Näemmekö ja ymmärrämmekö asemamme Kristuksessa? Efes. 1:17-23:ssa Paavali anoo, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme -sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,  joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

USKON SILMÄT

    Elisakin rukoili Herraa avaamaan palvelijansa silmät ja sokaisemaan vihollistensa silmät ja mitä tapahtui? 2 Kun. 6:15-19: Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?" Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa." Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: "Sokaise tämä väki." Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan.  Ja Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Ja hän vei heidät Samariaan.

     Kun näin rukoillen turvaamme Jumalaan, auttaa Hän palvelijansa voittoon vihollisista. Näemmekö me uskon silmillä näkymättömän todellisuuden, vai olemmeko Elisan palvelijan tavoin  epätoivoisia näkemästämme, näkemättä sitä vuorta, joka on täynnä Jumalan voittamatonta sotaväkeä vai kuljemmeko vihollisten tavoin sokeina väärään suuntaan? Saakoon Herra vetää meiltä laput silmiltä ja tulpat korvista niinkuin ravihevosilta loppusuoralla, että jaksaisimme juosta uskossa  voittajina maaliin ja saisimme voittopalkinnon. Olemmeko vuoren juurella, uskaltamatta uskossa kohottaa katseemme Jeesus-vuoreen, joka kaikki kaikissa täyttää ja jonka täyteydestä me olemme saaneet ja saamme armoa armon päälle.

SILMÄT LUOTUINA KRISTUKSEEN

    Teemmekö niin kuin Daavid teki Psalmissa 121:1-2: Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hebr. 12:22-24: te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,  taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, jonka veri puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

    Tätä salaisuutta emme voi inhimillisin silmin nähdä, -korvin kuulla ja -huulin puhua, vaan siihen tarvitaan Hengen valaisemat silmät, -avaamat korvat ja -puhdistamat ja sinetöimät huulet. Jumalan rikkauksien omistamiseen tarvitaan Kristuksen sydämellinen tunteminen, siksi Paavali rukoileekin Kol. 2:2-3:ssa että meidän sydämemme yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. 1 Kor. 2:7-15: me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme. Sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut...vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin... Ei kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken...

KUITENKIN LUOPUVAT

     Tästä kaikesta huolimatta monet eivät näe Jumalan salaisuutta ja sitä, mitä Hän on  meitä varten varannut ja aivoitellut, vaan kääntyvät pois, mieltyen maailman tai oman sydämensä teihin, pitäen halpana Isän tarjoamaa rakkautta ja perintöosaa. Isä kuitenkin toivoo, että lapset näkisivät oman parhaansa, eivätkä menettäisi heille varattua perintöä siksi, että haluavat rikkaan miehen tavoin hyvän osan maailmassa ja koota aarteita maan päälle. Tähän maailmaan sidottuna he eivät elä taivaallisissa eivätkä voi tai tahdo omistaa sitä rikkautta, joka kestää. Herra on aivoitellut lapsilleen parempaa, kuin vain ajallinen hyvä. Mikä on arvojärjestys sinun elämässäsi? Valinta on sinun. Herra kysyy: tahdotko seurata Häntä, vai tahdotko sinäkin kääntyä pois?

VÄÄRÄ VALINTA

      Israelin kansa valitsi väärin. Uskottomuudessaan ja kiittämättömyydessään he maksoivat hyvän pahalla. Jer. 3:19-20:ssä Herra puhuu heistä näin: Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois. Mutta niinkuin vaimo on uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra. Hes. 16:4-15,22,43,32,59-61 ja 63: Näin oli sinun syntymäsi: sinä päivänä, jona synnyit, sinulta ei leikattu napanuoraa, sinua ei pesty vedellä, että olisit puhdistunut, sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin. Ei kenkään sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle: niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit. Mutta minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Ja minä sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän' - niin sanoin minä sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän, minä teen sinut kymmentuhansiksi kuin pellon laihon.' Sitten sinä vartuit, tulit isoksi ja ehdit kauneimpaan kukoistukseesi, rintasi paisuivat, ja hiuksesi kasvoivat; mutta vielä sinä olit alaston ja paljas. Niin minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, ja katso, sinun aikasi oli lemmen aika. Ja minä levitin liepeeni sinun ylitsesi ja peitin häpysi. Ja minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni. Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä. Minä puetin sinut kirjaeltuihin vaatteisiin, kengitsin sinut sireeninnahkakenkiin, sidoin päähäsi hienopellavaisen siteen ja hunnutin sinut silkillä.  Minä koristin sinut koruilla, panin rannerenkaat käsiisi ja käädyt kaulaasi, panin nenärenkaan nenääsi, korvarenkaat korviisi ja päähäsi kauniin kruunun.  Niin koristettiin sinut kullalla ja hopealla, sinun pukusi oli hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjaeltua vaatetta, ja sinä sait syödä lestyjä jauhoja, hunajata ja öljyä. Sinusta tuli ylenmäärin kaunis, ja sinä kelpasit kuninkaalliseen arvoon. Ja sinun maineesi kulki pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka minä sinun yllesi panin; sanoo Herra, Herra.  Mutta sinä luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi nojalla ja vuodatit haureuttasi jokaiselle ohikulkijalle: 'Saakoon tuokin!'  Ja kaikkien kauhistustesi ja haureutesi ohessa sinä et muistanut nuoruutesi päiviä, jolloin olit alaston ja paljas ja sätkyttelit verissäsi, vaan ärsytit minut kaikilla näillä, niin katso: minäkin annan sinun vaelluksesi tulla oman pääsi päälle.. Avionrikkoja-vaimo, joka miehensä sijaan ottaa vieraita! Sinä saat kantaa iljetyksesi ja kauhistuksesi.. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minä olen tehnyt sinulle sen mukaan, kuin sinä olet tehnyt, kun olet pitänyt valan halpana ja rikkonut liiton... Mutta minä muistan liittoni, jonka tein sinun kanssasi sinun nuoruutesi päivinä, ja minä teen sinun kanssasi iankaikkisen liiton.. Niin sinä muistat vaelluksesi ja häpeät... Etkä voi häpeäsi tähden suutasi avata, kun minä annan sinulle anteeksi kaikki, mitä sinä tehnyt olet; sanoo Herra, Herra."

LUOPUNEET LAPSET

      Olemme usein tuhlaajapojan kaltaisia, jotka haluavat tuhlata Isän perinnön maailmalla, tai vanhemman veljen kaltaisia, joka ei huomannut elämässään sitä rikkautta ja armoa, joka hänellä Isän valtakunnassa oli, vaan joka palveli häntä ilottomalla ja väkinäisellä sydämellä ilman sydämellistä lapsen suhdetta Isään. Isä iloitsee, kun löytää kadonneet lapsensa. Hän tahtoo näyttää rakkautensa heitä kohtaan, kun he vain nöyrtyvät ottamaan vastaan Hänen ehdottoman rakkautensa ja suostuvat palaamaan rakkaan lapsen asemaan. Hengellisesti kuollut lapsi elää itsenäisesti kaukana Isästä, mutta Hengessä elävä elää Hänen lähellään, uskollisesti Häntä rakastaen ja jakaen elämänsä jokaisen hetken Hänen kanssaan, tahtomatta jälleen palata maailman nautintoihin, jotka johtavat syntiturmeluksen sikolätteihin ja lopulta iankaikkiseen eroon Isästä.

      Omaan hyvyyteen perustuva tie taas johtaa orjallisiksi palvelijoiksi, jotka haluavat kulkea oman ymmärryksensä mukaan ja tulevat näin tottelemattomiksi lapsiksi, joilla on vain Jumalan lapsen nimi ja jumalisuuden ulkokuori, mutta ei elävää suhdetta Häneen. He hylkäävät Isän, koska eivät voi ymmärtää Hänen teitään, eivätkä tunne Hänen rakkauttaan ja voimaansa, joka voi muuttaa kuolleen ja kovan, Isäänsä vastaan kapinoivan sydämen rakastavaksi ja eläväksi, jolloin sydän halulla palvelee Häntä armosta ja vapaudesta käsin. Ilman Hänen synnyttämää rakkautta ei ole Jumalan tuntemusta, jota ilman he lankeavat itsekkyyteen ja rakkaudettomuuteen niitä veljiä kohtaan, jotka eivät ole mitään hyvää Isältä ansainneet omilla teoillaan, vaan jotka silti ovat Häntä rakastavia lapsia, ja joille Hän tahtoo antaa ansaitsemattoman armonsa ja osoittaa ehdotonta rakkauttaan ja hyväksyntäänsä Esikoispoikansa uhrin tähden, jonka Hän antoi veljiensä edestä, että hekin voisivat päästä lapsen asemaan ja syntyä uudelleen lapsiksi perheeseen, jonka pääksi ja isännäksi Hänet on korotettu ja jossa Hänen lapsensa saa yhdessä ja tasavertaisina kasvaa Hänen antamaa kasvua.

        Efes. 2:15-22: hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Hebr. 9:14-15: Kristuksen veri on puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

MUTTA TE ETTE TAHTONEET

      Isä ei vaadi lapsen sydäntä itselleen, vaan antaa lapsen itse valita tiensä. Tottelemattomat tuhlaajalapset menettävät lapsenoikeutensa ja perintönsä, koska he eivät tahdo olla Hänen lapsiaan, vaan tahtovat noudattaa isän perkeleen himoja. Luopumalla totuudesta ja antautumalla valheeseen, heistä tulee Jumalan lapsen sijaan valheen isän eli perkeleen lapsia, niin kuin Jeesus sanoo Joh. 8:42-45:ssä "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.  Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden".

ISÄN SURU

       Isä suree lapsiensa rakkaudettomuutta, kovuutta ja katumattomuutta, sillä vain sovinto Isän kanssa ja omilta teiltä palaaminen antaa heille elämän, jossa heistä tulee taas taivaallisen Isän lapsia, ja jossa he saavat lapsen oikeudet ja aseman, ja jossa he siirtyvät kuoleman tieltä elämän tielle. Vain Jeesuksessa, joka Poikana sovitti rikkoneet lapset Isänsä kanssa, on tämä sovinto. Oma hyvyytemme ei riitä sovintoon Isän kanssa. Isä pysyy kuitenkin uskollisena, vaikka lapsi hylkäisikin Hänet. Kun tuhlaajalapsi nöyrtyy ja tunnustaa, ettei voi itse ansaita mitään ja ettei häntä voi kutsua lapseksi, tässä Isä näkee Hänelle otollisen sydämen, ja rientää häntä vastaan. Jumala ottaa vastaan meidät sellaisina kuin olemme, kunhan vain tulemme tykönsä Hänen puhdistettavakseen. Laulussa sanotaankin: ”Jos en voi luokses voittajana tulla, tuon sulle tappioni kuitenkin, mä tiedän, että haavoihini sulla parannus täysi on, oi armoisin. Jos en voi riemuin laulaa kiitoskielin ja ylistellen käydä vastahas, mä murheen voinhan sulle itkumielin vuodattaa kerjäten sun katsettas. Jos en voi nostaa kirkkautees suureen mun synnin saastuttamaa katsettain, niin saanhan, Jeesus, jalkojesi juureen vajota tyhjänä ja tahroissain”.

TOTTELEVAINEN VAI TOTTELEMATON

      Uskollinen lapsi rakastaa Isäänsä ehdoitta, asettamatta Hänelle omia vaatimuksia. Uhmaikäinen lapsi taas ei tahdo kuunnella Isänsä neuvoja, vaan pitää ne halpana vaeltaen oman neuvonsa mukaan. Hän ei pysy uskollisena, vaan murehduttaa rakastavan Isän sydämen vaeltamalla vääriä teitä. Uskollinen sydän ei etsi helppoa ja pinnallista elämää, eikä lannistu ja vetäydy pois vaikeuksien ja vastustusten tullessa, vaan odottaa kärsivällisesti vastaustaan ja tyytyy teihinsä, vaikkei niitä ymmärtäisikään. Se ei etsi pakoa vaikeista tilanteissa, vaan uskoo joka tilassa kaiken Hänen käteensä ja iloitsee Hänen lapseudestaan, näytti miltä näytti. Jumalan tiet ja aivoitukset ovat käsittämättömiä ja kulkevat korkeammalla meidän teitämme ja ajatuksiamme. Usko uskoo siinä, missä ei kykene ymmärtämään ja omistaa uskossa Jumalan lupaukset, turvaten kaikessa Häneen.

KAITA VAI LAVEA TIE

     Portti on ahdas ja tie kaita, siksi uskoton sydän valitsee helpommat tiet ja maailman rakkauden. Omien halujen noudattaminen paaduttaa sydämen niin, että Jumalan pelko ja totuuden tunto katoaa, eikä synti enää paina. Vihollinen on onnistunut kätkemään synnin houkuttelevan ja hyvältä näyttävän ulkokuoren taakse, joka vetoaa lihalliseen mieleemme, kätkien sen todellisen luonteen. Eräässä mainoksessakin sanotaan, ”Syntisen hyvää!” Monet uskovat sokeina valheen, lankeavat kiusaukseen ja valitsevat maailman katoavat nautinnot iankaikkisen elämän sijaan, täyttäen elämänsä tämän maailman asioilla, ehkä hyvilläkin asioilla. Jumalalle ei vaan löydy ensimmäistä sijaa eikä Jeesuksen sovitustyö kelpaa.

       Synti ruokkii lihaamme, joka rakastaa synnin palkkaa, joka kuitenkin tulee kerran korkoineen maksettavaksi, kun taas anteeksiannetut velat muuttuvat saataviksi. Synti on tullut luvalliseksi ja kunnia-asiaksi, risti taas suurimmaksi häpeäksi, siksi lavealla tiellä voi huoletta vaeltaa maailman suosion raikuessa, kun taas kaidan tien matkaajaa halveksutaan. Teiden päissä vasta totuus paljastuu ja Sana toteutuu lopullisesti ja rutosti. Turmeltunut liha ei tahdo nöyrtyä ja alistua Hänen tahtoonsa, sillä lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Raamattu paljastaa totuuden ristin vihollisista Fil. 3:19: ”Heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä” - kun taas uskovien ja Herraa odottavien yhdyskunnan Raamattu ilmoittaa olevan taivaassa.

        Monet Herran tuntemaan tulleetkin kääntyvät onnettomuudekseen pois taivastieltä kadotuksen tielle. Raamatussa onkin ennustettu vaikeita luopumuksen aikoja, kun laittomuus pääsee valtaan. Emme ole esi-isiämme paremmat, joista Jes. 1:2-4 sanoo: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä. Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois. Jer. 7:23-24. Minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa. Jes. 1:5-6: Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas. Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty. Jer. 5:2-5: vaikka he sanovat: "Niin totta kuin Herra elää", he kuitenkin vannovat väärin. Herra, eivätkö sinun silmäsi katso uskollisuutta? Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, eivät ole tahtoneet kääntyä. he eivät tunne Herran tietä, Jumalansa oikeutta. he olivat kaikki särkeneet ikeen, katkaisseet siteet.

PARANNUS

     Haavoittuneilla lapsilla ei ole muuta lääkettä haavojensa paranemiseksi ja pelastumiseksi kuin antaa tiensä Isän haltuun ja turvata Häneen, että Hän pitäisi heistä huolen. Viisas Isämme menettelee kanssamme samoin kuin lääkäri potilaansa kanssa. Sielumme sairauden mukaan on lääke hapanta tai makeaa, suloista tai karvasta. Lääkäri leikkaa syvältä, taitavasti poistaen synnin juuren potilaastaan, joka on antautunut Hänen hoidettavakseen. Hän iloitsee saadessaan sielun vapaehtoisesti kääntymään pahuudesta, itsekkyydestä ja maailmallisuudesta ja suuntaamaan halunsa, kaipuunsa ja rakkautensa Häneen ja suostumaan röntgenkatseensa valaistavaksi, että vaiva paljastuisi, eikä olisi salassa ja näin kalvaisi ruumista.

      Mitä enemmän jättäydyt Pyhän Hengen kasvatettavaksi, sitä lähemmäksi Vapahtajaa pääset ja sinusta tulee taivaallisen rakkauden kasvattama. Ne, jotka Häntä totuudessa avuksi huutavat, Hän tahtoo armossaan pelastaa. Isä on rakkaudessaan myös ankara, sillä hän tahtoo lapsensa parasta ja jokaista, joka on Hänestä syntynyt Hän kasvattaa, etteivät he tottelemattomuudessaan kulkisi tuhoon, vaan pelastuisivat. Virsi 369:1 sanoo: Kristityn ilman ristiä ei Herra olla anna. Siis, sielu, aina nöyränä sä ristiäsi kanna. Hän lapsiaan, rakkaimpiaan vie usein alle vaivan. 

       Myötämäissä voi vauhtimme yltyä niin kovaksi, että meidän voi käydä huonosti, ellei Isä rakkaudessaan antaisi vastamäkiä hidastamaan matkantekoa. Niille, jotka eivät tahdo kuulla nuhteitaan, Herra sanoo: Hebr. 12:5-7: te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa, Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Fil. 1:29. Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, Job 5:17-18: Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat. Jes. 58:8-9: Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen.

      Jumala, joka on uskollinen, pelastaa ne, jotka Häntä avuksi huutavat ja kunnioittavat, mutta ellemme  nöyrtyen anna teitämme haltuunsa ja kunniaa Hänelle, joka meidät loi, vaan jatkamme luopumustamme, niin olemme kelvottomia lapsia, joilta Isä vihassaan peittää kasvonsa. Ps 37:5. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee Ps 50:15. avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Mal. 1:6 Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? 5 Moos. 32:4-6 ja 18-20: antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on. Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku - tuo nurja ja kiero sukupolvi! Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi. Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä. Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta. Hebr. 10:38-11:1:  mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen." Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Room. 8:25: Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

      Toivon Kol. 1:9-13 tavoin, että tulisitte täyteen Hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, Hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja Hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, Häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Ja ennen kaikkea toivon, että emme kadottaisi näkyvistämme Pelastajaamme ja Armahtajaamme Kristusta, Jeesusta.

Suvi Levänen

Etusivulle