|
|
Ihmisille on ominaista elää aivoitustensa mukaan ja pitää niitä oikeina, vaikka ne olisivat vääriä, siksi meidän tulisi olla aralla tunnolla sanan edessä ja nöyrinä tutkia ovatko käsityksemme totuudenmukaisia. Totuus ei ole sitä, mitä luulemme totuudeksi - vaan mikä on Totuus? Muistan kuulleeni, miten joku oli sanonut uskovalle, joka oli tullut rukouskokouksesta, että ”sitä tultiin sitten Jumalaa neuvomasta”. Luonnollinen ihminen on omasta mielestään oikeassa, mutta Raamattu opettaa, ettei tulisi pitää itseään viisaana ja luottaa sokeasti itseensä. 1 Kor 7:2-3: Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee. 1 Kor 3:18-20: Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"; ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi."
Teemmekö kuten Berean juutalaiset, joista Apt 17:11: antaa tunnustuksen, että Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Voimme myös tutkia kirjoituksia, silti löytämättä ja vastaanottamatta Jeesusta, koska sydämemme ei ole oikea Hänen edessään. Joh 5:39 ja 42: Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. Herraa emme voi pettää.
Raamatussa kerrotaan ihmisten luuloista, jotka eivät pitäneet paikkansa. Nämä luulot voivat tulla pelastuksen esteeksi. Esim. Lootin vävyt eivät uskoneet, että Sodoma tuhotaan, kun hän kehotti heitä pakenemaan kaupungista, vaan luulivat Lootin laskevan leikkiä ja siksi tuhoutuivat kaupungin mukana. (1 Moos 19:14: Silloin Loot meni puhuttelemaan vävyjänsä, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: "Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin." Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä.) Pitaalinen Naeman ei uskonut Elisan neuvoa, koska se ei vastannut hänen omia luulojaan siitä, miten Jumalan tulisi parantaa. Tämä meinasi koitua hänen turmioksensa. (2 Kun 5:11, 13-14: Naeman vihastui ja meni matkaansa sanoen: "Katso, minä luulin hänen edes tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättänsä sen paikan yli ja niin poistavan pitalin. Ja hän kääntyi ja meni tiehensä kiukustuneena. Mutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: "Isäni, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista, etkö tekisi sitä? Saati sitten, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: 'Peseydy, niin tulet puhtaaksi.'” Niin hän meni ja sukelsi Joradaniin seitsemän kertaa, niinkuin Jumalan mies oli sanonut;...ja hän tuli puhtaaksi.)
Älkäämme tehkö nopeita johtopäätöksiä, vaan tutkikaamme, miten asiat ovat, ettei meistä tulisi vainoharhaisia ja pelokkaita. Snl 27:4 sanoo: kuka voi kestää luulevaisuutta? ja Snl 14:30: Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa. Luuloja emme saisi puhua tosiasioina, ellemme ole varmoja miten asiat ovat. Jumala haluaa vapauttaa meitä ennakkoluuloista ja peloista.
Muita esimerkkejä vääristä luuloista ja peloista on Raamattu pullollaan. Esim. Ananias pelkäsi Paavalia, ja myös Jerusalemissa opetuslapset luulivat häntä vainoojaksi, vaikka hän oli jo Herran opetuslapsi ja muuttunut mies. (Apt 9:13: Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa. Apt 9:26: Kun hän oli tullut Jerusalemiin, yritti hän liittyä opetuslapsiin; mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi.)Jeesuksen vanhemmat luulivat, että Jeesus kulki matkaseurueessa heidän kanssaan, vaikka Jeesus olikin jäänyt Jerusalemiin. (Luuk 2:44: He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta.)Opetuslapset luulivat useasti Jeesusta aaveeksi. (Mark 6:49: Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. Luuk 24:37: Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.) Helluntaina kansa Jerusalemissa luuli, että opetuslapset olivat juovuksissa. (Apt 2:15: Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette.) Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi. (Joh 20:14-15: hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet.") Simon luuli Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. (Apt 8:20: Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.) Pietari luuli tositapahtumaa näyksi. (Apt 12:9: Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mikä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn.) Palvelijattaren kertoessa nähneensä Pietarin luulivat opetuslapset hänen hourivan tai nähneensä hänen enkelinsä. (Apt 12:15: He sanoivat hänelle: "Sinä hourit." Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: "Se on hänen enkelinsä.") Israelin kansa luuli Johannesta Messiaaksi tai joksikin muuksi profeetaksi. (Apt 13:25: Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette.) Paavali luuli, että hänen tuli taistella Jeesusta vastaan. (Apt 26:9: Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan.) Jotkut luulivat, että välttävät Jumalan tuomion, vaikka tekivät vääryyttä. (Room 2:3: Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?) Toiset luulivat voivansa olla sokeain taluttajana, vaikka itse olivat sokeita. (Room 2:19: luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus. Luuk 6:39: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?) Toiset taas luulevat omien aikaansaannostensa perusteella ansaitsevansa enemmän kuin muut. (Matt 20:10: Kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin.) Fariseukset luulivat, että heitä kuullaan heidän monisanaisuutensa tähden. (Matt 6:7: Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.) He luulivat myös olevansa vanhurskaita ja luottivat itseensä, vaikkeivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, Jeesusta. (Luuk 18:9: hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita.)
Pietari luuli monesti olevansa oikeassa ja antoi Jeesukselle omasta mielestään oikeita neuvoja. Useissa tapauksissa hän ei uskonut Jeesuksen sanoja, vaan vastusti niitä ja piti omia käsityksiään oikeina. Kun Jeesus sanoi, että Pietari tulisi kieltämään Hänet, oli Pietari toista mieltä, ja sanoi, ettei kieltäisi Jeesusta, vaikka kaikki muut Hänet kieltäisivät, vaan menisi jopa kuolemaan ja vankeuteen Hänen tähtensä. (Joh 13:36-38: Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, mihin sinä menet?" Jeesus vastasi hänelle: "Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava." Pietari sanoi hänelle: "Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi." Jeesus vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät." Luuk 22:31-34: Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan." Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua." Mark 14:27-31: Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan.' Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan." Niin Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä." Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät." Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä." Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.)
”Suuresta voimantunnostamme” huolimatta saatamme Pietarin tavoin langeta. 1 Kor 10:12: Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Myös Markus kertoo tapauksen, missä Pietari suhtautuu väärin Herran opetukseen. Mark 8:31-33: Hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös. Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." Eikä siinä vielä kaikki. Vielä Johanneskin kertoo esimerkin Pietarin omapäisyydestä, mikä ilmenee Pietarin asennoitumisessa Herramme suorittamaan nöyrään ja esimerkilliseen opetuslastensa jalkojen pesuun. Opetuslapsen ei ole helppo suostua sellaiseen, mitä ei itse ymmärrä. Joh 13:8-9: Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani." Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani." Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää."
Herra on voimallinen pehmittämään kovankin pään, Hän koettelee meitä, tietääkseen olemmeko tosissamme. Onko turvamme yksin Jeesuksessa? Pietarin kiellettyä Jeesuksen, Jeesus kysyi häneltä kolme kertaa, rakastaako tämä Häntä. Samoin liinavaate piti laskea kolme kertaa ja vielä Paavalikin joutuu nuhtelemaan Pietaria hänen langetessa ulkokultaisuuteen ihmispelossaan. Vanhurskaan lyönnit ovat rakkautta ja saavat aikaan parannuksen, jota kukaan ei kadu. Pietarikin oppi aikanaan seuraamaan Herran tahtoa omansa sijaan, tästä antaa todistuksen Joh 21:18: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Ojennammeko me kätemme Herralle, että Hän saisi viedä meidät sinne, minne lihamme ei tahdo, eli ristinpuulle? Sinne jokaista Jeesusta seuraavan tie vie, eikä se ole ymmärryksen vaan uskon tie.
Salomo tuli huomaamaan kuinka vähän ihminen lopulta ymmärsi Jumalan teitä. Saarn 8:16-17: Kun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä, niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.
Raamattu paljastaa ihmisen itsepetoksen. Ihmisen pahin vihollinen taitaa asustaa lähempänä kuin luulemmekaan, eli oman puseron alla. Jer 17:9: Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Matt 15:19: Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Haluaisimme monesti päästä irti synnin tuottamista pahoista seurauksista ja kirouksista, mutta pitää kiinni synnin tuottamasta nautinnosta, välittämättä Jeesuksesta, syntien sovittajasta.
Monet uskonnolliset ihmiset luulevat olevansa tiellä, vaikka eivät olisikaan Jeesuksessa. Ennen kaikkea tuli kavahtaa fariseusten hapatusta – ulkokultaisuutta. Monet elävät itselleen, ilman Jeesusta. Monet eivät rakasta Jeesusta, vaan ovat mielistyneet vääryyteen. Monet sanovat pelastuvansa ja tuntevansa Herran, vaikka eivät todellisuudessa tuntisikaan. Jer 7:9-11: Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' - tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia! Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra. Monet taas elävät nuhteettomasti ja lukevat sen edukseen, silti tuntematta Jumalan vanhurskautta ja ainoaa pelastustietä, Jeesusta.
Tähän maailmaan rakastuneina monet koettavat palvella kahta Herraa, vaikka Raamattu sanoo Matt 6:24: Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. 1 Joh 2:15: Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Jaak 4:4: Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Fil 3:18-19: Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
Ihmisten on vaikea nöyrtyä parannukseen uskottomuudestaan, siksi Herra joutuu kurittamaan heitä. Psalmissa 51:8 Daavidkin toteaa: Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka. Mutta löytääköhän Herra uskollisuutta meidän sydämestämme, kun koko Israelin kansastakin uskollisuutta sai hakemalla hakea? Jer 5:1-3: Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsikää sen toreilta: jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan, joka tekee oikein, joka noudattaa uskollisuutta, niin minä annan anteeksi Jerusalemille. Mutta vaikka he sanovat: "Niin totta kuin Herra elää", he kuitenkin vannovat väärin. Herra, eivätkö sinun silmäsi katso uskollisuutta? Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, eivät ole tahtoneet kääntyä. Jer 9:5-7: He pettävät toinen toisensa eivätkä puhu totta; he ovat totuttaneet kielensä puhumaan valhetta, ovat tehneet vääryyttä väsyksiin asti. Sinä asut keskellä vilppiä; vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua, sanoo Herra. Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä sulatan heidät ja koettelen heitä; sillä mitä muuta minä voisin tehdä tyttären, minun kansani, tähden?
Ihminen ei voi millään sovittaa itseään. Vain Jeesuksessa on turva tuomiopäivänä. Väärä rauha ja turva ei kestä, mutta Herraan luottavainen on turvassa. Ps 49:6-15: Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut? He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
Paavali paljasti väärän luulonsa ja luottamuksensa itseensä sekä löysi koettelemuksen kautta turvan Jumalassa. 2 Kor 1:9: Me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Vain ne, jotka pysyvät Hänessä vahvoina loppuun saakka pelastuvat. Luulousko ei auta. Uskon tulee kestää ja kasvaa koetuksissa.
Sanonta sanoo, että Luulo ei ole tiedon väärti. Matt 7:21-23: Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Luuk 8:18: Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.
Herra näyttäköön meille miten asiat ovat, ettemme olisi luulojemme varassa, vaan Jeesuksen. Koetelkaamme itseämme ja rukoilkaamme Herran johtoa, mielenlaatua ja totuuden tuntoa elämäämme. Pelastus ei ole itsemme vaan Jeesuksen täytetyn työn varassa.