|
|
"Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fl 4:6-7.)
"Älkää olko mistään huolissanne." Kehotus ei merkitse sitä, että meidän pitäisi suhtautua asioihin huolettomasti, harkitsematta tai välinpitämättömästi. Sen sijaan se tarkoittaa, ettei meidän tarvitse huolestua mistään. Tämä on yksi Jumalan lasten etuoikeuksista.
Me saamme, meitä kutsutaan ja meitä käsketään tuomaan kaikki huolemme, murheemme, vaikeutemme ja puutteemme taivaalliselle Isälle. Me saamme jättää taakkamme hänelle. Siksi meidän ei tarvitse kantaa mistään murhetta. Miten paljon tai erilaisia vaikeuksia meillä onkaan, meidän tulee jättää ne kaikki luottavasti rukoillen Jumalalle.
Meidän ei tarvitse hätäillä. Jos maailman ihmiset näkevät, että me kristityt olemme yhtä huolestuneita kuin hekin, he saavat syyn sanoa, ettemme me todella luotakaan Jumalan apuun. Jos emme luota Jumalaan hädän hetkellä, tuotamme hänelle häpeää.
Hän on kuitenkin meidän ystävämme, joka tahtoo ja kykenee auttamaan meitä. Hän kykenee pehistamaan meidät omalla ajallaan ja siksi meidän ei tarvitse kantaa murhetta
Miten vaimo voi olla hätäilemättä alkoholisoituneen miehensä puolesta? Sanon sinulle siskoni: Hänen tehtävänsä on rukoilla miehensä puolesta. Mutta hänen tulee katsoa ja varautua myös rukousvastauksen saamiseen päin. Taivaallinen Isämme tahtoo, ettemme huolestuisi sellaisessakaan tilanteessa. Vaimo on huolissaan miehensä pelastumista ja se on aivan oikein. Mutta älä hätäänny siitäkään. Jos vierität taakkasi Jumalalalle, voit olla vapaa tässäkin huolessa.
Entä vanhempien huolet? Tämä koskee myös lapsiamme, jotka elävät maailmassa. Meidän tulee kasvattaa lapsemme Jumalan mielen mukaisesti. Meidän tulee elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotta olisimme esimerkkinä lapsillemme, ja rukoilla paljon heidän puolestaan. Meidän tulee olla herkkiä löytämään sopivia hetkiä, jolloin voimme puhua heille totuudesta. Mutta meidän ei pitäisi antaa murheen täyttää koko elämäämme heidän tähtensä, vaan luovuttaa taakkamme Jumalalle. Hän kantaa sen puolestamme.
Meidän tulee ottaa kirjaimellisesti se käsky, että huolet tulee jättää Jumalalle. Silloin saamme vaeltaa pyhässä luottamuksessa. Luotamme taivaalliseen Isään, katsomme häneen ja uskoudumme hänelle. Tiedämme, että hän auttaa omalla ajallaan ja tavallaan.
Samaan aikaan, kun meille on annettu käsky olla murehtimatta, meitä kehotetaan viemään "kaikessa pyyntömme rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon". Meitä ei siis kehoteta huolettomiksi vaan luottamaan Jumalaan.
Sana kaikessa tarkoittaa sitä, että meidän ei ole tarkoitus rukoilla vain suurten tai vain pienten vaan kaikkien asioiden puolesta. Tähän kuuluu niin hengellinen kuin ajallinenkin.
Elämä koostuu suurelta osin pienistä asioista. Jos yritämme kantaa itse huolia, joita pidämme pieninä, niiden paino vain kasvaa. Lankeamme pian ja tuomme häpeää Jumalalle .
Meillä ei ole mitään erityistä voimayksikköä pieniä taakkoja varten. Ei sellaista ole myöskään suurille taakoille. Siksi ne kaikki täytyy tuoda Herralle. Jos joku hylkää tämän käskyn ja yrittää kantaa yhtäkin huolta itse, se kasvaa pian kymmen- tai satakertaiseksi. Voisimme sanoa ihmisten tavoin, että kun Jumala antaa kilon koetuksen kannettavaksi ja me otamme asian esille rukouksessa ja asetamme sen taivaallisen Isän hartioille, sen paino siirtyy pois meiltä.
Viisaus on juuri siinä, että saamme kertoa pienetkin huolemme heti: "Isä, minulla ei ole voimaa kantaa tätä." Jos yritämme painia huolen kanssa omassa voimassa, se lisääntyy, jotta oppisimme antamaan sen Jumalalle. Heittäkäämme siis kaikki murheemme hänelle, niin hän kantaa ne.
Meitä käsketään toimimaan "rukoillen ja anoen", eli rukoillen hartaasti. Emme vain mainitse asiaa hänelle, vaan pyydämme niin kauan, että saamme. Hän kyllä vastaa pyyntöömme, antoihan hän rakkaan Poikansakin meidän tähtemme. Eikö hän siis antaisi meille kaikkea muutakin! (Rm 8:32.)
Meitä käsketään liittämään anomiseemme kiitos. Kiitos on ikään kuin perustus, jolle rakennamme rukouksemme. Meidän tulee ylistää Herraa kaikesta siitä, mitä hän on meille jo antanut. vaikka pyydämmekin häneltä lisää siunauksia.
Kun jätämme näin huolemme Jumalalle, hän antaa meille rauhan. Sydämemme on aivan tyyni, emmekä kiiruhda kiihtyneinä sinne tänne. Sanoin kuvaamaton rauha ylittää kaiken ymmärryksemme. Tämä rauha "varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa", aivan niin kuin suojavarustukset varjelevat linnakkeen.
Tämän maailman ihmiset ja kaikki Jumalan lapsetkaan eivät tunne näitä opetuksia eivätkä osaa pyytää tätä rauhaa. He ovat kurjia ja murheellisia ja säntäilevät sinne tänne aivan suunniltaan, kun vaikeudet saapuvat. Me, jotka tunnemme nämä kallisarvoiset opetukset, kykenemme odottamaan tyynesti Herraa ja jätämme itsemme hiljaa hänen käsiinsä.
Näin kaiken ymmärryksen ylittävä rauha hallitsee sydämiämme ja ajatuksiamme. Jumalan rauha pitää meidät myös pois väärästä. Se tuo kunniaa Jumalalle maailman silmissä ja lohduttaa meitä, hänen lapsiaan. Kun olemme saaneet Jumalan rauhan, pysykäämme siinä jatkuvasti. Se varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa ja pitää meidät oikealla tiellä.
(Airut 4/2000)