|
|
Ihmisen uudestisyntymään liittyy usein keskeisesti näkeminen ja kokeminen. Jumala ilmestyy ihmiselle ja tuo kokemus mullistaa ihmisen elämän. Vapautuminen ja anteeksiannon kokeminen luo syvää iloa, rauhaa, kiitollisuutta ja rakkautta Kristukseen, Vapahtajaan.
Tätä syntymää luontokin kuvaa. Avuton pienokainen syntyy outoon maailmaan ja tutkimusmatka maailmaan alkaa. Pienokainen saa huomiota ja hellää huolenpitoa. Varttuminen taas tuo omat haasteensa, kun pienen tulee oppia "seisomaan omilla jaloillaan". Pieni oppii varttuessaan luottamaan, ettei vanhemmat unohda häntä vaikka ovatkin näkymättömissä.
On helppo uskoa, kun kaikki näyttää hyvältä, mutta kun "kainalosauvat" otetaan pois ja pitää seistä uskon varassa siinä kysytään uskallusta. Moniko silloin toteaa "ei minulta mitään puutu".
Raamatussa on ihania lupauksia, joita saamme elää todeksi ihmeellisesti. Mutta uskoa koeteltaessa ja Jumalan kätkeytyessä ja ollessa hiljaa, lupausten toteutumisen odottaminen voi saada meidät peljästymään. Näin kävi myos Daavidille. Ps 30:7-8: Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju." Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin minä peljästyin. Tästä huolimatta ei tarvitse menettää toivoa, sillä Herra elää, vaikka olisikin toisinaan hiljaa.
Raamatussa on monia paikkoja, joista käy ilmi Jumalan olleen hiljaa. Jeesus lähetti opetuslapset yksin vesille, tietäen myrskyn nousevan ja opetuslasten ollessa kuolemanhädässä Raamatusta käy ilmi Jeesuksen aikoneen kulkeva heidän ohitseen. Herra näyttää opettavan meitä olemaan turvallisella mielellä näytti miltä näytti, ei katsomaan ympärillemme niin että alamme vajoamaan.
Jobin kohdalla saatana haastoi Jumalan ottamaan Jobilta pois siunauksensa ja varjeluksensa. Saatana väitti, että Job Jumalan hyvyyden tähden vain rakasti Jumalaa ja yllytti Jumalaa tuhoamaan Jobin syyttomästi. Kulta kuitenkin tulessa koetallaan ja havaitaan kallisarvoiseksi. Vain näin usko JEESUKSEEN kasvaa. Jaak. 5:10-11: Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.
Mittailemme monasti itseämme ja toisiamme ja päättelemme kelpaavuuttamme Jumalalle, jonkun muun kuin Jeesuksen tähden. Jos emme koe lupausten toteutumista, rauhaa, iloa, Jumalan läsnäoloa, voimaa ja siunausta, uskomme saattaa horjua. Siksi riman tipahtaessa onkin hyvä muistaa, että pelastuksemme perustuu uskoon Jeesuksen JO TÄYTETTYYN työhön, eikä mihinkään muuhun. Olemme VAPAAT ja PELASTETUT Jeesuksen veressä. Vain Golgatan kallioperustus kestää muun järkkyessä.
Laki näyttää todeksi synnin ja pitää meidät pienellä paikalla. Ainakin näin pitäisi olla. Voi, jos alamme näkemään itsemme synnittöminä ja Jumalalle kelpaavina muun kuin Jeesuksen tähden. Ei välttämättä ole hyväksi, että koemme itsemme voimallisiksi ja onnellisiksi, sillä Raamattu sanoo heikkoja vahvoiksi Herrassa ja murheellisia ylionnellisiksi. 1 Kr 1:25: Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
Saatana osaa syyttää ja pelottaa meitä ja tämä pelolle antautuminen vie voimamme. Ei ihme, että Raamatussa niin usein rohkaistaan "Älä pelkää". Jumala ei ole ihmisten kaltainen. Ei Hänen armonsa rajoitu jos- ja mutta-sanoihin. Jo lainkin aikana armo perustui Hänen hyvyytensä eikä ihmisten onnistumisiin. Lupausta ei laki voinut kumota. 5 Ms 9:6: Tiedä siis, ettei Herra, sinun Jumalasi, sinun vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi; sillä sinä olet niskurikansa. Rm 1:6: Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Kuinka ihmeellinen ja turvallinen onkaan Jeesus, toivomme, joka ei saata häpeään. Ainoastaan pysyä Hänen hyvyydessään, se on todellakin ilosanomaa.