Vastuulliseen vanhemmuuteen

Halusimmepa tai emme, lapset ottavat meistä mailia kaikessa. Kasvatustehtävän vaativuutta ja vastuullisuutta voi tuskin 'koskaan arvostaa liikaa. Jumalan sanasta voi jokainen isä ja äiti löytää viisautta perheenä yhteyden ylläpitämiseen.

Jumala on kehottanut sanassaan: "Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin ei hän vanhanakaan siitä poikkea." (Snl 22:6.) Jos noudatamme kehotusta niin hyvin kuin osaamme, Herran haltuun jää valvoa lupauksen toteutuminen.

Mitä isot edellä...

Lapsemme saavat jatkuvasti nähdä meissä niitä ominaisuuksia, joita pyrimme heissä kehittämään. Olemalla epäitsekkäitä ja uhrautuvia rakkaudessamme, voimme odottaa samoja piirteitä lapsissamme.

On hyvä auttaa lapsia ymmärtämään ja ihailemaan aitoa kristillisyyttä pienestä pitäen. Raamatun periaatteet toimivat parhaiten kasvatustyön perustana. Raamatusta löytyvät kertomukset uskovien rohkeudesta ja rakkaudesta, sankarien uroteoista ja hiljaisesta arjen sankaruudesta.

Kristuksen seuraamisen pitäisi olla perheen arkielämää. Kun lapsemme näkevät, että olemme yhtä hurskaita sekä kotona että kirkossa, meidän ei aina tarvitse pukea ajatuksiamme sanoiksi. Usko voi tuntua kodin koko ilmapiirissä. "Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme." (Ap 17:28.)

Sallikaa lasten tulla

Tahdomme varmasti auttaa lapsemme Jeesuksen luo. Heille on silloin kerrottava, mistä uskossa on kysymys. Lapsi voi tietoisesti ja omasta vapaasta tahdosta vastata myöntävästi Jumalan kutsuun.

Lasten uskonratkaisun puolesta kannattaa rukoilla paljon sekä omassa rukouskammiossa että yhdessä lasten kanssa. Vähitellen saamme huomata muutoksen. Mikä voisikaan olla suurempi ilo kuin se, että lapset lähtevät seuraamaan Hyvää Paimenta!

Jokaista hyvää piirrettä lasten luonteissa kannattaa rohkaista. Samoin on kitkettävä pois jokainen pahuuden ja katkeruuden juuri, julmuus ja ajattelemattomuus. Karkeus, tahdittomuus ja toisten aliarvioiminen johtuu enimmäkseen puutteellisesta kotikasvatuksesta.

Itsekkäitä olioita

Vauva etsii kaikessa vain omaa tyydytystään. Tämän suuntainen kehitys ei tarvitse rohkaisua isommassa lapsessa. Lasta voi sen sijaan ohjata itsekeskeisyydestä toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja siihen, että löytää iloa toisten auttamisesta ja palvelemisesta.

Jos lasta ei kielletä, vaan hän saa kiskoa koiraa korvista, riipiä oksia puista, jättää lelut väsyneen äidin korjattaviksi, tukistaa kummitätiä ja lyödä leikkitoveria, kouluikäisenä hän käyttäytyy vielä huonommin. Hän saattaa herjata ulkomaalaisia, kiusata luokkatovereitaan, osoitella sormellaan vammaista tai nykäistä vanhukselta käsilaukun.

Elämme maailmassa, jossa monikaan ei ajattele muuta kuin itseään. Ihminen ei tahdo osoittaa epäitsekästä ystävällisyyttä, jos siitä koituu vaivaa. Miten erilaisia ihmiset olisivatkaan, jos heidät olisi pienestä pitäen opetettu rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään!

Työtä ja kuuliaisuutta

Lapsille kannattaa opettaa työn tekemisen ilo. He eivät nauti laiskottelusta vaan siitä, että saavat tehdä jotakin. Työnteko ja leikki kotona, puutarhassa, mökillä tai verstaassa täyttäkööt lapsen päivän. Vanha kansa sanoo, että paholainen kyllä löytää laiskoille käsille tehtävää.

Opettakaamme lapsemme myös tottelemaan. Jos tästä tingitään, valuvat muutkin ponnistukset hukkaan. Kun lapsi iloisesti ja alttiisti tottelee vanhempiaan, hän oppii tottelemaan myös Jumalaa.

Lapset ovat erilaisia. Toisille totteleminen on luonnostaan helpompaa kuin toisille. Mitä itsenäisempi ja omapäisempi lapsi, sitä tärkeämpää opettaa hänelle kuuliaisuutta - ensin vanhempien, sitten Jumalan tahdolle: Se vaatii vanhemmilta paljon, mutta auttaa lasta kasvamaan Kuninkaan palvelijaksi.

Vanhempi valvoo

Liika komentelu on pahasta. On parempi antaa vain muutama käsky ja varmistua, että niitä noudatetaan, kuin sanoa sitä sun tätä, mutta ei seurata, tekeekö lapsi niin kuin on käsketty.

Jos vanhemmat toistuvasti laiminlyövät valvontatehtävänsä, lapselle se merkitsee, ettei vanhempien sanomisilla itse asiassa ole väliä. Käskyt ja ohjeet kannattaa muotoilla sellaisiksi, että lapsi pystyy täyttämään ne. On suorastaan julmaa odottaa lapselta sellaista, mihin hän ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa nähden ei vielä yllä.

Me vanhemmat saatamme kuitenkin olla ajattelemattomia: käskemme istua hiljaa pitkiä aikoja, kiellämme itkemästä, jos johonkin sattuu, kehotamme nukahtamaan, vaikka lapsi on jostakin kiihdyksissään. Luonnonvastaiset käskyt herättävät vain uhmaa ja kapinamieltä.

Meidän kannattaa myös harkita, miten esitämme ohjeemme. Selkeys, ystävällisyys ja kohteliaisuus tukevat tiukkaakin pyyntöä. Jos lapsi selvästi uhmaa meitä, asiaa ei milloinkaan pidä jättää sikseen. Lapsen täytyy antaa huomata, että tottelemattomuutta ei sallita.

Katse taivaallisiin

Harvinaisia ovat ne lapset, jotka luonnostaan ovat niin rehellisiä ja kuuliaisia, ettei heitä koskaan tarvitse rangaista. Rangaistus saattaa olla joskus hyvinkin tarpeen. "Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä." (Snl 29:15.)

Kodin asiat on syytä asettaa tärkeysjärjestykseen: älkäämme salliko maallisten asioiden hämärtää katsettamme, vaan kiinnittäkäämme se taivaallisiin. Miten muuten lapsemme oppisivat Kristuksen seuraamisen arvon?

Suokaamme lapsillemme se ilo, että he voivat omasta esimerkistämme oppia, että Jumalan tahdon täyttäminen on tärkeiirnpää kuin rikastuminen, kiitoksen etsiminen tai omien mielihalujen estoton täyttäminen. Lapset ovat erittäin tarkkasilmäisiä. Jos olemme tekopyhiä, lapsi havaitsee sen heti.

Lapsi rakastaa kauneutta luonnostaan. Vanhempina meidän tehtävämme on valvoa, ettei kauneuden rakkaus muutu turhamaisuudeksi ja ylellisyydenhaluksi. Näin käy helposti, jos rohkaisemme lasta ihastelemaan muotiasioita. Maailman turhuus älköön saako otetta lapsestamme.

Kaikki tasavertaisia

Lapsen vertaaminen hänen itsensä kuullen sisaruksiin tai tovereihin voi joko ylpistää tai masentaa. Rohkaisemalla lasta tekemään tehtävänsä omien kykyjensä mukaan laannuttaa epäterveen kunnianhimon heräämisen.

Tasa-arvo poikien ja tyttöjen kasvatuksessa on tärkeää. Jos poika saa sen käsityksen, että on sukupuolensa perusteella tyttöä parempi, hänestä kasvaa tyranni. Hän oppii kohtelemaan äitiään ja vaimoaan, kuin nämä olisivat alempaa kastia.

Meidän ei pitäisi keskustella lastemme luonteesta, tavoista tai virheistä heidän läsnäollessaan. Jos vanhempina emme ole samaa mieltä kasvatuksen yksityiskohdista tai lasten käyttäytymisestä, meidän pitäisi säästää erimielisyydet kahden kesken ratkaistaviksi.

Ketään ei saa pitää toista parempana. Jos joku lapsista saa suosikkiaseman, toiset tuntevat syvää katkeruutta. Se saattaa myrkyttää heidän mielensä niin, etteivät he näe sitäkään rakkautta. jota heille osoitetaan.

Kasvatustyö on vaativaa, mutta Jumala on armollinen ja tahtoo auttaa meitä. Pyhä Henki neuvoo meitä, ja sitä saa häneltä myös pyytää. Raamatun lupaukset ovat luotettavia, ja sekä me että lapsemme saavat avun.

William Booth

(Airut 6/96)