Jumalan näkökulmaa

Me ihmiset katsomme usein asioita eri näkökulmasta kuin Jumala. Se rikkaus, jota maailma pitää rikkautena, ja se kunnia, jota maailma pitää kunniana, ovat Jumalan näkökulmasta katsottuna jotain aivan muuta.

”Ihmisten kunniana on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä, mutta rauhan teitä he eivät tunne, eikä ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä,” sanoo Raamattukin (Fil. 3:19 & Room. 3:17,18), ja vielä, että ”joka tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen” (Jaak 4:4).

Ajattelemme usein, että elämä päättyy kuolemaan; lakkaamme vain olemasta, ajattelemme pääsevämme rauhaan, tai ettei kuoleman jälkeistä elämää tarvitse edes ajatella. Se olkoon sitten sen ajan murhe ja että tänään eletään täysillä ja otetaan elämästä kaikki irti mitä saadaan, kuoleman jälkeen ei ole enää mitään.

Raamattu kuitenkin puhuu, että elämme iankaikkisesti, emmekä vain tätä aikaa varten ja että tätä elämääkään ei tulisi elää itsellemme, vaan Jumalalle. Jumalan käsky on iankaikkinen elämä (Joh. 12:50) – Jumala on tarkoittanut meidät elämään ikuisesti, Hänen kanssaan.

Raamattu sanoo, että ihmisen on kerran kuoleminen ja sen jälkeen tulee tuomio. Jos katsomme hetken elämäämme iankaikkisuusnäkökulmasta käsin, miten kävisikään kunniamme ja toivomme sen mukaan? Raamattu sanoo, että kaikkien polvien on kerran notkistuttava ja jokaisen kielen kerran tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Tästä Jeesuksesta Raamattu todistaa, että Hän on iankaikkinen elämä ja ovi tähän elämään. Joka ei Häntä tunne, sillä ei ole elämää, vaan hän pysyy kuolemassa.

Monet janoavat elämää ja etsivät sitä tämän maailman lähteistä. Kukapa nyt haluaisi elää turhaa elämää? Ne, joilla on suurin elämänjano, saavat monesti kokea tämän maailman lähteet juomakelvottomiksi ja huomata, ettei se voi tyydyttää elämänjanoa. Jumalan tiet tuntuvat hullutukselta. Mitä järkeä on sellaisessa toivossa, jota ei tässä elämässä näe todeksi? Raamattu sanookin, että vielä emme näe kaikkea Hänen valtansa alle asetetuksi. Saatana saa aikansa tätä maailmaa pitää otteessaan ja Jumala ikään kuin pysyttelee piilossa, vaikka kaikki todellisuudessa toteutuukin Hänen suunnitelmiensa mukaan.

Olen usein ajatellut, että vaikka se, mitä Raamattu sanoo, ei pitäisikään paikkaansa, on se elämä, minkä olen Jeesuksessa saanut, kuitenkin antanut tähän ajalliseenkin elämääni jotain, joka on ollut niin yltäkylläistä ja erikoista, etten sitä vaihtaisi mihinkään. Ei haittaa, vaikka joutuisin kaikesta luopumaan ja vaikka joutuisin kärsimäänkin sen vuoksi – vaikken sitä toivokaan – ja silti kaikki paljastuisikin petokseksi. Siltikin se olisi jo ajallisestikin kannattanut. Inhimillisesti ajatelleen itselleen kokoamalla saamme jotakin elämäämme, mutta Jumalan järjestys on päinvastainen. Antaessaan saa. Raamattu kehoittaa kokoamaan aarteita taivaisiin. Onko meillä aarretta taivaissa?

Ajattele, jospa se onkin totta, mitä Raamattu sanoo. Eikö ole hirvittävää ajatella, miten ihminen elää elämänsä pitkät vuodet, ajattelematta kertaakaan Jumalaa ja vielä Häntä pilkaten. Vaikka hän saisi elämässään omasta mielestään paljon, on sekin kuitenkin vain katoavaa. Raamattu kehottaa meitä etsimään katoamattomuutta. Mikään tässä maailmassa ei ole katoamatonta, emme ainakaan me kuolevat ihmiset. Kuinka me voisimmekaan pelastua, kun emme etsi sitä kunniaa, joka Jumalalta tulee, vaan etsimme suosiota vain ihmisten edessä.

Sana sanoo, että se, joka kieltää Hänet ihmisten edessä, sen Ihmisen Poikakin kieltää kerran enkelien edessä.

Jospa mekin pääsisimme uskossa omistamaan ne lupaukset, joista Raamattu puhuu. Usein vaan silmämme hämärtyvät, kun katsomme vain maahan, emmekä niihin salattuihin ja maailmalta kätkettyihin asioihin, joita todellisuudessa kannattaa tavoitella. Iankaikkiset asiat ovat näkymättömiä emmekä voi nähdä näkymätöntä todellisuutta kuin Hengen silmillä. Kuitenkin Jumala voi avata silmämme niin, että näemme ja ymmärrämme jotain sellaista, mitä emme olisi ennen voineet kuvitellakaan.

Vielä nyt me näemme vajavaisesti ja Pietarin tavoin katseemme kääntyy helposti ympärillä kuohuviin aaltoihin niin, että alamme vajoamaan, emmekä voi yliluonnollisesti kävellä vetten päällä, mutta Jumala on sama mahdottomuuksien Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Ei kannata katsoa ihmisiin ja tähän maailmaan, vaan etsiä sitä kunniaa mikä Jumalalta tulee, sillä se toivo ei saata häpeään. Kunpa mekin voisimme nähdä edes vilahdukselta sitä mikä on enemmän, kuin mitä silmämme voivat nähdä ja mitä ymmärryksellämme voimme käsittää.