Paavali arvosti suuresti "Kristuksen ristiä". Sillä hän ilmaisi lyhyesti Herramme sovituskuoleman koko voiman ja siunauksen. Sitä hän julisti, ja se oli hänen elämänsä toivo ja kirkkaus. Ilmaisulla "ristin veri" hän osoittaa, miten veri saa merkityksensä rististä. jolla se vuodatettiin, ja miten toisaalta ristin voima ja vaikutus ilmenee veren välityksellä. "- - ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, sovittaisi hänen kauttaan itsensä kanssa kaiken niin maan päällä kuin taivaissa." (Kl 1:20.)

Kun puhumme Kristuksen rististä olemme tottuneet ajattelemaan vain työtä, jonka hän siellä teki puolestamme. Kiinnitämme liian vähän huomiota siihen, mistä tuo työ saa merkityksensä: Herramme sisäisestä asenteesta, jota risti vain ulkoisesti ilmensi. Raamatussa ei aseteta etualalle Herran kärsimyksien syvyyttä. Siellä korostetaan Herramme mielenlaatua, joka hänet vei ristille ja joka antoi hänelle voiman pysyä siellä.

Tämä ilmenee Herramme sanoista ristillä ja siitä, mitä hän sanoi, kun hän kehotti opetuslapsiaan kolmessa eri tilanteessa ottamaan ristinsä ja seuraamaan häntä. Hän puhui tällä tavoin useammin kuin kerran, kun hän ennusti oman ristiinnaulitsemisensa. Herra tahtoi painaa heidän mieliinsä, että ristiin liittyi erityisesti yhteys häneen ja se, että hänen seuraajansa muuttuvat hänen kaltaisuuteensa.

Tässä ei ole kyse pelkästään ulkonaisista kärsimyksistä ja vainoista vaan sisäisestä mielenlaadusta. Tämä käy ilmi Jeesuksen toistuvasta kehotuksesta: "Kieltäkää itsenne ja ottakaa ristinne."

Herramme opettaa edelleen, että ristin kantaminen ei alkanut hänelle tai hänen opetuslapsilleen silloin, kun heidän olkapäilleen asetettiin konkreettinen risti. Jeesus kantoi ristiä koko elämänsä ajan. Golgatalla tuli ilmi mielenlaatu, joka hänellä oli aina ollut.

Mitä ristin kantaminen merkitsi Jeesukselle? Me tiedämme, että synnin pahuus ilmenee toisaalta ihmisen asennemuutoksesta Jumalaa kohtaan. Toisaalta se ilmenee Jumalan asennemuutoksesta ihmistä kohtaan. Ihmisen kohdalla tästä seurasi lankeemus pois Jumalasta, vihamielisyys häntä kohtaan. Jumala puolestaan kääntyi vihassaan poispäin ihmisestä. Ensimmäisessä tapauksessa näemme kuinka kauhea synnin hirmuvalta on ihmisen elämässä. Toisessa näemme kuinka kauhea synnin syyllisyys on. Synnin syyllisyys vaati sitä, että Jumalan täytyi tuomita ihminen.

Herran Jeesuksen, joka saapui vapauttamaan ihmisen synnistä kokonaisvaltaisesti, täytyi käsitellä sekä synnin valtaa että sen syyllisyyttä. Vaikka käsittelemmekin näitä kahta asiaa erillisinä, jotta ymmärtäisimme niihin liittyvän totuuden paremmin, synti on aina kokonaisuus. Siksi meidän täytyy ymmärtää asian eri puolet. Herra poisti sovituskuolemallaan synnistä aiheutuvan syyllisyyden. Tämä tuli mahdolliseksi siten, että hän voitti ensin synnin vallan. Jumala käytti ristiä näiden molempien tavoitteiden saavuttamiseen.

Jeesuksen täytyi siis voittaa synnin valta. Hän saattoi tehdä tämän vain omassa persoonassaan. Sen tähden hän saapui maan päälle ihmisenä, joka oli yhtä altis kiusauksille kuin mekin. Pyhän Hengen kasteesta ja sitä seuranneista sielunvihollisen kiusauksista erämaassa Getsemanen kauhistuttavaan sieluntuskaan ja ristinkuolemaan asti Jeesus kamppaili kiusauksia vastaan. Hän luopui omasta tahdostaan ja oman kunniansa etsimisestä. Sielunvihollinen houkutteli häntä perustamaan valtakuntansa maailmallisin keinoin. Joka päivä Jeesuksen täytyi ottaa ristinsä ja kantaa sitä. Hän toisin sanoen kadotti oman elämänsä. Hän puhui ja teki vain sitä. mitä näki ja kuuli Isänsä tekevän ja puhuvan.

Jeesusta kiusattiin erämaassa hänen julkisen palvelustehtävänsä alussa. Sen lopussa hän rukoili äärimmäisessä tuskassa Getsemanessa. Näistä tapahtumista näkyi epätavallisen selvästi mielenlaatu, joka oli tyypillistä hänen koko elämälleen. Sielunvihollinen houkutteli häntä itsetehostuksen syntiin, mutta hän voitti kiusauksen tyydyttää täysin luvallisia tarpeita: ensin kiusauksen saada leipää tyydyttääkseen nälkänsä ja lopuksi kiusauksen väistää ristinkuolema. Näin hän toimi, koska hän tahtoi toteuttaa Isänsä tahdon.

Niin Jeesus uhrasi itsensä ja elämänsä. Hän kielsi itsensä ja otti ristinsä. Hän oppi kuuliaiseksi ja tuli täydelliseksi. Hän sai täydellisen voiton synnin voimasta omassa persoonassaan, niin että hän kykeni todistamaan: "- - maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään."

Kuolemalla ristillä Jeesus kruunasi henkilökohtaisen voittonsa synnin vallasta. Risti saa merkityksensä Jeesuksen sovituskuolemasta. Sovitusta tarvittiin syyllisyyden poistamiseksi. Herra Jeesus tahtoi vapauttaa ihmisen synnistä. Hän kykeni tekemään sen vain kuolemalla välimiehenä ja ottamalla vastaan Jumalan vihan syntiä kohtaan.

Jeesuksen valta poistaa syyllisyys Ja Jumalan tuomio ei perustunut pelkästään siihen, että hän kärsi niin paljon tuskaa ja kuoli. vaan myös siihen, että hän kesti kaiken vapaaehtoisesti ja kuuliaisena Isälle. Jeesus tahtoi kirkastaa Jumalan vanhurskauden. Risti sai voimansa tästä itsensä uhraavasta asenteesta, vapaaehtoisesta ristin kantamisesta.

Niinpä Raamatussa kerrotaan: "Hän nöyryytti itsensä ja Oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman." (Fl 2:8-9.) Siellä kerrotaan jälleen: "Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia." (Hb 5:8-9.) Näin risti osoittaa meille, että me voimme elää Jumalan elämää vain kadottamalla oman elämämme.

Kuuliaisuuden henki, itsensä uhraaminen, antoi merkityksen ristille ja myös ristin verelle. Tässäkin Jumala ilmoittaa meille tuon veren voiman. Veri on osoitus Jumalan rakkaan Pojan kuuliaisuudesta kuolemaan asti. Se on todistus mielenlaadusta, joka sai Jeesuksen päättämään uhrata verensä, vuodattaa sen, kadottaa oma elämänsä mieluummin kuin langeta itselleen elämisen syntiin. Se todistaa kaiken uhraamisesta, jotta Isä saisi kunnian ja hänen nimensä kirkastuisi. Elämä, joka oli Jeesuksen veressä, oli täysin kuuliainen Jumalalle ja pyhitetty hänelle. Sydän, josta veri vuosi, hehkui rakkautta Jumalaa ja hänen tahtoaan kohtaan.

Pyhä Henki antaa meille kosketuksen Jeesuksen veren voimasta. Kun tuo voima koskettaa sydämiämme, veri tuo pyhän vaikutuksensa meidänkin elämäämme. Se vaikuttaa meissä uhrautuvaa mielenlaatua. Työmme muuttuu Ristiinnaulitun kaltaisuuteen. Uhrautuvuudesta tulee elämämme korkein ja siunatuin periaate.

Jeesuksen veressä on elävä, taivaallinen voima. Sen vaikutuksesta ymmärrämme, ettemme pääse kokemaan Jumalan täyttä elämää muuten kuin ristin tietä kulkien.

Andrew Murray
Raamatunkäännös, RK -99

Andrew Murray eli vuosina 1828-1917. Hän oli Etelä-Afrikkalainen kirkonmies, opettaja ja kirjailija. Hän oli systemaattinen ajattelija, joka kirjoitti yli 250 kirjaa ja puolusti evankelista raamatullisuutta omassa kirkkokunnassaan. Maassaan hän perusti myös tunnustuskuntien välisen rukousliiton. Murray sai koulutuksensa Aberdeen yliopistossa Skotlannissa ja Utrechtissa, Hollannissa. Hän osallistui aktiivisesti aikansa yhteiskunnalliseen elämään. Hän pyrki edistämään afrikkalaisten koulutusta ja hyvinvointia ja pyrki estämään kehitystä, joka johti myöhemmin apartheid-politiikkaan. Aikanaan hän toimi rajaseututyössä, hoiti seurakuntaa, oli yliopiston rehtorina, järjesti suuria evankelioimiskampanjoita ja oli haluttu ja kunnioitettu puhuja ympäri maailman.

(Airut, Huhtikuu 2000)