jos emme aina uudestaan tee päätöstä raivata tilaa tämän markkinapaikan tungoksessa ja väenpaljoudessa nähdäksemme kaukana siintävät valkeat vuorenhuiput, emme koskaan voi nähdä niitä - vaikka ne ovatkin kaikkialta nähtävissä. Ellet yritä muistaa, unohdat varmasti."

Vakaan päätöksen tekeminen säännöllisesti uusittuna on siis avain siihen, kuinka voimme muistaa Herraa ja syventää rakkauttamme häneen. Tämä saattaa tulla meille yllätyksenä, koska me emme yleensä yhdistä muistamista ja yrittämistä toisiinsa. Ajattelemme, että muistaminen vain tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Emme ehkä tunne olevamme vastuussa muistin kehittämisestä. Saatamme vain huomauttaa, että muistimme on huono.

Kun Jeesus oli nuhdellut Efeson kristittyjä ensirakkauden hylkäämisestä, hän sanoi: "Muista siis, mistä olet langennut, tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja." (Ilm 2:5.) Jeesus osoitti siis selvästi, että he olivat vastuussa omasta muististaan.

Syy siihen, miksi monet meistä eivät kohtaa Herraa ja ota vastaan hänen voimaansa on haluttomuudessa edes yrittää. En tarkoita, että ihmisen tulee yrittää pelastua. Raamattu sanoo hyvin selkeästi, että pelastus tapahtuu yksin armosta, ei tekojen kautta (Ef 2:8,9). Tarkoitan sitä, että meidän täytyy pyrkiä kristilliseen elämään. Liian monet haluavat livahtaa vain hiljaa taivaaseen!

Mitä meidän sitten täytyy muistaa? Jesajan mukaan meidän tulee muistaa Jumalaa hänen teillään. Se ei ole sitä, että istutaan ja mietitään millainen Jumala on. Jesaja olettaa, että me jo tunnemme Jumalan jollakin tasolla; että hän on jo toiminut elämässämme. Jokaisella Jumalan lapsella on todisteita Jumalan teoista menneisyydessään, joita hän voi ajoittain muistella. Jos janoat tänään kohdata Jumalan ja sinulla on vaikeuksia hänen löytämisessään, palaa niihin hetkiin, jolloin kohtasit hänet. Tutki hengellistä elämäkertaasi.

Jaakob kohtasi ensin Jumalan paikassa, jonka nimi oli Beetel. Siellä hän ymmärsi, että yhteys Jumalan kanssa oli mahdoliinen. Hän näki näyn avoimesta taivaasta, josta laskeutuivat portaat maahan. Taivas oli selvästi auki hänelle ja hän saattoi elää yhteydessä Jumalaan. Siellä hän vannoi elävänsä elämänsä Herralle.

Vuodet vierivät ja Jaakob sotkeutui monenlaisiin saastaisiin asioihin. Lopulta Jumala puhui hänelle: "Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne ja rakenna sinne alttari Jumalalle - - ." (1 Ms 35:1.)

Jos Herra on sinut pelastanut, menneisyydessäsi on "Beetel". Palaa sinne mielessäsi ja elä uudelleen hetki, jolloin löysit ensi kerran Herran. Anna sen avata kanava sinun ja Jumalan välille. Kylve siinä rakkaudessa jota silloin tunsit häntä kohtaan kunnes kaikki kasautunut roska liukenee pois.

Jos et tosissasi vaella Herran kanssa, se ei johdu siitä, että hän olisi lähtenyt minnekään. Hän kulkee edelleen siellä missä ennenkin - vanhurskauden teillä. Voit mennä tänään hänen tykönsä iloiten vanhurskaudessa ja harjoittaen sitä. Muista sen yhteyden suloisuutta, jota joskus sait kokea. Muista nämä sanat: "Herra on teidän kanssanne, kun te olette hänen kanssansa; ja jos häntä etsitte, niin to löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, niin hän hylkää teidät." (2 Ak 15:2.)