Wilhelmi Malmivaara: ”Ahtaasta portista sisälle” - Ylivieskan kirkossa 13.2.1916

”Ja hän vaelsi kaupunkien ja kyläin kautta opettain, ja matkusti Jerusalemia päin. Niin sanoi yksi hänelle: Herra, vähäkö niitä on, jotka autuaaksi tulevat? Ja hän sanoi heille: Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida. Kuin perheenisäntä on noussut ja oven sulkenut, ja te rupeette ulkona seisomaan ja oven päälle kolkuttamaan ja sanomaan: Herra, Herra, avaa meille! ja hän vastaa ja sanoo teille: en minä teitä tunne, kusta te olette; Niin te rupeette sanomaan: me olemme syöneet ja juoneet sinun edessäs, ja meidän kaduillamme sinä opetit. Ja hän on sanova: minä sanon teille: en minä teitä tunne, kusta te olette; menkäät pois minun tyköäni, kaikki te väärintekiät. Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, kuin te näette Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin ja kaikki prophetat Jumalan valtakunnassa, mutta itsenne ajettavan ulos. Ja heidän pitää tuleman idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja Jumalan valtakunnassa istuman.” (Luuk. 13: 22-29.)

Kuulijani! Tekeehän sinunkin mielesi taivaaseen, Herran luo? Etkös soisi, että matkasi päättyessä täällä vaivojen vainiolla saisit siirtyä sinne, jossa ei enää itketä, ei kärsitä mitään kipua, vaan jossa Herra on kaikki kyyneleet pyyhkinyt omiensa silmistä pois? Ja etkös soisi, että pääsisit sinne lapsinesi ja omaisinesi, että saisitte yhdessä siellä kerran virittää Mooseksen ja Karitsan uutta virttä Pelastajan kiitokseksi? Onko yhtään ainoaa täällä kirkossa, jota ei ainakin salaisesti elähytä tämä toivo, toivo päästä Jumalan valtakuntaan, siihen armolaitokseen, jossa Jumala on Herrana ja pelastetut Häntä tottelemassa?

Sinne pääsystä puhuu vasta luettu teksti. Se kertoo niistä, jotka ovat sinne päässeet. Siellä on Abraham, Iisak ja Jaakob, siellä kaikki ne, jotka ovat olleet Herran todistajina maallisen elämänsä aikana. Sinä ehkä ajattelet: Niiden oli mahdollista sinne päästä, mutta entäs minun? Tekstissämme sanoo Jeesus, että siellä on vielä paljon muitakin kuin nuo pyhät miehet. Tulee monta idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä ja kokoontuvat Jumalan valtakuntaan. Siellä ovat kaikki, jotka ovat Herrassa eläneet täällä ja Herrassa nukkuneet, ehkä sinunkin isäsi ja äitisi, ehkä veljesi, sisaresi, puolisosi. Ehkä sinulla on siellä jo odottamassa monta lasta, jotka siirtyivät täältä pois, ennenkuin maailma ne turmeli. Siellä on autuas pelastettujen joukko, niin suuri, ettei yksikään sitä lukea voi, kaikista kansoista ja sukukunnista ja kielistä. Siellä on monta asuinsijaa, sanoo Jeesus Kristus. Ja jos ei niitä olisi riittävästi, niin Hän valmistaisi niitä lisää. Siellä on sija sinuakin varten varattu.

Mitä ne taivaan asukkaat sitten siellä taivaassa tekevät? Herra sanoo tekstissämme: ne aterioivat. Raamatussa sanotaan: Autuas ja pyhä on se, joka on Karitsan häihin illalliselle kutsuttu. Siellä nautitaan suurta Herran ehtoollista, jonka Herra on syntisiä varten valmistanut. Siellä on Herran rakkauden pöytä alinomaa katettuna. Siellä syödään toisenlaista ruokaa kuin täällä maanpäällä, sellaista, jota Herra söi Siikarin kaivon luona, josta hän sanoi: Minun ruokani on se, että teen minun taivaallisen Isäni tahdon. Siellä täytetään Jumalan tahtoa kuuliaisuudessa, joka on siellä aivan täydellistä, kun se täällä on vasta alkavaa ja puutteellista. Siellä nähdään Jumala ja Karitsa kasvoista kasvoihin, eikä siellä ijäisyys pitkäksi tule, kun saadaan mittailla Jumalan syvyyksiä ja korkeuksia ja sitä ääretöntä rakkautta, joka Jeesuksessa Kristuksessa astui meidän pelastajaksemme. Siellä ei saada milloinkaan tarpeekseen tästä Herran kirkkauden ja rakkauden katselemisesta. Kaikkea, mitä täällä sydän ikävöi ja kaipaa, on siellä yltäkylläisenä nautittavana. ”Siellä saadaan ijäti maistaa rakkautta Jumalan”, veisataan Siionin virressä. Se on siellä aterioitavana suurena ehtoollisherkkuna. Ja se olisi siellä sinuakin varten varattuna.

Tuohon Jumalan valtakuntaan on vain yksi ovi. Se on Jeesus Kristus. Hän sanoo: Minä olen ovi, joka minun kauttani menee sisään, hän löytää laitumen. Sinne ei päästä mitään muuta tietä kuin tuon oven kautta. Ei ole toista nimeä annettu, jossa voitaisiin tulla autuaaksi. Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin Kristuksen kautta. Hän on tie, ainoa tie, ainoa ovi Jumalan valtakuntaan.

Mutta tuo ovi on ahdas. Kristus itse on siitä mennyt, ja Hän tietää, että on vaikea siitä läpi mennä. Niin Hän sanookin tekstissämme: Se portti on ahdas. Siitä ei ole helppo läpipääsy. Se ei aukea kaikille ihmisille. Kääntykää minun tyköni, niin te autuaiksi tulette, te kaikki maailman ääret, huutaa Herra, joka on ovi Jumalan valtakuntaan.

Tuo ovi ei olisi itsessään ahdas, mutta me raukat sen teemme ahtaaksi. Tekstissämme kerrotaan, että Jeesus vaelsi kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin ja opetti. Majasta majaan Hän kulki kuljettaen elämän sanaa. Eikös ole tämä ovi ihmeellinen. Se itse etsii niitä, joita se pyytää sisään. Se avautuu itse niille, jotka sitä kohden käyvät. Sellainen on Hänen menettelytapansa vieläkin. Samalla tavalla etsii Hän syntisiä vieläkin. Joka kerran kun Hän meitä lähestyy, tuo Hän tullessansa sanan ja asettaa meidät sitä viljelemään, veisaamaan ja lukemaan ja siitä keskustelemaan. Missä sanaa harjoitetaan, siellä on Jeesus läsnä sitä kaupunkia, sitä kylää, sitä kotia, sitä yksityistä ihmistä. Tuo ovi aukeni eilen useimmille teistä. Se aukenee meille kaikille täällä oleville nyt parhaillaan. Se aukeni minulle tänä aamuna, kun sain silmäni avatuiksi. Toisesta huoneesta alkoi kuulua ihana veisuu. [Oli rov. M:n syntymäpäivä ja ystävät olivat veisanneet aamulla hänelle]

Se aukenee meille tuontuostakin, tulee Herran sanassa meitä kohti. Ja siitä käy aina jotakin vaikutusta meihin. Sillä Jumalan sana on elävää ja voimallista ja terävää. Se käy kohti sydäntä. Kunpa olisi käynyt nytkin, niin sinäkin saisit siitä jotakin kehoitusta!

Ei ole siis tuo ovi ahdas Herran syystä, vaan toisesta syystä johtuu sen ahtaus. Kenties ajattelet: Miten pääsisin tuosta ovesta menemään? Minä olen siitä aivan syrjässä. Se kyllä kutsuu ja houkuttelee minua ja pyytää tuontuostakin tulemaan sisälle, mutta minä aina vain jään ulos. Ja siitä olisi mentävä sisään. Miten tuo tulisi mahdolliseksi? Jeesus seisoo tänäkin päivänä keskellämme ja opettaa, miten tuosta ovesta voidaan mennä sisälle. Hän sanoo: kilvoitelkaa, sotikaa, pyrkikää, että pääsette, nähkää vaivaa, pankaa jotakin alttiiksi päästäksenne! Ja kuulkaa, kun Herra käskee: kilvoitelkaa, niin meidän tulee antautua tälle sanalle ja ryhtyä sitä tekemään. Mitenkäkö? En minä osaa sitä neuvoa sinulle etkä sinä minulle, mutta Herran sana neuvoo, jos me antaudumme tälle sanalle. Kun Hän käskee meidän kilvoitella, niin siinä sanassa on voimaa. Hän ei milloinkaan käske mitään sellaista, johon Hän ei antaisi voimaa, auttaisi ja neuvoisi. Niin Hän sanoo meille: Jos tahdot päästä toiveittesi perille, jos tahdot päästä taivasten valtakuntaan, niin kilvoittele, kilvoittele! Älä sano: en voi! Ei sinun tarvitsekaan voida, sillä Herra voi, Hän, joka käskee sinun kilvoitella. Joka antautuu Hänen sanallensa, hän voi. Sillä kaikki minä voin Hänen kauttansa, joka minut väkeväksi tekee, Kristuksen, todistaa apostoli.

Oi, jospa ihmisraukka oppisi tämän, että Herra puhuu kaikki sanansa siinä tarkoituksessa, että saisi meidät siihen sanaansa taipumaan, lähtemään menemään sinne, minne Hän vie, näyttäköönpä itselle kuinka mahdottomalta tahansa! Herralle ei ole mikään asia mahdotonta. Kun Jumala käskee, Hänen käskystänsä on verkko heitettävä apajalle, Hän pitää huolen saaliista. Hänen ihmeellinen armonsa ja voimansa aukaisee meille tuon ahtaan oven. Se tekee sen joka päivä uudelleen ja uudelleen. Niin vaikealta kuin sen läpi pääseminen täällä usein näyttääkin ja niin usein kuin toivottomuus saavuttaakin, niin me pääsemme siitä ovesta läpi ja pääsemme siitä Herran nimeä iankaikkisesti kiittämään.

Herra puhuu tekstissämme monesta ihmisestä, jotka kyllä pyrkivät päästäkseen tuosta ovesta, mutta eivät voi. Katsokaamme, miten he menettelevät, nähdäksemme, jos mekin raukat olisimme siinä petoksessa! Kun Jeesus liikkui, kysyi muuan Häneltä: Onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Mitä hän tällä tiedolla teki? Siitä ei olisi hänen omalle pelastumiselleen ollut mitään hyvää. Ja kuitenkin menettelee moni tänäkin aikana samalla tavalla. Kun Kristus on lähellä ja olisi tilaisuus päästä Hänestä osalliseksi, tekevät he Hänelle turhia kysymyksiä ja jäävät niihin. Sanaa kuunnellessaan, kun se pyrkii sydämeen ja omaantuntoon, tekee moni turhia kysymyksiä, esim. onko tuo nyt oikeaa vai väärää oppia, mihin joukkoon tai suuntaan tuo puhuja kuuluu, onko tuo hyvä vai huono puhuja? Näillä kysymyksillä ei ole mitään tekemistä sen suuren pääasian kanssa, että päästäisiin sisälle ahtaasta ovesta. Silloin on ihminen kyllä ruvennut yrittämään sisälle ahtaasta ovesta, on jo ainakin niin paljon nähnyt vaivaa sen asian vuoksi, että on lähtenyt kirkkoon tai muuhun sananviljelystilaisuuteen kuulemaan sanaa, mutta saa näillä turhilla kysymyksillä luikerrelluksi itsensä irti sanan vaikutuksesta ja menee yhtä tyhjänä kotiinsa kuin oli tullutkin. Kun sellainen henkilö lukee uskonnollista kirjaa, niin hänen aikansa menee sitä arvostellessa. Jos hän joutuu kristillisten ihmisten seuraan, jolloin hänellä olisi hyvä tilaisuus kysellä, miten siitä ahtaasta ovesta päästäisiin sisälle, ei hän sellaisiin asioihin kiinnitä ajatuksiaan, vaan aivan ulkonaisiin seikkoihin, niin kuin tuo mieskin, joka Jeesukselta kysyi pelastuvien lukua.

Teetkö sinäkin niin? Voi, voi kuinka suuren vahingon tekee sielullensa, kun tuolla tavalla varjelee sielunsa, ettei Herra saa sinne kylvetyksi iankaikkisen elämän siementä herätykseksi ja kääntymykseksi!

Kuuntelepa Jeesuksen vastausta tuohon kysymykseen! Hän ei sano, onko niitä vähän tai paljon. Hän ei ole kuulevinansa koko kysymystä. Hän menee asian ytimeen ja sanoo: Ponnistakaa päästäksenne ahtaasta ovesta sisälle, sillä monta on, jotka pyrkivät siitä sisälle, mutta eivät voi! Tuommoinen on Herran menettelytapa aina. Kun me kulutamme aikaa joutavissa asioissa, hyökkää Hän sanallansa sydäntämme kohden ja vetää niin meitä totuuden sanan vaikutuksen alaiseksi. Olethan, kuulijani, huomannut sen nytkin täällä? Kun ajatuksemme lentelevät sinne ja tänne, sanoo Hän meille vakavasti: kilvoittele irti turhuudesta, valitse hyvä osa, jota ei sinulta koskaan oteta pois! Valitse nyt heti! Käy sisälle ahtaasta portista nyt heti! Moni pyrkii siitä menemään, mutta ei voi sen vuoksi, että hän siirtää menemistä tuonnemmaksi. Kun Herra käskee kilvoittelemaan, vastaavat he: kyllä, mutta en nyt vielä. Minä nyt vielä hetken nautin leveällä tiellä synnistä. Kyllä minä siitä teen parannuksen, kunhan joudun, mutta en nyt vielä raaski jättää tovereitani ja hupaisia harjoituksiani heidän seurassaan. En minä nyt vielä tahdo ottaa kantaakseni sitä pilkkaa, joka seuraisi synnistä ja sen ystävistä luopumisesta. Ehtiihän sen vielä myöhemminkin. Ehdinhän vakavia asioita ajatella sittenkin, kun olen vanhentunut. Tällä tavalla jää ahtaasta ovesta sisälle meno päivästä päivään, vuodesta vuoteen, lapsuudesta nuoruuden aikaan, elämän keväimestä miehuuden ikään ja siitä vanhuuteen saakka.

Niinkö sinäkin teet? Silloinko vasta lähdet taivaan ovea tavoittelemaan, kun se on ijäksi suljettu? Silloinko vasta alat ponnistella siitä sisälle päästäksesi, kun se on liian myöhäistä? Tuleeko sinustakin yksi niistä, joiden Herra sanoo olevan pyrkimässä sisälle ahtaasta ovesta, mutta ei voivan päästä?

Herra sanoo tekstissämme vielä yhden syyn, miksi kaikki eivät pääse sisälle ahtaasta ovesta. Ne luottavat siihen, mitä jo ovat Herralta saaneet, pyytämättä Häneltä enempää. Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, sanovat he, ja meidän kaduillamme sinä opetit. Niin todellakin, Herra oli niitä usein hyvin lähellä. Hänen armokätensä jo hipaisi niiden tuntoa. Mutta ne jäivät tähän. He jatkavat entistä syöntiänsä ja juontiansa Jeesuksen silmäin alla ja luottavat siihen, että he pääsevät taivaaseen, kun ovat niin lähellä Herraa ja Herra heitä. He löytävät aina jonkun lauseen pyhästä kirjasta tueksi tälle mielellensä. Jeesushan opetti meidän kaduillamme, ajattelevat he, me emme ole pakanoita, me olemme kastettuja kristityitä, eläneet seudussa, jossa Herran sanaa viljellään, käyneet kirkossa ja Herran ehtoollisella, olleet Herran opin alaisia, usein kuulleet sitä. Ja tämä riittää.

Näin on yhdellä yksi tuki, toisella toinen, kolmannella kolmas. He ovat aivan vakuutettuja siitä, että heille aukeaa kerran Jumalan valtakunnan ovi. Mutta mitä sanoo Herra? Minä en tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette. Kuulkaa, ne olivat kosketuksessa Herran kanssa mutta eivät päässeet Herran tuttavuuteen. Fi:erraei tunne niitä eivätkä ne tunne Herraa. Niiden tie kulki jumalattomuuteen, ei Herraa kohden. Herra oli lähellä, mutta ne eivät astuneet niin lähelle Häntä, että Hän olisi saanut itsensä heille kirkastaa. Ne eivät pyrkineet ovesta sisälle, vaan tahtoivat mennä siitä, mistä heidän mielestänsä aita oli matalin ja pääsi vähimmällä vaivalla yli.

Oi, kuinka moni kuittaa koko sielunsa pelastuksen asian näin vähällä! Olisi ollut kuljettava ovesta sisälle ja jätettävä kaikki muu, mikä ei siitä mahdu, ulkopuolelle. Sille paikalle Herra sanallansa ja Hengellänsä ja kuljetuksellansa koettaa meitä painaa. Hän koettaa tukkia kaikkia muita teitä ja muita portteja, niin että meille jäisi avoimeksi vain tuo yksi ainoa: Jeesus Kristus. Ellei Hän saa tarkoitustaan meissä toteutetuksi, ellemme me tuolle portille painu, jäämme mekin ulkopuolelle, kun huoneenhaltija tulee ja ovensa sulkee.

Voi toki, silloinko mekin vasta heräämme, kun herääminen ei enää mitään auta! Silloin pääsee surkea huuto: Herra, avaa meille, mehän olemme sinun tuttaviasi! Mutta vastaukseksi ei tule muuta kuin: menkää pois minun luotani, te vääryyden tekijät! Te ette ponnistelleet, ette kilvoitelleet, ette panneet kaikkeanne alttiiksi päästäksenne sisään ahtaasta ovesta.

Kumpaako teet sinä? Pelkäätkö jääväsi ulos, kun ovi suljetaan? Pelkäätkö todella? Se on hyvä. Se pelko ahdistaa kilvoittelemaan, ei huomenna vaan nyt. Se vaatii Herraa auttajaksi tänä päivänä. Ja kuule, ovi on vielä sinulle auki. Voi, älä viivyttele pyrkimästä siitä läpi nyt! Isät, äidit, se on vielä auki lapsillenne! Kantakaa ne Kristuksen syliin. Tehkää se nyt!

Mutta jos et pelkää jääväsi ulos, jos ei tilasi sydäntäsi vapisuta, mikä sinua sitten Herraan päin vetää? Sinä olet vaarallisessa tilassa. Kilvoittele, kilvoittele aikanansa! Nyt se aika vielä on.

Herra meitä auttakoon ja olkoon meille ovi Isän luo! Amen.

Saarnakokoelmasta ”Viestejä vaivatuille I&II” (Kustannusosakeyhtiö Herättäjä, Lapua 1946 – tämä saarna löytyy sivuilta 571-576), skannannut ja editoinut Suvi & Tuomas Levänen 8.4.2002