Marcus Aureliuksen kirje senaatille
(jossa hän todistaa, että kristityt aiheuttivat hänen voittonsa)

Keisari, Caesar Marcus Aurelius Antoninus, Germanicus, Parthicus, Sarmaticus, Rooman kansalle, ja pyhälle senaatille, tervehdys.

Minä selitin teille suuren suunnitelmani, ja mitä etua minä sain Germanian rajaseuduilla, paljolla raatamisella ja kärsimyksellä, sen olosuhteen seurauksena, että olin vihollisen ympäröimänä. Minä itse olin suljettuna Carnuntumiin 74 kohortin kanssa, lähes 15 kilometrin päässä. Ja vihollisen ollessa käden ulottuvilla, tiedustelijat osoittivat meihin, ja meidän kenraalimme Pompeianus näytti meille, että meidön lähellämme oli sekalainen joukko, 977 000 miestä, jonka me itse asiassa näimmekin. Ja minä olin tämän valtavan sotajoukon sulkema, mukanani vain eräs pataljoona, joka oli muodostettu ensimmäisestä, kymmenennestä ja merilegioonista.

Tutkittuani siis omaa asemaani, ja sotajoukkoni asemaa, kunnioituksella tuota valtavaa barbaarien ja vihollisen joukkoa kohtaan, minä nopeasti vetäydyin rukoilemaan maani jumalia. Mutta ne eivät välittäneet minusta, ja minä kutsuin luokseni niitä meidän keskuudestamme, joita kutsutaan kristityiksi. Ja tehtyäni tiedusteluja, minä löysin heitä suuren määrän ja valtavan sotajoukon, ja minä raivosin heitä vastaan, mikä oli todella turhaa, sillä vasta jälkeen päin minä opin heidän voimansa. He aloittivat taistelun, ei valmistelemalla aseita, ei varustuksia eikä torvia, sillä sellainen valmistautuminen on heille inhottavaa, sen Jumalan tähden, jota he kantavat omassa tunnossaan. Siksi on niin, että niillä, joita me pidämme ateisteina, on Jumala hallitsevana voimana, linnoittautuneena heidän omaantuntoonsa.

Sillä kun he olivat heittäytyneet maahan, he eivät rukoilleet ainoastaan minun puolestani, vaan myös koko armeijan puolesta, että heidät vapautettaisiin nälänhädästä ja janosta. Sillä viiteen päivään meillä ei ollut yhtään vettä, koska sitä ei ollut missään. Me olimme Germanian sydämessä ja vihollisen alueella. Ja samaan aikaan, kun he heittäytyivät maahan ja rukoilivat Jumalaa (Jumalaa, jota minä en tunne), taivaasta satoi kaatamalla vettä, meidän yllemme virkistävän viileänä, mutta noiden Rooman vihollisten ylle palelluttavana hallana. Ja me havaitsimme välittömästi Jumalan läsnäolon rukouksen seurauksena - Jumalan, joka on voittamaton ja jota ei voi tuhota.

Kun tämä on saatu selville, antakaamme anteeksi sellaisille, jotka ovat kristittyjä, etteivät he rukoilisi ja saisi sellaista asetta meitä itseämme vastaan. Ja minä neuvon, että yhtäkään ihmistä ei saa omassa maassaan syyttää siitä, että on kristitty. Mutta jos löydetään kuka tahansa, joka syyttää kristittyä siitä, että hän on kristitty, minä haluan tehdä määräyksen, että se, jota syytetään kristittynä olemisesta, hänet tiedostetaan sellaiseksi, eikä häntä siis syytetä mistään muusta, kuin siitä, että hän on kristitty, mutta se, joka häntä syyttää, poltettakoon elävältä.

Ja lisäksi minä tahdon, että hän, joka on provinssin hallituksen luottamusta nauttiva, ei pakota sellaisia kristittyjä antautumaan, jotka tunnustavat ja edistävät sellaista asiaa, eikä luopumaan, eikä heille tule tehdä mitään muutakaan. Ja minä haluan, että nämä asiat vahvistetaan senaatin julistuksella. Ja minä käsken, että tämä minun käskykirjani on julkaistava Trajanin foorumissa, siinä tarkoituksessa, että se luetaan. Prefekti Vitrasius Pollio pitäköön huolta, että se viedään kaikkiin ympäröiviin maakuntiin, ja että kukaan, joka toivoo, että hänellä on sille käyttöä, tai toivoo omistavansa sen, ei saa olla estetty saamaan kopiota tästä dokumentista, jonka nyt julkaisen.