Elämän tie

Elämän matkalla käydään läpi monia asioita, kysymyksiä, tunteita ja vaikeita elämän tilanteita. Jumala puhuttelee tavalla ja toisella. Herra johtaa joskus eriskummallisia polkuja, joita emme voi valita tai ennakoida. Olemme ikään kuin matkalla tuntemattomaan, vaikka tie, jota kuljemme onkin ennalta viitoitettu. Emme vain tunne viittoja ja Herran suunnitelmia. Moniin kysmyksiin emme saa vastausta täällä, mutta saamme silti etsiä.

Monesti olemme ikään kuin eksyksissä. Tie näyttää olevan kateissa, eikä viittoja löydy. Aabrahamista sanotaan Hebr 11:8-9: ”Hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa.” Uskon tie on juuri tällainen tie tuntemattomaan. Vaellusta uskossa, eikä näkemisessä. Toki tällä tiellä Herra voi vaeltaa myös koettavasti kanssamme. Hän voi ilmestyä meille, mutta usein Hän myös kätkeytyy meiltä. Ajallaan Hän kuitenkin ilmestyy, kun Häntä odotamme ja avuksemme huudamme. Jes 30:18-21: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! Älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää."

Odottaminen ei vaan aina ole helppoa ja usein otamme asiat omiin käsiimme, jos Herra viipyy tai ei vastaa tahtomallamme tavalla. Sanotaan, että koettelee vaan ei hylkää Herra. Ei ole syytä menettää toivoa, etsiä apua maailman lähteistä tai niskoitella Jumalaa vastaan. Meidän tulisi muistaa, ettemme löydämaailmasta sisältöä elämäämme, sillä maailman tiet eivät tule mistään, eivätkä johda mihinkään, sen ovet aukeavat tyhjyydestä pimeyteen, tarkoituksettomuudesta epätoivoon ja turhuudesta turhautumiseen. Psalmi 75:4-8: "Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako. Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti." Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää." Herra tahtoo ja voi auttaa. Me vaan usein sanomme: ”Ei tarvi auttaa!”

Usein kuvittelemme tietävämme paremmin kuin Jumala. Sanomme kuten Israelin heimo sanoo Hes 18:29: 'Herran tie ei ole oikea.' Minunko tieni eivät olisi oikeat, te Israelin heimo? Eikö niin: teidän omat tienne eivät ole oikeat! Jes 55:8-9 Herra sanoo: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.”

Psalmi 37:5: Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. On vaan joskus vaikea tyytyä Herran teihin, kun ne eivät tuo tullessaan mukavia asioita. Kun tie synkkenee menetämme usein uskomme, toivomme ja rohkeutemme ja pelkäämme, ikään kuin Herra ei enää kulkisikaan kanssamme. Saatamme jopa katkeroitua pettyessämme. Unohdamme niin helposti olosuhteita katsellessamme, että Herran armo ympäröitsee meidät ja että Herra tuntee tiemme ja että saamme uskoa tiemme Herran haltuun ja luottaa siihen, että Hän pitää huolen ja on uskollinen.

Usein Herra johtaa käsittämättömille koetusten teille. Tie ikään kuin kapenee vaikeakulkuiseksi poluksi. Näitä polkuja kulkiessaan oppii vasta näkemään Jumalan armon ja rakkauden syvyyden ja ikään kuin tien pään, mutta ei kuitenkaan umpikujan vaan Jeesuksen, kaiken alun ja lopun, Jumalan salatun Viisauden. Ihmisen pitää usein tulla oman tiensä päähän löytääkseen tämän Jeesus-tien. Kun tämän armon ja rakkauden saa löytää Kristuksessa ei tarvitse epäillä tai olla turvaton, sillä tämä Tie johtaa varmasti perille.