|
|
Kun niin usein kysytään todistusta omasta elämästä ja siitä, mitä Kristus minulle merkitsee, olen miettinyt miten voisin omalla todistuksella kirkastaa Kristusta.
Kun katsellaan aikaa ennen heräämistäni ja Jumalan kohtaamistani, kaikki näyttää sekavalta ja ahdistavalta. Ja kun Raamattu kehottaa muistelemaan Jumalan tekoja, jää mainittavaa aika vähän, se aika kun on täynnä pimeyden tekoja, ja kuolleessa tilassa Jumalan teot jäivät havaitsematta. Mitäpä kuollut nyt voisi nähdä.
Jesaja 43:18-19:sta alkoi kuitenkin uusi aika elämässäni. Silloin sain kohdata Jumalan elämässäni. Tässä jakeessa sanotaan: "Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."
Ja niinhän siinä usein käy, ettemme sittenkään huomaa, sillä sanakin sanoo Jes 48:19-20: "Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija? Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut varteen; korvat avattiin, mutta ei kuulla."
Jeesuksen aikana oli ihmisiä, jotka olivat lähellä Jeesusta, eivätkä kuitenkaan päässeet sisälle elämään ja vaikka pääsivätkin, poikkesivat kuitenkin pois elämän tieltä - eli Jeesuksesta. Luuk 13:24-27: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.' Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.' Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'" Ei auttanut, vaikka oli ollut Jeesuksen seurassa, ellei ollut Hänessä. Ei auttanut fariseuksia heidän vanhurskautensa ja lainmukainen elämänsä, eikä kirjanoppineita heidän raamatuntuntemisensa, kun ei tunnettu elämän Herraa, Jeesusta. Heistä sanotaankin Joh 5:39-40 ja 7:19: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?"
Minunkin ongelmani osoittautui samanlaiseksi. Kysyin mielessäni: "Mitä minun tulisi tehdä että voisin periä Jumalan valtakunnan?" ja yritin toteuttaa sen mukaan Jumalan tahtoa kuin kirjoituksista ymmärsin, näkemättä kuitenkaan Tietä, Totuutta, Elämää ja Leipää, josta ne todistivat. Jeesus sanoi Joh 6:32-33: "Ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Ja seuraavassa jakeessa Hän sanoi: "Minä olen elämän leipä..."
Niin minä siis keskityin omaan vaellukseeni ja onnistuinkin ylittämään ihmisten asettaman riman ja itseni asettaman riman, mutta Jumala nosti rimaa ja osoitti, ettei ihminen voi Hänen rimaansa ylittää. Jos vaikka onnistunkin pitämään käskyt, kysyi Herra "Oletkos myynyt omaisuutesi ja luopunut kaikesta?" ja jos sekään ei vielä "päätä huimannut" iski sana taas "Oletkos täydellinen, niinkuin taivaallinen Isä täydellinen on?" Ja olisihan siinä pitänyt huomata, ettei tuota rimaa ylittänyt kuin Jeesus, joka ei turhaan käynyt kuolemaan meidän vajavaisten tähden. Vai kävikö? Minä ainakin tyydyin usein tuohon omaan vanhurskauteeni - kuten fariseukset - ja mitä enemmän voittoja koin, sitä suuremmaksi ja kovemmaksi ns. pyhäksi kasvoin ja eikä Jeesukselle ja ristintyölleen todellisuudessa paljoa käyttöä löytynyt.
Sana sanoo tällaisia vanhurskauden harjoittajista näin: Room 10:2-4: "Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Gal 3:3 ja 5:4: "Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta."
Kyllähän minäkin tämän teoriassa käsitin, mutta käytännössä Jeesuksen työ ei ollut tullut kirkastetuksi sisimmässäni vaan turvasin tekoihini ja kuljin tavallaan kahta tietä, lain ja evankeliumin. Vaikka luulinkin ja varmasti myös osittain toimin armosta ja vapaudesta käsin, jäi Kristus siinä vähemmälle huomiolle, vaikka kaikki täytettiin juuri Hänessä. Hänessä tuli kaikki laki täytetyksi, sillä Hän rakasti ja Hänet Isä antoi meille sovitukseksi ja lunastukseksi. Emme voi vaeltaa kahta tietä, vaan turvamme tulee olla yksin Kristuksen täytetyssä työssä. Gal 3:10-13: "Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee." Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta." Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä." Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme..." Room 9:30-33: "pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu."
Ymmärrämme kyllä, ettei näin voi jatkua, ja armossaan Herra teki työtään minussakin ja arvaten muu ei auttanut kuin se, että minä vähenen ja Hän kasvaa. Jotta tämä sai tapahtua, täytyi Herran riisua omista vaatteista ja sekin riepu, mikä jäi, osoittautui vain saastaiseksi vaatteeksi, johon ei voi tuomiopäivänä kääriytyä. Herra pukee oman vanhurskautensa päälle. Tästä nuhteettomuudesta Kol 1:21-23: "Hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa..."
Silmien avaaminen ja "uskoon tuleminen" tosin kävi ankaran uskon koettelemisen kautta, jossa kaikki oma toivo ja turva kävi turhaksi kuten Paavalikin 2 Kor 1:8-9 todistaa: "Kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää." Rohkeuteni järkkyi, ja epäilin jopa sovituksen riittävyyttä omalla kohdallani. Mutta kiitos Jumalalle, joka nosti omassa elämässään haaksirikkoutuneen ja antoi armonsa ilmestyä avuksi oikeaan aikaan. Sain omistaa sanasta valtavia lupauksia uskossa ja vakuuttua siitä, että pelastus on Jeesuksessa, yksin armosta ja yksin uskosta Kristuksen tähden, ja sain omistaa ansaitsemattoman armon omalle kohdalleni.
Raamattu rohkaisee meitä pysymään tällä uskon tiellä, jossa epäuskolle ei jää sijaa. Hebr 10:23,35 ja 3:14: "Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen" "Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti." Jeesuskin sanoi: Matt 11:28,30: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Jos sinulla on kysymyksiä, takaan että vastaus on JEESUS. Hän riittää, ja kun meillä on Hänet, se riittää. Tämä maailma tarjoaa näennäistä vapautta ja rauhaa, mutta voi antaa vain orjuutta ja turvattomuutta. Todellinen rauha ja vapaus löytyy vain Kristuksessa. Gal 5:1: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Uskon, että tämä vaara on aika merkittävä, koska Jeesuskin varoittaa Luuk 12:1 ja 11:35: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta." "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä." Mekin voimme jumalisen ulkokuoren omistaen olla kristillisiä olematta ristillisiä
Saakoon meissä uskovissakin syntyä janoa Kristuksen puoleen, että Hän saisi olla ja kasvaa meissä ja me Hänessä. 2 Kor 13:5: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.