Osa 2 - Kateus ja mustasukkaisuus

Obadjan (nimi tarkoittaa tuomion laulua) kirjassa on yksi teema. Kirja kertoo Eesausta polveutuvan Edomin kansan tuomiosta. Edomista todetaan, että hän tunsi syvää vihaa veljeään Jaakobia (jae 10) kohtaan. Edomin ylpeyttä kuvataan kirjassa vertauskuvallisesti. Edom korotti itsensä kotkan kaltaiseksi ja rakensi pesänsä taivaan korkeuksiin ja etsi turvaa korkealla olevista kallionrotkoista. Kaikki tämä kuvaa hyvin Edomin asukkaiden elintapoja.

Sela (jota myöhemmin kutsuttiin Petraksi) oli Obadjan aikaan Edomin pääkaupunki. Sen ainutlaatuiset rauniot kaivettiin esiin vuonna 1812 Kuolleen meren eteläpuolelta ruusunvärisistä kallioista, joissa ne olivat pysyneet pitkään piilossa. Rauniot ovat hiljainen todistus profetian toteutumisesta.

Osa profetiasta saattaa viitata aikaan, jona Baabel tuhosi Jerusalemin. Psalmissa 137 (jakeet 7 ja 8) kerrotaan, kuinka Edom oli yhdessä Baabelin kanssa noussut Jerusalemia vastaan. Edomin synti oli ylpeys. Elämänasenne usein sanelee myös meidän tekomme, ja Edomin tapauksessa asenne johti veljien väliseen väkivaltaan. Obadjan kirjan jakeissa 12-14 kerrotaan tavasta, jolla Edom suhtautui Jerusalemin valloitukseen. Edomilaisia moititaan muun muassa siitä, että he auttoivat kaupungin ryöstämisessä, seisoivat tienhaarassa hävittämässä kaupungista pelastuneita ja luovuttivat näitä heidän vihollisilleen.

Obadjan kirjassa ilmaistaan viisi asiaa, jotka ovat seurausta ylpeydestä:

1. (jae 10) - väkivalta
2. (jae 11) - vihollisen puolelle siirtyminen
3. (jae 12) - Juudan onnettomuudesta iloitseminen
4. (jae 13) - kaupungin ryöstämiseen osallistuminen
5. (jae 14) - veljien kavaltaminen

Kansan hävittäminen (ks. Jer. 49:7-22 ja Hes. 25:12-14) ei merkinnyt vielä loppua hengelliselle taistelulle (ks. Ilm. 12:1-5), joka kulminoitui Jeesuksen syntymään (ks. Matt. 2). Julma ja petollinen Juudan kuningas Herodes oli edomilainen, vaikka hän olikin nimellisesti juutalainen. Kaiken muun pahan lisäksi Herodes syyllistyi Beetlehemin vastasyntyneiden surmaamiseen. Edomin henki kateuden ja mustasukkaisuuden henki - hallitsee yhä maailmaa ja on yhtenä syynä moniin tämän maailman ongelmiin.

Oletko sinä kateellinen? Kuinka suuri osa toiminnoistasi pohjautuu oikuttelevaan kateuden tunteeseen? Ei kovin suuri osa, saatat vastata. Mutta ymmärrätkö todella, kuinka kavala ja tuhoava voima kateus voi olla? Saatat yllättyä siitä, miten Jumala suhtautuu kateuteen. Voimme olla Jumalallekin kateellisia siten, että emme ole hänelle kiitollisia siitä, mitä hän on tehnyt. Emme anna hänelle ja hänen teoilleen arvoa. Kateus ja mustasukkaisuus tukahduttavat kiitoksen ja ylistyksen.

Ensiksi: Kateus on yleismaailmallisesti ihmisten päivittäisiin toimiin vaikuttava voima, ellei Kristus saa tulla meissä joka päivä todeksi. Löydämme tähän viittaavan toteamuksen Saarnaajan kirjasta (4:46): "Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua... Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua."

Toiseksi: Kateus on täysin häikäilemätöntä ja mistään piittaamatonta. Se on hyvin yleisesti murhien ja muiden julmuuksien taustalla ja on ollut usein syynä pahamaineisten ihmisten tekemiin joukkomurhiin. Korkea Veisu sanoo (8:6): "Kateus (engl. käännös) on väkevä kuin tuonela, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku."

Sananlaskut 6:34 ja 35 sanoo asian tällä tavalla: "Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä. Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät".

Kolmanneksi: Kateus on usein monien muidenkin motiivien takana vaikuttamassa ajatuksiimme ja tekoihimme. Nuorina kristittyinä joudumme helposti tekemisiin näkyvien syntien kanssa, mutta kateus saattaa väijyä kaikkein hengellisimmänkin ihmisen sydämessä ja olla ulkoisen nöyryyden perimmäisenä vaikuttimena. Raamattu sanoo: "Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus

161

on mätä luissa" (Snl. 14:30). Vain Jumalan Pyhä Henki voi osoittaa meille, mikä on perimmäisin motiivimme eri asioissa.

Tutkitaan hieman sitä, mitä Raamattu kertoo Kainin ja Aabelin surullisesta tarinasta (1. Moos. 4:3-8): "Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myös Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: 'Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!' Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: 'Menkäämme kedolle.' Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä kimppuun ja tappoi hänet."

Jumala ilmaisi Kainille, millainen uhrilahja oli hänen mieleensä. Mutta Kain piti itsepäisyydessään kiinni omasta uhrilahjastaan. Jumala katsoi Aabelin, mutta ei Kainin puoleen. Jumala puhui Kainille, kun tämä oli suutuksissa (jae 7) ja sanoi, miten tämän tulisi menetellä. Silti Kain päätti tappaa veljensä tyydyttääkseen kateellista sieluaan. Kainin todellinen kauna kohdistui Jumalaan, mutta hän kohdisti sen Aabeliin. Tämä pätee vielä nykyäänkin moniin ihmisiin. Huono jumalasuhteemme heijastuu ihmissuhteisiimme. Heprean kielessä kateellista merkitsee sana qin'a ja se tarkoittaa syvää tunteiden halua. Älä koskaan aliarvioi kateuden voimaa. Kateus on rehellisyyden ja säädyllisyyden vihollinen. "Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä...ei riidassa ja kateudessa" (Room. 13:13).

Kertomus Joosefista ja hänen veljistään (1. Moos. 37:1-11) on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kateus erottaa veljekset toisistaan. "Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän (Joosefin unen) mieleensä" (jae 11). Kun Joosef oli kertonut unen isälleen Jaakobille, Jaakob otti hänet vakavasti ja rupesi pitämään häntä tärkeänä nuorena miehenä. Tämä oli viimeinen pisara Joosefin veljille, jotka ryhtyivät suunnittelemaan hänen surmaamistaan. Kateus synnytti veljissä avointa vihaa.

Raamatussa on vielä hämmästyttävä kertomus Daavidista, paimenpojasta ja kuningas Saulista. Kertomusta kuvaa hyvin Sananlaskujen kohta (27:4): "Kiukku on julma, viha on niin kuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta."

Daavidin ja Saulin tarinasta (1. Sam. 15-31) opimme kolme tärkeää asiaa:

1) Saul oli vanhempi - Saulin kateus Daavidia kohtaan oli vanhemman kateutta nuorempaansa kohtaan. Yleensä asia on päinvastoin. Tässä tilanteessa vanhempi eli Saul kärsi hengellisestä rapistumisesta. Luvussa 15 Saul oli ollut tottelematon Jumalalle ja Jumala oli hyljännyt hänet. Lisäksi Saulin suhde Samueliin oli katkennut. Saul oli hyvin otollinen maaperä kateudelle.
Daavidin käyttäytyminen oli selvä vastakohta Saulin elämälle. Luvussa 17 kerrotaan, kuinka Daavid kohtasi Goljatin. Daavid oli aktiivinen velttouden sijasta, hänelle oli uskoa pelon sijasta, hän koki menestystä häpeän sijasta ja hänellä oli rakkautta pelkän uskollisuuden sijasta. Myöhemminkin Daavid menestyi taisteluissa ja kerrotaan (1. Sam. 18:9), että Saul katsoi häntä siitä lähtien karsain silmin. Saamme lukea, että Saul pelkäsi Daavidia. Vanhempi mies teki syntiä nuorempaansa vastaan.

2) Saul oli vahvempi - Saulin synti oli samalla vahvemman syntiä heikompaa vastaan. Tämä kuullostaa paradoksaaliselta, mutta pitää paikkansa. Me saatamme olla kateellisia itseämme vanhemmille, mutta Saulin tilanne oli toinen. Saul oli kuningas ja hänellä oli ääretön valta. Hän saattoi viittaamalla tai kutsumalla saada palvelijansa luokseen. Hänellä oli paljon valtaa ja hänellä oli myös kokemusta sekä oikeudellisen että poliittisen vallan käytöstä.
Hänen Daavidiin kohdistamansa aikomukset olivat häikäilemättömiä. Hän halusi tuhota Daavidin, nuoren miehen, joka uskolla ja elämän laadullaan saattoi Saulin itsensä häpeään. Daavid ei ollut tehnyt Saulille minkäänlaista vääryyttä. Saulin poika Joonatankin yritti lepytellä isäänsä sanomalla Daavidista, että "hän ei ole rikkonut sinua vastaan" (19:4). Myöhemmin Joonatan sanoi vielä Saulille: "Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?" (20:32). Pappi Ahimelek sanoi Saulille puolestaan: "Kuka on kaikkien sinun palvelijaisi joukossa niin uskottu kuin Daavid...?" (22:14). Ja Daavid itse sanoi hämillään: "Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt, tahi mitä pahaa minulla on tekeillä?" (26:18). Vahvempi mies teki syntiä heikompaansa vastaan.

162

3) Saul oli kookkaampi - mutta kuitenkin pienempi kuin Daavid. Saulin pienuus tulee ilmi hänen rajallisessa ajatusmaailmassaan. Hän ei keskittynyt mihinkään muuhun kuin itseensä ja Daavidiin. Missä on mustasukkaisuutta tai kateutta, siellä on myös kapea ajatusmaailma: vain minä ja hän, kateuden kohde. Kun Saul askaroi näitä rajallisia ajatuksia mielessään, Daavid keskittyi Jumalaan: "Herra tuomitkoon meidän välillämme, sinun ja minun, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu" (1. Sam. 24:13).

Kun Daavid oli tappanut Goljatin ja kun israelilaiset olivat saaneet voiton filistealaisista, virittivät naiset laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta" (1. Sam. 18:7). Heprealaisen runouden yleisten sääntöjen perusteella naisten sanoma oli, että Saul ja Daavid olivat tappaneet tuhansia (tuhatta ja kymmentä tuhatta käytetään usein rinta rinnan Raamatussa, ks. 5. Moos. 32:30; Ps. 91:7; Miika 6:7). Saul ymmärsi naisten sanoman väärin, mikä johtui hänen turvattomuuden ja kateuden tunteestaan. Kenties hänen kateutensa sai alkunsa pelkästään siitä, että naiset mainitsivat Daavidin nimen samanaikaisesti hänen nimensä kanssa. Turvattomuus saattaa tuottaa vääriä kuvitelmia, joita ihminen alkaa sitten vakuutella itselleen tosiasioina.

Miehet ovat joillakin elämänalueilla alttiimpia tulemaan kateellisiksi kuin naiset. Tällaisia alueita ovat mm. halu päästä valtaan tai halu saada joku tietty asema tai titteli. Kateus aiheuttaa levottomuutta hermostossa ja tunne elämässä. Vertaamme itseämme muihin aivan vaistonvaraisesti paneutumatta asiaan riittävästi. Vertaamme itseämme kaikkeen, mihin keskitymme ja mitä huomaamme toisissa. Vertaamme asemaamme, omaisuuttamme, nauttimaamme arvostusta, sukulaisiamme ja suhteitamme eri asioihin. Elämme ulkoisiin seikkoihin keskittyvässä maailmassa, joka opettaa meitä kilpailemaan kaikessa mahdollisessa. Ihmisen halu saada omaisuutta perustuu useammin omaisuuden tuomaan maineeseen tai arvovaltaan kuin siihen, että haluaisimme saada jonkun nimenomaisen asian tai että haluaisimme luoda turvallisuutta elämäämme. Jokainen meistä tarvitsee huomiota osakseen, mutta kateuden herättäminen toisissa ei ole minkään arvoista. Kateuden kohdetta ei kunnioiteta, häntä vieroksutaan ja hän jää lopulta yksin.

Kertomus Raakelista ja Leeasta (1. Moos. 30) ilmaisee meille jotakin siitä, mikä voi herättää naisissa keskinäistä kateutta. Raakel ja Leea olivat sisaruksia ja he joutuivat kilpailemaan turvallisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta ja eri asioista, kuten lasten saamisesta. Leean turvattomuuden juuret näkyvät siinä, kun hän sanoo: "Onnellista minua! Niin, naiset ylistävät minua onnelliseksi" (jae 13). Raakel puolestaan sanoi: "Jumalan taisteluja minä olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut" (jae 8). Sisarukset kilpailivat siitä, kumman orjattaret synnyttävät enemmän lapsia Jaakobille. Tämä kertomus osoittaa sen, että naiset haluavat saada saman, mitä muillakin naisilla on. Lisäksi he pyrkivät ansaitsemaan turvallisuuden tekemisillään ja pääsemään auktoriteettiasemassa olevan (tässä tapauksessa Jaakobin) suosioon.

Toinen naisten keskinäistä kateutta aiheuttava alue liittyy kauneuteen ja terveyteen. Naisilla on valtavat paineet täyttää kussakin kulttuurissa vallitsevat naisellisen kauneuden kriteerit.

Otetaan vielä kaksi Raamatun esimerkkiä. jotka kuvaavat ihmissydämen juonittelua.

Ensiksikin saatamme verrata itseämme johtajiimme. Israelin kansa kadehti erämaavaelluksen aikana Moosesta ja Aaronia. Psalmissa 106 (jakeet 13-17) kerrotaan: "Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa. Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa. Ja hän antoi heille mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin. Ja heissä syttyi leirissä viha Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan. Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion."

Kadehdimme helposti hengellisten johtajiemme asemaa ja etevyyttä, emmekä ymmärrä, minkä hinnan he ovat maksaneet siitä, että ovat saaneet olla Jumalan koulussa. Mooses joutui maksamaan tuota hintaa jo vastasyntyneenä vauvana. Hänet laskettiin korissa Niili-virtaan. Hänen vastustajiensa elämä alkoi paljon helpommissa olosuhteissa. Siksi Jumala oikeudenmukaisuudessaan rankaisi niitä, jotka nousivat erämaassa Moosesta vastaan.

Toiseksi kadehdimme helposti niitä, joita Jumala käyttää. Oletko esimerkiksi miettinyt, miksi Israelin hengelliset johtajat surmasivat Jeesuksen? Pilatuksella oli jonkinlainen aavistus heidän todellisista motiiveistaan ja hän asetti Barabbaksen Jeesuksen vaihtoehdoksi nähdäkseen, mitä ylipapit ja

163

kirjanoppineet todella ajattelivat. Barabbas edusti kaikkea sitä, minkä uskonnolliset johtajat olivat siihen saakka tuominneet. Jeesus taas edusti niitä asioita, joita uskonnollisten johtajien olisi voinut olettaa olleen tukemassa. "Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: 'Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?' Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä" (Matt. 27:17,18).

Mitä ajattelet tästä kaikesta? On kyse meille kaikille tutuista tilanteista ja kiusauksista. Käännä katseesi yksinkertaisessa rukouksessa Jumalan puoleen ja pyydä häneltä armoa ja anteeksiantamusta. Kateuden synti aiheuttaa harjoittajalleen ikäviä seurauksia. Jos kiroat muita, joudut itse kirouksen kohteeksi ja sinulle varatut siunaukset koituvat vihamiehesi hyväksi.

Muista, mitä Esterin kirjassa kerrotaan Haamanista ja Mordokaista. Haaman päätti surmata koko juutalaisten sukukunnan vain siksi, että yksi tuon sukukunnan edustaja kieltäytyi kumartamasta häntä. Mutta mitä tapahtui? Hänen kunniansa ja asemansa siirrettiin Mordokaille ja hänen oma perhekuntansa hävitettiin. Hänet hirtettiin siinä hirsipuussa, jonka hän rakennutti vastustajilleen. Hesekiel 55:11 viittaa juuri tällaisiin tilanteisiin: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, minä teen sinun kiukkusi ja kiivautesi mukaan, teen sen, minkä sinä vihassasi olet heille tehnyt".

Vaikka katkeruus meidän sisimmässämme kohdistuukin ja juurtuukin jotain ihmistä kohtaan, niin se kohdistuu myös meitä itseämme vastaan. Miksi? Omaan minään kohdistuva katkeruus saa alkunsa siitä, että toisella on jotain sellaista, mitä meillä ei ole. Tai ehkä jäämme elämässämme jonkun toisen varjoon. Tällainen katkeruus voi olla niin hallitsevaa, että se saa ihmisen jopa vahingoittamaan itseään.

Kiukun puuskassa tai kylmän ja laskelmoivan vihan seurauksena monet ovat yrittäneet tuhota henkisesti tai kirjaimellisesti - ystäviään tai vihollisiaan vain kateudesta ja mustasukkaisuudesta. Kun kateus näyttää rumimmat kasvonsa, se kätkeytyy helposti omituisen oikeudentunteen taakse. Tunnemme olevamme oikeassa ja luulemme hyötyvämme siitä, mitä kateudesta teemme. Kateus tuottaa kuitenkin vain tappioita. Se vahingoittaa mieltämme ja ihmissuhteitamme.

Miksi kateus on niin tuhoisa? Olet varmaan huomannut itsestäsi tai muista, että kateuden kohteesta tulee helposti pakkomielle. Mielemme ja ajatuksemme pysyvät magneetin lailla kiinni kateutemme ja mustasukkaisuutemme kohteessa. Jos joudut tähän tuhoisaan kierteeseen, tulet yhä katkerammaksi ja katkerammaksi etkä pysty enää suhtautumaan järkevästi asiaan.

Miksi kateus on niin tuhoisa? Olet varmaan huomannut itsestäsi tai muista, että kateuden kohteesta tulee helposti pakkomielle. Mielemme ja ajatuksemme pysyvät magneetin lailla kiinni kateutemme ja mustasukkaisuutemme kohteessa. Jos joudut tähän tuhoisaan kierteeseen, tulet yhä katkerammaksi ja katkerammaksi etkä pysty enää suhtautumaan järkevästi asiaan.

Jos olet mustasukkainen, et haavoita ainoastaan muita, vaan myös itseäsi. Tuhlaat tunne elämän energiaa ja annat ystävällesi hyvän syyn jättää sinut yksin ja samalla muille ihmisille aiheen karttaa sinun seuraasi. Kateus ja mustasukkaisuus johtavat itse asiassa siihen, että jokainen ihminen joutuu kärsimään, jokaisesta tulee uhri, myös siitä, joka on kateellinen ja mustasukkainen.

Jos huomaat, että ystäväsi haluaa hallita sinua tai asettaa elämällesi erilaisia vaatimuksia, ole varuillasi. Kivulias suhteen katkaiseminenkin saattaa olla parempi vaihtoehto kuin kuukausia kestävä kärsimys. Mustasukkaisuus on vain yksi syy siihen, miksi ei kannata vielä teini-ikäisenä solmia kiinteitä suhteita vastakkaiseen sukupuoleen.

Jos paras ystäväsi, olipa hän samaa tai vastakkaista sukupuolta sinun kanssasi, alkaa oleellisesti muuttua ja viettää aikaa sinulle täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, niin onko mitään tehtävissä? Ei kovin paljon. Ystäväsi on oma persoonansa etkä sinä voi hallita häntä. Et voi panna ystäviä häkkiin. Jos olet mustasukkainen ja loukkaannut syvästi ystäväsi toiminnasta tai jos katkeroidut hänen ystävilleen, et saa mitään hyvää aikaan. Olisi parempi, että käyttäisit uusien ystävien etsimiseen kaiken sen energian, jonka nyt kulutat pitääksesi itsepintaisesti kiinni vanhasta ihmissuhteesta.

Saatat kysyä, mitä sinun pitäisi tehdä, jos sinulla on kateutta tai mustasukkaisuutta sydämessäsi. Voimme tutkia aluksi sitä, mihin kateus syvimmiltään perustuu. Sen taustalla on ainakin neljä olennaista seikkaa.

164

1) Vääristynyt minäkuva

Ymmärrätkö, kuinka tärkeä ja kallisarvoinen olet Luojallesi? Smun arvosi ja olemuksesi perusta on sinun ainutlaatuisuudessasi. Sinut on tehty ylen ihmeellisesti (Ps. 139:14) eikä sinun tarvitse koskaan olla kenellekään kateellinen. Ihmisen pysyvä arvo ja kauneus eivät koskaan perustu hänen ulkoiseen muotoonsa tai ulkonäköönsä. Ihmisen tärkein osa on sielu se luonto, jonka Jumala meihin luo murskaamatta yksilöllistä persoonallisuuttamme. Sinä olet alkuperäisluomus. Maailmassa ei ole koskaan ollut ketään sinun kaltaistasi eikä koskaan tule olemaan. Iloitse ainutlaatuisuudestasi ja opettele hyväksymään itsesi. Pysy varmana myös siitä, että sinua tarvitaan, vaikka muut eivät kertoisikaan sitä sinulle niin usein kuin haluaisit.

2) Väärä kuva ylpeydestä

Jaakob 3:14 toteaa: "Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan". Nöyryys on sitä, että näemme itsemme sellaisina kuin olemme ja pidämme mielessämme sen, mitä Paavali kirjoitti Tiitukselle: "Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme" (Tiitus 3:3) . Kun tutkimme itseämme tämän jakeen valossa, ei omavanhurskaudelle pitäisi jäädä sijaa.

3) Väärä käsitys Jumalan oikeudenmukaisuudesta

Onko Jumala aina oikeudenmukainen? Pysyykö hän aina kohtuudessa? Totta kai! Miksi sitten menetämme niin usein mielenrauhamme, jos joku toinen saa Jumalalta erityisiä siunauksia? Emme erota Jumalan armoa omassa elämässämme, emmekä erota omaa puolinaisuuttamme. Tämä käy ilmi Joonan suhtautumisesta siihen, että kun Jumala armahti parannukseen nöyrtynyttä Niiniven kaupunkia. Joonan käsitys oikeudenmukaisuudesta vaati sitä, että koko assyrialainen Niiniven kaupunki olisi hävitetty sen syntien tähden. Joona masentui täydellisesti, kun hänen odotuksensa Niiniven suhteen eivät toteutuneEf. Samalla Joona vihastui Jumalalle, kun tämä oli suopea Israelin vihollisille. Joona halusi, että Jumala osoittaisi hyvyyttään vain israelilaisille. Joonalle Jumalan armelias suhtautuminen Niiniveä kohtaan merkitsi sitä, että Israel oli menettänyt erikoisasemansa Jumalan edessä. Hieman aikaisemmin Joona oli iloinnut siitä, että hänen henkensä oli säilynyt, mutta kun Niinive sai Jumalan armon, hän halusi kuolla. (Lue Joonan kirja.)

4) Pelkoa ja turvattomuutta Jumala suhteessa

Miksi masennumme siitä, että toiset menestyvät koulussa tai työssä meitä paremmin tai että toisilla on parempi auto tai moottoripyörä kuin meillä? Miksi hengelliset johtajat rohkaistuvat tai joskus kumma kyllä masentuvat, kun he kuulevat toisten julistajien kokemista siunauksista? Paavali nuhteli korinttolaisia, jotka kuvittelivat usein olevansa hengellisempiä kuin olivat (1. Kor. 3:3): "Olettehan vielä lihallisia. Sillä keskuudessanne on kateutta, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?"

Paavali halusi selvästi muistuttaa korinttolaisia siitä, että kateus ei kuulu rakkauteen (1. Kor. 13:4). Paavalin kehotukset eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta ja niinpä hän joutui myöhemmin toisessa kirjeessään palaamaan samaan aiheeseen (2. Kor. 12:20): "Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että to tapaatte minut semmoisena, kuin ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä." Kypsä ja kunnossa oleva Jumala-suhde karkottaa pelon ja turvattomuuden (ks. Ps. 27:1). Ongelmat saavat usein alkunsa siitä, että meillä on väärä kuva itsestämme ja suhteestamme Jumalaan. Epävarmuus Jumalan muuttumattomasta rakkaudesta ja huolenpidosta muiden kristittyjen menestyksen hetkellä luo turhaa jännitettä elämäämme ja turmelee todistusarvoamme.

Kaikki edellä luetellut asiat liittyvät jollakin tavalla siihen, että meillä on väärä kuva itsestämme tai Jumalasta. Meidän täytyy vilpittömästi tunnustaa tarpeemme ja pyytää Jumalaa kirkastamaan meille tahtoaan. Sitä Jaakobkin tarvitsi ja sen avulla voimme kasvaa Kristuksen kaltaisuuteen.

165

Jaakob oli elämänsä varhaisessa vaiheessa hyvin itsekeskeinen ja agressiivinen. Hän pyrki saamaan etuja itselleen ja taisteli oikeuksiensa puolesta. Jaakobilla oli tämä henki jo syntymästään saakka, hänhän piti syntyessäänkin kiinni kaksoisveljensä Eesaun kantapäästä. Jaakob jopa paini koko yön Jumalan kanssa. Kun Jaakob myöhemmin saapui Egyptiin, ei Raamatussa kerrota mitään siitä, että hän olisi pyrkinyt hyötymään Joosefin korkeasta asemasta. Päinvastoin. Jaakob ajatteli lähimmäisiään. Myös meidän tulee harjoittaa epäitsekkyyttä.

Epäitsekkyyttäkin tärkeämpää on olla nöyrä. Jaakob oli ollut kunnianhimoinen mies, joka halusi käyttää muita hyväkseen. Loppuiällään hän oli hyvin nöyrä. Hän ei kerskaillut faaraolle siitä, kuinka hän oli onnistunut kokoamaan omaisuutta, vaan tunnusti epäonnistuneensa (ks. 1. Moos. 47:9). Nöyryys ei kuitenkaan seuraa automaattisesti iän karttumista. Esimerkiksi Salomolle ja hänen perillisilleen kävi juuri päinvastoin. Jopa Juudan parhaimmat kuninkaat turmelivat elämänsä ylpeyden takia.

Mutta kuuntelepa Jaakobia, kuinka hän nöyrästi esittää pyynnön Joosefille: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä...osoita minulle laupeus..." (1. Moos. 47:29). Todellinen nöyryys on kentien olennaisin Kristuksen kaltaisuuteen liittyvä ominaisuus ja sen tulee kehittyä meissä Jumalan armon avulla.

Epäitsekkyys ja nöyryys kuuluvat Kristuksen kaltaisuuteen ja Jaakob muistuttaa meitä vanhalla iällään siitä, että meidän tulee maailmassa ollessamme kasvaa juuri Kristuksen kaltaisuuteen. Eräässä mielessä meidän on odotettava aikaa, kun näemme Kristuksen ja muutumme hänen kaltaisikseen. Jumala toimii meidän elämässämme aina iankaikkisuus mielessään, joten voimme olla aivan varmoja siitä, että hän ei jätä työtään kesken. Elämässämme ei ole niinkään kyse siitä, kuinka paljon me voimme tehdä Jumalalle, kuin siitä, minkä verran me tarvitsemme hänen tekojaan.

Vanhuus on muistojen aikaa. Sitä se oli myös Jaakobille. Jaakob ei kuitenkaan ollut millään tavoin masentunut. Hän pysyi jatkuvasti tietoisena Jumalan armosta. Elämänsä viime hetkillä Jaakob puhui Joosefille sairasvuoteeltaan: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa, Kanaanin maassa ja siunasi minut" (1. Moos. 48:3). Emme tiedä, missä määrin hän tuolloin ymmärsi oman arvottomuutensa tai missä määrin hän oli oppinut tuntemaan sydämensä turmeltuneisuutta niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka hän oli paossa veljeään Eesauta. Olen kuitenkin varma, että elämänsä viimeisinä vuosina Jaakob oli kauhistunut virheitään ja epäonnistumisiaan. Meillä on myös huonot puolemme tiedossamme ja tunnemme itsemme arvottomiksi. Mutta Jaakob ei jäänyt surkuttelemaan arvottomuuttaan eikä meidänkään pidä tehdä niin. Jaakob ylisti Jumalan armoa. Jumala oli kohdannut hänet hänen elämänsä pimeimmällä hetkellä, ei kuitenkaan tuomitsemalla, vaan osoittamalla armoa.

Lopuksi otamme esille muutamia asioita, jotka auttavat meitä suhtautumaan muiden ihmisten kateuteen ja mustasukkaisuuteen.

1) Älä lietso kateutta ja mustasukkaisuutta puheillasi. Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, mikä herätti veljissä kateutta Joosefia kohtaan (ks. 1. Moos. 37:3,4). Joosefin suosio isänsä silmissä kylvi hyvin ilmeisesti kateuden siemeniä veljien sydämeen. "Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme" (Gal. 5:26).

2) Osoita armoa ja laupeutta toisille tunnustamalla heidän arvonsa sinun silmissäsi ja sen, että tarvitset heitä, varsinkin jos on kyse läheisistä ystävistä. "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat" (Ef. 4:29).

3) Älä ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat avoimesti vihamielisiä ja joiden vaikutus sinuun on kielteinen. Raamattu sanoo: "...senkaltaisia karta" (2. Tim. 3:1 5).

4) Pysy tietoisena siitä taistelusta, jota käydään jatkuvasti myös sinun sisimmässäsi: "Sen tähden, joka luulee seisovansa katsokoon ettei lankea" (1. Kor. 10:12). Miksi? Jaak. 4:5,6: "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ’Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan'. Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sen tähden sanotaan: 'Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon'."

5) Siunaa niitä, jotka sinua vainoavat (ks. Matt. 5:44). Rukoile siunauksia niille, jotka ovat sinulle kateellisia. Jos he ovat uskovia, on sinun tehtävänäsi auttaa heitä palauttamaan suhteenne ennalleen (ks. Gal. 6:1).

166

Osa 3 - Kapina ja ylpeys

Kapinointi ja ylpeys eivät ole uusia asioita, mutta ne ovat elimellinen osa nyky yhteiskunnan ajattelua ja asenteita. Ne vaikuttavat myös kristittyihin, ja siksi meidän tuleekin jatkuvasti muistuttaa itseämme Raamatun sanoilla: "Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itse mielestänne viisaita" (Room. 12:16). Ylpeys edustaa meidän minämme vaatimusta päästä esille hinnalla millä hyvänsä, halua olla ensimmäinen ja paras. Kun tarkastelemme ylpeyttä Jumalan sanan valossa, huomaamme, että on kyse synnistä, joka kohdistuu lähinnä Jumalaan ja hänen päämääriinsä. Jumala on antanut uskovilleen lupauksen siitä, että hän varjelee heitä. Yksi tällainen lupaus on Psalmeissa (31:21): "Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta".

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että ne, jotka sanovat olevansa vapaita ylpeydestä, ovat yleensä pahiten ylpeyden sokaisemia. Herra nuhteli itseriittoista, penseää Laodikean seurakuntaa ylpeydestä (Ilm. 3:17): "Sillä sinä sanot: 'Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja alaston'."

Ennen kuin paneudumme ylpeyttä aiheuttaneisiin asioihin, tarkastellaan vielä hetki sen alkuperää. Mistä ylpeys sai alkunsa? Suora vastaus on: paholaisesta. Ylpeys antaa aiheen joutua Perkeleen tuomion alaiseksi (ks. 1. Tim. 3:6). Ylpeys on aina jonkun persoonan harjoittama ja se oli olemassa jo ennen kuin ihminen luotiin. Jesaja kuvaa Saatanan Kointähdeksi, kaikkein korkeimmaksi luoduksi (vrt. Hes. 28:14,15), joka, vaikka olikin korkea arvoinen, halusi korottaa itsensä vieläkin korkeammalle. Hän halusi päästä Jumalan valtaistuimelle. Juuri tässä on ylpeyden alkuperä ja sisin olemus. Ylpeys ei pääse koskaan tarpeeksi korkealle tai tarpeeksi pitkälle. Kun ylpeys pääsee vallalle, se haluaa syrjäyttää jopa Jumalan. Saatana joutuu lopulta ylpeytensä ja kapinointinsa takia helvettiin, joka on valmistettu juuri häntä varten (ks. Ilm. 20:10).

Nyt voimme tutkia kolmea keskeistä ylpeyden aihetta.

1) Voimme ylpeillä siitä, keitä olemme

"Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä" (Snl. 16:18). Tämä tulee hyvin esille kuningas Nebukadnessarin kohdalla, sillä "kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltansa, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois" (Dan. 5:20). Nebukadnessar oli Baabelin valtakunnan viimeinen kuningas. Hän järjesti pidot, joissa hän häpäisi Jerusalemin temppelistä otettuja astioita, ja Jumalan sormi ilmestyi kirjoittamaan seinälle ja varoittamaan häntä. Jumala oli punninnut Nebukadnessarin vaa'alla ja havainnut hänet köykäiseksi (Dan. 5:27). Nebukadnessar ei kuitenkaan tehnyt parannusta, vaikka Daniel nuhtelikin häntä. Kuningas tapettiin samana yönä ja hänen valtakuntansa joutui meedialaiselle Daarejavekselle.

"Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse" (Snl. 25:28). Emme voi olla välinpitämättömiä tällaisille varoituksille. "Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian" (Snl. 29:23).

Emme välttämättä tarvitse mitään poikkeuksellisen korkeaa asemaa tai tehtävää ylpeilläksemme siitä, keitä olemme. Monet ovat korostuneen ylpeitä ulkonäöstään nyt, kun esimerkiksi kehonrakennus on kovassa huudossa. Antiikin Kreikassa palvottiin ihmisruumista ja se oli merkki Kreikan rappeutumisesta. On tietenkin todettava, ettei kuntoilussa ja erilaisissa ruumiinharjoituksissa itsessään ole mitään pahaa.

Otetaan vielä esimerkiksi Absalom. Raamattu kertoo, kuinka tällä kaikkien rakastamalla, mutta hyvin itsepäisellä Daavidin pojalla oli mahtavat hiuksEf. Tuntuu uskomattomalta, että Absalom saattoi ylpeillä hiuksillaan, vaikka hänellä olisi ollut järkevämpiäkin ylpeilyn aiheita. Absalom ajatti ja punnitutti hiuksensa aina kerran vuodessa (2. Sam. 14:26). Hiukset painoivat 200 sekeliä eli yli kolme kiloa eikä ole epäilystäkään, etteikö se herättänyt ihastusta ja etteikö sana hiusten painosta lähtenyt kiertämään. Hiusten kasvamisessa ei ollut kuitenkaan kyse Absalomin omista aikaansaannoksista. Eihän Absalom pystynyt itse vaikuttamaan hiustensa kasvamiseen eikä hänellä olisi ollut myöskään syytä ylpeyteen. Hänen ylpeytensä olikin täysin perusteetonta ja siten säälittävää.

167

Kenties meidän on helppo antaa Absalomille anteeksi se, kuinka hän menetteli katalaa veljeänsä kohtaan (ks. 2. Sam. 13), mutta on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että Absalom nousi kapinaan lempeää isäänsä vastaan. Kuinka kaikkien rakastama prinssi saattoi tällä tavalla kääntyä isäänsä vastaan (2. Sam. 15)? Kun saatanalliset voimat saavat ihmisestä otteen, on mikä tahansa mahdollista. Kun ylpeys saa meistä vallan, emme välitä enää muusta. Ylpeys johti Absalomin lopulta surulliseen kuolemaan. Saatamme arvata, että tämä oli yhteydessä siihen, kuinka Absalom ylpeili hiuksistaan. Raamattu ei suoraan ilmaise Absalomin ylpeyttä, mutta saatamme päätellä näin.

Myöhemmin kerrotaan, että kun Absalom ratsasti muulilla, muuli tuli tiheäoksaisen tammen alle, niin että Absalom tarttui päästään tammeen ja jäi roikkumaan maan ja taivaan välille (2. Sam. 18:9). Vaikuttaa siltä, että Absalom jäi tukastaan kiinni tammen oksiin. Hän ei kumartunut tammen kohdalla tarpeeksi. Se oli kohtalokas virhe, sillä hänen vihollisensa surmasivat hänet siihen. Absalom on esimerkki siitä, mihin ylpeys voi ihmisen johtaa.

Jos uskossaan nuori kristitty saa paljon vastuuta, hän saattaa ylpistyä omaksi turmiokseen. Siksi Paavali kirjoitti Timoteukselle, että seurakunnan kaitsijan ei tulisi olla äsken kääntynyt, `ettei hän paisuisi ja joutuisi Perkeleen tuomion alaiseksi" (1. Tim. 3:6).

2) Voimme ylpeillä siitä, mitä omistamme

Hiskia, Juudan kuningas, oli hyvin rikas. Hiskia näytti kaikki rikkautensa Baabelin kuninkaan Merodak-Baladanin lähettiläille, kun nämä tulivat tapaamaan häntä hänen sairautensa ja Juudassa sattuneiden ihmeellisten asioiden takia. Hiskia esitteli lähettiläille kaiken, mitä hänen valtakunnassaan oli (ks. Jes. 39). Tästä syystä Jumala ilmoitti, että kaikki, mitä Hiskialla oli, vietäisiin ennen pitkää Baabeliin ja että Hiskian pojat viedään Baabelin kuninkaan hovipalvelijoiksi. Hiskia oli aiemmin nöyrtynyt sydämensä ylpeydestä (2. Aik. 32:26), mutta Jumala toimitti Baabelin lähettiläät hänen vieraikseen koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan, mitä hänen sydämessään on (2. Aik. 32:31). Mitä Jumala löysi Hiskian sydämestä? Ylpeyden. (Lue 2. Aik. 29 32 ja Jes. 36-39). Raamatun sana pitää todella paikkansa: "Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin" (Snl. 11:2).

Kuinka monet esittelevätkään mielellään sitä, mitä omistavat. Monet tuovat omaisuuttaan esille mahtailevasti ja huomiota herättävästi. Ei ole epäilystäkään siitä, mikä tällaisten ihmisten elämää hallitsee - heidän omaisuutensa. Kenties Salomo tarkoitti tällaisia ihmisiä sanoessaan, että "hullun suussa on ylpeydelle vitsa" (Snl. 14:3). Myös Paavali puhuu tästä aiheesta (1. Tim. 6:9,10): "Ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmisen turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla."

3) Voimme ylpeillä siitä, mitä teemme

1. Mooseksen kirjan 11. luvun alussa kerrotaan Nooan jälkeläisistä, jotka sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi" (11:4). Näiden ihmisten puheet ja teot olivat hyvin itsekeskeisiä ja ne oikein huokuivat ylpeyttä. Tyypillinen mesopotamialainen ziggurat (pyramidimainen rakennus) oli pohjaltaan neliön muotoinen ja siinä oli viistot sivut, joihin oli tehty huipulla olevalle alttarille johtavia portaita. Portaat johtivat siis tavallaan taivaaseen.

Baabelissa kapinaan nousseet ihmiset ryhtyivät yksimieliseen ja jumalattomaan yritykseen rakentaa omin voimin maailma, joka olisi tuottanut heille mainetta ja auttanut hallitsemaan muuta luomakuntaa. Jos koko ihmiskunta olisi tuolloin säilyttänyt ykseytensä ja ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ei Jumalan vastaiselle kapinalle olisi ollut mitään rajaa. Ihminen halusi omalla valtakunnallaan syrjäyttää Jumalan valtakunnan. Jumala sanoi "tulkaa, astukaamme" (jae 7) vastineeksi ylpeän ihmisen puheelle "tulkaa, rakentakaamme" (jae 4) ja sekotti ihmisten kielet ja muutti tyhjäksi heidän synnillisen aikeensa. Ilman yhteistä kieltä heidän hankkeensa raukesi tyhjiin (jae 8). Jumala hajaannutti ihmiset heidän kapinallisen ylpeytensä takia. Edes suurimmat inhimilliset voimat eivät voi nousta Jumalaa vastaan tuntematta sitä pian nahoissaan.

168

Jos katselemme saavutuksiamme ylpeällä sydämellä ja pöyhkeillä silmillä (ks. Snl. 21:4), joudumme naurunalaisiksi. Oman turvallisuutemme takia onkin parasta, että pakenemme Jeesuksen turviin ja opimme Hänestä, sillä Hän yksin on hiljainen ja nöyrä sydämeltä (Matt. 11:29).

Raamattu varoittaa meitä toistuvasti siitä lihallisuuden ja kapinan lähteestä, joka on sisimmässämme ja pulpahtaa esiin jonkun paineen alaisena. Olosuhteet eivät tee meistä sitä, mitä olemme. Ne ainoastaan paljastavat sisimpämme. Jos emme valvo itseämme ja asenteitamme, saatamme aiheuttaa ikäviä seurauksia ympärillämme. "Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot", rukoili Hanna Vanhassa testamentissa (1. Sam. 2:3).

Daavid muistuttaa meille, että "varjona vain ihminen vaeltaa" (Ps. 39:7). Jeremia tunsi suurta tuskaa, kun hän mietti, pääseekö hän koskaan perille sydämensä todellisista vaikuttimista: "Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea" (Jer. 17:9). Petollista merkitsevä heprean kielen sana tarkoittaa jotakin, joka on täynnä kieroutta ja vääristelyä. Monet luulevat, että he tuntevat oman sydämensä. He kuvittelevat myös, että he ovat ulospäin sangen miellyttäviä ja mukiinmeneviä. He ajattelevat, etteivät elämän myrskyt voi heitä horjuttaa. He luulevat näin, kunnes äkillinen turmio iskee.

Liian monet tuudittautuvat väärään turvallisuuteen aivan kuten edomilaiset, joille sanottiin: "Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut..." (Obadja 3). Monet joutuvat petetyiksi, kun he luottavat vääränlaiseen optimismiin osallistumalla esimerkiksi rauhan liikkeeseen, kun Jumala kuitenkin sanoo, ettei jumalattomille ole luvassa rauhaa (ks. Jes. 48:22; 57:21). Rauha kyllä tulee, mutta se ei ole ihmisen aikaansaamaa rauhaa, vaan todellista rauhaa, joka perustuu Kristuksen hallintavallalle, kun hän tulee takaisin hallitsemaan valtakuntaansa.

Jeremian kirjassa kerrotaan monista poliittisista uhkatilanteista ja siitä, kuinka monet tällaisissa tilanteissa julistivat rauhaa (ks. esim. Jer. 6:14; 8:11). Jeremia kirjoitti Jerusalemista kirjeen Baabelin vankeudessa oleville juutalaisjohtajille (ks. Jer. 29). Kirjeen perusteella näyttää siltä, että niin Baabelissa kuin Jerusalemissakin oli monia sellaisia, jotka hyvin huolettomin sanankääntein julistautuivat profeetoiksi, pääsivät ihmisten suosioon ja herättivät väärää toivoa hämmennyksissä olevan Jumalan kansan keskuudessa. Jumala oli kuitenkin jo julistanut sanansa. Maa pysyisi autiona 70 vuotta (Jer. 25:11). Kirjeessään Jeremian piti tuoda tämä totuus uudelleen esille niille halpahintaisille optimisteille, jotka julistivat Jumalan ilmoitukseen perustumattomia näkyjä. Jeremia kehotti Jumalan kansaa ottamaan sanan vastaan ja muuttamaan elämänsä sen mukaiseksi. Jeremian sanoma ei ollut sävyltään kielteinen. Hänhän vakuutti, että Jumalan perimmäiset ajatukset olivat rauhan ajatuksia (jae 11). Kansan välitön tarve oli kuitenkin se, että se alistuisi Jumalan väkevän käden alle eikä antaisi väärien profeettojen tunnepohjaisen sanoman vaikuttaa itseensä.

Koko meidän sukupolvemme elää suuren petoksen vallassa (ks. Ilm. 12:9). Erilaiset psykologiset virtaukset pitävät itsekkyyttä hyveenä. Lisäksi itsetietoisuutta, toisten hyväksikäyttämistä ja jopa uhkailua ja pelottelua pidetään hyväksyttävinä keinoina selvitä elämän vaikeuksista. Raamattu kutsuu tällaista älyllistä ylpeyttä kuitenkin hengelliseksi juopumukseksi (ks. Jes. 28:1-3).

Paavali osoitti, että ylpeys voi sokaista meidät todellisilta motiiveiltamme niin pahoin, että saatamme jopa uhrata oman elämämme ja olla silti sataprosenttisesti väärässä (ks. 1. Kor. 13:39). Vilpittömyys ei välttämättä ole osoitus totuuden puolella olemisesta. Uskonnollinen ylpeys voi johtaa ihmisen fanaattisuuteen (ks. Apt. 23:19-22). Fanaattisuudessa on kyse petoksesta.

Fariseukset ylpeilivät pyhityselämästään, Jumalalle antautumisestaan ja lain tutkistelustaan. Yhdessä Jeesuksen vertauksista fariseus kiitti Jumalaa siitä, ettei hän ollut niin kuin muut ihmiset (Luuk. 18:11). Fariseukset puolustivat perinnäissääntöjä ja olivat hyvin tarkkoja kymmenysten maksajia. Heillä oli korkea moraali, he kiivailivat paljon, he kielsivät itsensä, mutta samalla he olivat omasta mielestään vanhurskaita (Luuk 18:9) ja vailla synnin tuntoa, eivätkä tunteneet tarvitsevansa vapahtajaa (ks. Luuk. 7:36-39). Herra nuhteli fariseuksia ankarasti kaikesta siitä, mitä he kuvittelivat itsestään ja mitä he tekivät rituaalinomaisesti pelkän hengellisen ylpeyden seurauksena. Fariseukset olivat ensimmäisten joukossa vainoamassa Jeesusta (ks. Ps. 10:2) ja he olivat myös Jeesuksen paheksunnan kohteena (ks. Matt. 23:1 36 ja Luuk. 11:4-44).

"Ylpeys tuottaa pelkkää toraa" (Snl. 13:10). Ylpeys kuuluu yhä farisealaisuuteen ja saatamme löytää ylpeyden henkeä myös kristittyjen keskuudesta. Tästä syystä Paavali kirjoitti Tiitukselle: "Vältä mielettömiä riitakysymyksiä...ja kinastelua...sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia" (Tilt. 3:9).

169

Jeesus kiinnitti huomiota ihmisten motiiveihin. Hän keskittyi enemmän siihen, mistä syystä ihmiset tekivät hyviä tekoja kuin hyviin tekoihin sinänsä. Hän tiesi, että "elämän korskeus" (1. Joh. 2:16) on usein taustalla ihmisten toiminnoissa. Me toisin sanoen saatamme tiedostamattamme uskoa siihen, että me itse pystymme viime kädessä määräämään elämästämme. Ylpeydessä on kyse juuri tällaisesta ylimielisyydestä (ks. Snl 16:5).

Jos alistumme omasta halustamme Jumalan sanan ilmoitukselle ja hyväksymme Jumalan asettamat auktoriteetit varjelemaan ja opastamaan meitä, olemme ymmärtäneet auktoriteetin periaatteen oikein. Esimerkiksi avioliitossa voi kahden ihmisen välillä vallita todellinen tasapaino vain, kun avioliitto on annettu Jumalan varjelevaan hoitoon (ks. Ef. 5:22-26,33 ja 6:1-9).

Vanhemmat jättävät aivan liian usein lastensa hengellisen opettamisen muiden tehtäväksi, vaikka se kuuluu nimenomaan heidän vastuulleen (ks. 5. Moos. 4:6-9 ja 6:6,7). Monet vaimot eivät puolestaan ymmärrä, että he turmelevat todellisen rakkauden perustan, jos he pyrkivät olemaan liian itsenäisiä. Kadotamme "ensirakkautemme" Herraan silloin, kun meistä tuntuu, ettemme enää tarvitse Häntä (ks. Ilm. 2:4; 3:17). Vaimo saattaa saada miehensä vakuuttuneeksi tälle esittämiensä suunnitelmien hyvyydestä, mutta tilanne saattaa samalla johtaa siihen, että mies kadottaa motivaationsa rakastaa vaimoaan ja pitää hänestä huolta. Vaimon vetoomukset asemansa puolesta saattavat lisäksi tehdä tyhjäksi Jumalan varjeluksen ja latistaa sekä vaimon että miehen tuhoisille kiusauksille. Tasa-arvovaatimusten taakse kätkeytyy usein kauna Jumalan asettamaa auktoriteettia vastaan. Tällainen kauna purkautuu helposti avoimena kapinointina. Jumalallista järjestystä eli totuuteen, pyhyyteen ja rakkauteen perustuvia periaatteita ei voi rikkoa joutumatta kantamaan seurauksia.

Myös vanhemmilleen tottelemattomien lasten pitäisi kuunnella varoituksen sana: "Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen" (Snl. 30:17). Vanhan liiton aikana tottelematonta lasta rangaistiin armottomasti (ks. 5. Moos. 21:18-21). Monet nuoret valittavat, että heidän vanhempansa ovat liian ankaria ja vertaavat omia vanhempiaan niihin, jotka ovat jatkuvasti aivan liian pehmeitä lapsiaan kohtaan. On täysin mahdollista, että ystäviemme vanhemmat eivät pidä riittävästi huolta lapsistaan. Silloin he ovat väärässä, eivät meidän vanhempamme. Toisaalta voimme kysyä, mitä voimme tehdä, jos omat vanhempamme ovat liian tiukkoja? Kerro vanhemmillesi, heitä kunnioittaen, että useimmat muut vanhemmat sallivat lapsilleen sen, mitä sinäkin haluaisit tehdä. Anna vanhemmillesi joitakin esimerkkejä tällaisista vanhemmista ja yritä saada heidät keskustelemaan asiasta näiden ystäviesi vanhempien kanssa. Puhu vanhemmillesi tällaisista asioista, kun he ovat hyvällä tuulella ja ovat vastaanottavaisella mielellä. Useimmat vanhemmat kuuntelevat lastensa nurinoita, jos lapset osaavat kertoa murheensa oikealla hetkellä ja riittävällä kunnioituksella.

Sinun tulee kuitenkin olla myös itse valmis oppimaan tällaisista keskusteluista. Useimmiten vanhempien motiivina on todellinen huoli lapsistaan pikemmin kuin halu olla tiukka ja ankara. Lasten tulee ymmärtää, että heidän vanhemmillaan ei ole ainoastaan moraalista, vaan myös lain vaatima velvollisuus pitää huolta lapsistaan, kunnes nämä ovat täysi ikäisiä. Tämä ei tietenkään takaa sitä, että vanhemmat menettelevät kaikessa parhaalla mahdollisella tavalla. Kenties ymmärrät vanhempana olemisen vaikeuden vasta sitten, kun sinulla on omia lapsia. Mutta kun lapset yhdessä vanhempiensa kanssa ymmärtävät vanhempien velvollisuudet, he saavat yhteisen perustan, jolta toimia. Jos heidän välilleen tulee erimielisyyksiä, he voivat yhdessä etsiä niihin ratkaisua.

Kun asetamme itsemme jalustalle ja luotamme omiin kykyihimme ja kun kuvittelemme tulevamme toimeen ilman Jumalaa ja hänen asettamiaan auktoriteetteja, syyllistymme ylpeyteen (ks. Room. 12:3). Ylpeydessä on kyse kapinasta Jumalaa ja hänen auktoriteettijärjestystään vastaan. Samuel sanoi Saulille, että "tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta" (1. Sam. 15:23). Ylpeyden ja tottelemattomuuden juuret ovat kaikissa muodoissaan saatanalliset. Kun annamme ylpeyden ja kapinan hallita sydäntämme, ajaudumme palvelemaan pimeyden valtakuntaa yhä enemmän ja enemmän (ks. 1. Sam. 28:7 25). Sen takia: "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (Snl. 4:23).

Ylpeyden ja tottelemattomuuden ruokkiminen on hyvin petollista. Tästä syystä Juuda, Jeesuksen veli ja alkuseurakunnan vanhimmiston jäsen ottaa kirjeessään kolme Vanhan testamentin henkilöä esimerkiksi varoittaakseen meitä. Hän kirjoittaa Kainin tiestä, Bileamin eksytyksestä ja Kooran niskoittelusta (Juuda 11). Juuda kirjoitti näistä ihmisistä, koska hän tiesi, että he kuvastivat niitä samoja asenteita ja reaktioita, joiden uhreiksi me voimme joutua.

170

Kainin tie

Kain tappoi veljensä Aabelin ja hänestä tuli maailmanhistorian ensimmäinen murhaaja (1. Moos. 4:8). Tuohon aikaan koko maapallolla oli vain muutamia ihmisiä ja näin Kain ei voinut tekonsa jälkeen turvautua ylpeyden yleisimpään verukkeeseen eli toisten syyttämiseen. Mutta Kain syytti Jumalaa. Kun Jumala kysyi Kainilta Aabelista, tämä vastasi syytöksellä: "Olenko minä veljeni vartija" (1. Moos. 4:9). Näiden sanojen taakse kätkeytyy vihamielinen asenne. Kain yritti Aatamin ja Eevan tavoin keplotella Jumalan nuhteita vastaan (vrt. 1. Moos. 3:12,13). Tämä on meidän lihallemme aivan yhtä luonnollista kuin hengittäminen ruumiillemme. Kainin ylpeys ajoi hänet omavanhurskauden pimeyteen ja samalla kapinaan auktoriteettia vastaan. Omavanhurskaus ja kapina sokaisevat meidät näkemästä totuutta itsestämme (ks. esim. Jes. 59:8).

Kun Jumala ilmoitti, kuinka Kainia rangaistaan veljensä surmaamisesta, Kain vastasi itsesääliin vaipuneena ja kiukustuneena: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin" (4:13). Älä anna Kainin omaksuman voivottelevan itsesäälin pettää sinua. Tuollaisessa itsesäälissä ei ole vähääkään nöyryyttä, ei tippaakaan todellista katumusta eikä vähäisintäkään halua muuttaa elämänsä suuntaa. Kuinka voimme sanoa näin? Puu tunnetaan hedelmistään (ks. Matt. 7:16). Kain oli alkuna sille paatuneiden ihmisten polvelle, joka Jumalan täytyi tuhota vedenpaisumuksessa.

Emmekö mekin ole joskus reagoineet Kainin tavoin? Eikö meistäkin tunnu joskus siltä, että Jumala tai jokin auktoriteetti on valinnut meidät uhrikseen? Ihmettelemme, mitä muka olemme tehneet. Mutta paras olla varuillaan. Kainin tie on se, jolla emme tunnusta erheitämme, vaan paadutamme sydämemme Jumalan nuhtelun edessä (ks. Snl. 29:1). Juuda puhui kirjeessään viimeisten aikojen ihmisistä, jotka eivät ota vastaan ojennusta ja nuhdetta, vaan kätkeytyvät itsesäälin ja nurinan suojiin (Juuda 16). Kuitenkin kaiken tällaisen takaa löytyy ylpeys.

Bileamin eksytys

Bileam oli muinaisen Mesopotamian pakanapappi ja profeetta. Bileamilla oli sellainen maine, että kenet hän siunaa, se on siunattu ja kenet hän kiroaa, se on kirottu (ks. 4. Moos. 22:6). Kun Mooabin kuningas Baalak lupasi suuren palkkion Israelin kiroamisesta, herahti vesi Bileamin kielelle. Mutta Bileam tiesi, ettei hän voisi tehdä mitään, mitä Jumala ei sallisi (22:18). Mutta Bileam halusi vääryyden palkkaa (ks. 2. Piet. 2:15). Lisäksi hän halusi säilyttää maineensa, mikä on tyypillinen väärän opettajan piirre (ks. Matt. 23:6,7). Bileamin tarina on paikoin humoristinen ja paikoin ironinen, mutta Bileam osoittaa joka tapauksessa, että hänen sydämensä ei ollut vakaa. Hän päätti edetä väärällä tiellä niin pitkälle kuin sillä suinkin voi mennä kohtaamatta Jumalan vihaa. Jumalan sana oli Bileamille hyvin selvä. Jumala sanoi, että hänen ei tulisi lähteä mooabilaisten matkaan kiroamaan Israelia (22:12), mutta tämä ei riittänyt Bileamille. Hän janosi palkkiota ja mainetta. Hän oli ikään kuin kuuliainen, mutta yritti kuitenkin saada Jumalaa muuttamaan mielensä. Hänen mooabilaisille antamansa vastaus haiskahti omavanhurskaalta: "Herra ei ole sallinut minun lähteä teidän kanssanne" (22:13). Syvällä ylpeässä sydämessään Bileam kuitenkin toivoi, että Jumala lopulta antaisi luvan. Kuinka hän toivoikaan, että Jumala olisi hänen kaltaisensa, edes vähän sallivaisempi. Bileam innostui asiasta lisää entistä suuremman palkkion toivossa ja meni taas Jumalan eteen ikään kuin siltä varalta, että Jumala olisi muuttanut mielensä (22:17-19). Bileam halusi saada mahdollisimman suuren hyödyn joutumatta silti Jumalan vihan kohteeksi. Lopulta Jumala antoi Bileamille sortua ahneuteensa ja salli tämän mennä mooabilaisten mukaan. Lopulta Jumala kuitenkin päätti sen, mitä Bileam ennusti israelilaisista (4. Moos. 23:7-12).

Bileamin erheenä oli itsepäinen oma tahto, joka pyrki välttämään Jumalan käskyjen tottelemisen. Bileam pyrki pääsemään selville siitä, kuinka paljon hän voisi saada irti tilanteesta, mutta samalla hän yritti lepyttää ja tyynnytellä Jumalaa. Bileam maksoi ylpeän eksytyksensä hengellään (ks. 4. Moos. 31:8).

Kooran niskoittelu

Kapinointi ja vastarinta tuntuvat monesti oikeutetuilta. Ihmisen luontainen ylpeys etsii tilaisuutta olla ahdistettujen ja sorrettujen sankari taistelussa kuviteltua tai todellista vääryyttä vastaan. Koorah oli juuri tällainen kapinoitsija. Hän oli Mooseksen serkku (ks. 2. Moos. 6:18-21) ja kuului Israelin

171

seurakunnan vaikutusvaltaisiin miehiin (ks. 4. Moos. 16:1-2). Koorah oli huomattavassa asemassa papiston jäsenenä (16:9), mutta hänessä asui ylpeys eikä hän pystynyt irtautumaan sen otteesta.

Koorahin ylpeyteen kuului se, että hän ei itse pitänyt itseään kapinallisena. Hän pikemminkin kuvitteli, että hän vapauttaa Israelin Mooseksen ja Aaronin tyrannian alaisuudesta. Hän halusi vaihtaa kansan johtajaa, että kansa olisi saanut oikeamielisemmän johdon, mutta todellisuudessa hän soti Jumalaa vastaan (vrt. Juuda 16). Koorahin oli helppo saada napisijat ja muut kapinamieliset nousemaan pyyteettömältä tuntuvaan "enemmän valtaa kansalle" - kampanjaan (ks. 4. Moos. 16:1). Koorah oli ovela mies ja sai sanomansa kuulostamaan vakuuttavalta: "Mooseksen lupaukset ovat arvottomia. Meille luvattiin maitoa ja mettä, mutta me kiertelemme yhä vain ympäriinsä erämaassa" (ks. 16:13,14). Tällainen väite piti paikkansa - tiettyyn rajaan saakka. Kansa oli yhä erämaassa, mutta ei suinkaan Mooseksen takia, vaan kansan oman tottelemattomuuden ja uskon puutteen takia (ks. 5. Moos. 1:30-35). Koorah ja muut häneen liittoutuneet unohtivat tarkoituksella tämän puolen asiasta. He vääristelivät totuutta. Kapinoitsijat ovat kapinoitsijoita, vaikka osa heidän puheistaan pitäisikin paikkansa. Hyökkäys Moosesta ja Aaronia kohtaan oli tyly ja häpeämätön (4. Moos. 16:3): "Koko seurakunta, he kaikki ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi to siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?" He käyttivät Herran nimeä saadakseen kapinansa kuulostamaan oikeutetulta (ks. 2. Tim. 3:1-5). "Miksi to siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?" Tämän kuullessaan Mooses lankesi nöyrästi kasvoillensa (4. Moos. 16:4). Hän pelkäsi että Herra hävittää koko kansan näiden miesten tottelemattomuuden tähden. Myöhemmin Jumala tuhosi Moorahin ja muut kapinalliset seurakunnan silmien edessä (16:32-35).

Jeremia kuvasi ylpeyttä hyvin osuvasti (Jer. 10:23,24): "Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassaan, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa. Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella, äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi." Ylpeyden vastakohtaa kuvataan Jeesuksen sanoissa: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät" (Matt. 5:3). Jeesus ei tarkoittanut alakuloisia, masentuneita, murheen murtamia eikä maahanlyötyjä. Hän puhui niistä, joilla ei ole liikoja luuloja itsestään ja kyvyistään. Tästä on kyse nöyryydessä, joka on ylpeyden vastakohta. Moffatin englanninkielinen käännös kääntää Jeesuksen sanat näin: "Autuaita ovat ne, jotka tuntevat itsensä hengessä köyhiksi".

Kuinka pääsemme tähän?

1) Paastoa ja rukoile säännöllisesti aivan niin kuin Herra Jeesus kehotti tekemään (ks. Matt. 6:5,16).
2) Opettele tuntemaan Jumalan voimaa, joka tulee ilmi hänen luomakunnassaan (ks. Ps. 8).
3) Arvioi itseäsi Jeesuksen asettamien mittareiden mukaan (ks. Hebr. 3:1).
4) Tutki ja mieti sitä, miten mielettömiä asenteemme ja tekomme ovat Jumalan edessä (ks. Snl. 6:16-19).

Tiedät varmaankin, että Mika Waltari (1908-1979) on yksi harvoista tunnetuista suomalaisista kirjailijoista, joka ei tuotannossaan juurikaan keskittynyt suomalaisuudelle tuttuihin asioihin. Hän käy kirjoissaan läpi idealismin ja kyynisen realismin välistä taistelua universaalilla tasolla. Kristitylle tähän taisteluun ei löydy ainoastaan selitystä, vaan myös ratkaisu. Waltarin tunnetuin teos Sinuhe egyptiläinen (Ilm. 1945) on historiallinen romaani, mutta kätkee sisäänsä mitä keskeisimpiä ihmiselämän ongelmia. Waltari pitää itsestään selvänä, että hänen lukijansa oivaltavat teoksen historiallisista kuvauksista oman aikansa ongelmat ja kipuilut. Voimme kuitenkin kysyä, kuinka moni todella ymmärtää tämän. Vielä keskeisempi kysymys on tietenkin se, kuinka moni uskoo, että ihmiselämän ongelmiin löytyy kestävä ratkaisu.

Voimme hallita itseämme vain Jumalan avulla. "Älkää niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät" (Room 13:14). Olkaamme varuillamme niistä vaaroista ja ansoista, joihin väärät asenteet voivat meitä johtaa, sillä ne hajottavat meitä ja loitontavat meitä Jumalan päämääristä. Raamattu ei puhu ainoastaan vääryyden ilmenemismuodoista, vaan se tuo esille vääryyden todelliset syyt parantavassa mielessä. Lue Gal. 5:17-26. "Ne jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen" (jae 24). Tämä on totisinta totta. Lihan himojen vastineena voimme tuoda elämässämme näkyviin Hengen hedelmää, joka on "rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (jakeet 22 ja 23). Tämän pitäisi olla meille hengellistä todellisuutta.

172

Osa 4 - Stressi ja hermoileminen

Verenpainetautia eli liikajännittyneisyyttä on kutsuttu hiljaiseksi tappajaksi, koska se ei välttämättä aiheuta mitään fyysistä kipua tai minkäänlaisia oireita ennen kuin se jo osoittautuu vakavaksi. Voi olla, että stressi ja hermoileminen ilmenevät sekaisin olevana vatsana, jännittyneinä lihaksina tai muuten vain hermostuneena ja kärsimättömänä olona. Juuri stressi on keskeinen syy korkeaan verenpaineeseen ja sydäninfarkteihin. Tutkijat ovat todenneet stressin yleensäkin aiheuttavan monia vaivoja ja sairauksia. Monet sairaudet saavat alkunsa muun muassa siten, että ihmisen aineenvaihdunta heikkenee äkillisen vastoinkäymisen tai pettymysten seurauksena. Stressiperäiset sairaudet aiheuttavat vuosittain valtavia terveydenhoitomenoja. On arvioitu, että teollisuus menettää stressin takia kymmenkertaisen määrän tehtyjä työpäiviä verrattuna lakkojen vaikutuksiin. Selvästi määriteltävissä olevat fyysiset ongelmat ovat taustalla 5-10 prosentissa verenpainetautitapauksista. Useimmiten korkea verenpaine on yhteydessä elämäntapaamme, siihen, miten ajattelemme, toimimme ja huolehdimme itsestämme.

Monet ihmiset pyrkivät tukahduttamaan stressin aivan väärillä keinoilla ja seurauksena on tilanteen paheneminen. ^{(viite 1)} Monet käyttävät alkoholia tai huumeita paetakseen tunne-elämää järkyttävien asioiden, kuten riitaisuuksien, epäonnistumisten, pelon ja yksinäisyyden aiheuttamaa stressiä. Tällaiset ihmiset eivät ymmärrä, että alkoholi ja huumeet tuovat vain lisäongelmia tullessaan ja johtavat ihmisen vaikeaan kierteeseen. Stressiä ja paineita ei pitäisi koskaan laukaista väärillä keinoilla.

Abraham Lincoln (1809-1865) sanoi alkoholismista ^{(viite 2)} ja alkoholista, että alkoholijuomateollisuudella on monia puolustajia, mutta ei mitään, mikä todella puoltaisi sen olemassaoloa. Tämä lausuma pätee yhä. Kampanjointi alkoholia vastaan alkoi Pohjois Euroopassa jo 1830-luvulla, jolloin puhdasta alkoholia kulutettiin 7-8 litraa asukasta kohti vuodessa. Tuohon aikaan yli viidennes viljasadosta käytettiin alkoholin valmistukseen.

Minna Canth (1844-1897) tunsi alkoholin aiheuttamat vitsaukset ja ilmaisi vastustavansa alkoholin väärinkäyttöä teoksessa Työmiehen vaimo. Canth puhui aiheesta sellaisella realismilla, että kirjaa voidaan hyvin verrata Emile Zolan (1840-1902) teokseen. Ikävä kyllä vain harvat suomalaiset kirjailijat ovat tarttuneet kynään vastustaakseen juopottelun katalia seurauksia.

Alkoholi on kuitenkin näytellyt olennaista osaa monien kirjailijoiden kuten Aleksis Kiven (1834-1872). Ilmari Kiannon (1874-1970), Joel Lehtosen (1881-1934) ja F.E. Sillanpään (1888-1964) teoksissa. Sillanpään Ihmisiä suviyössä on tästä klassinen esimerkki. Monille kirjailijoille alkoholi on lisäksi ollut henkilökohtainen ongelma. Sillanpään teokset sisältävät ajatuksen biologisesta fatalismista eli kohtalonuskosta. Hänen henkilönsä ovat melkein aina yksinkertaisia ja vaistojensa varassa eläviä ihmisiä, joita elämä kuljettaa eteenpäin ja jotka ovat tavalla tai toisella kohtalonsa heiteltävinä siten. etteivät pysty itse hallitsemaan elämäänsä. Nobel-palkinnon saamisen yhteydessä pitämässään puheessa Sillanpää osoitti eräänlaista luopumismielialaa ja apatiaa, jotka valtaavat usein vaikeuksien ja heikkouksien vaivaaman ihmisen. Nykyajan kirjoittajat kuten Hannu Salama (s. 1936) ovat antaneet juopottelusta ja sen himosta paljon rajumman kuvan. Tämä pätee varsinkin Salaman kiisteltyyn teokseen Juhannustanssit, joka ilmestyi 1960-luvulla.

Alkoholismia on kautta aikain pidetty perinnöllisenä. Ajatus perustuu siihen, että alkoholismi kulkee perheessä sukupolvesta toiseen, mikä ei tietenkään vielä sinänsä todista, että kyseessä olisi geneettisen taipumuksen siirtyminen vanhemmilta lapsille. Ympäristöstä saatu esimerkki voi yhtä lailla vaikuttaa alkoholisoitumiseen. Tutkijat pitävät alkoholismin todellisten syiden selvittämistä hyvin vaikeana. Perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutusten osuutta on vaikea määritellä. On syytä muistaa, että kaikkien alkoholistien vanhemmat tai sisarukset eivät ole alkoholisteja. Ihmiseen vaikuttaa heidän perimänsä lisäksi myös sosiaalinen ympäristö. Perimä määrää muun muassa aineenvaihduntaa.

Nykytutkijat ovat päätymässä siihen, että alkoholismi sinänsä ei periydy, vaan taipumus siihen periytyy. Ihmisen geenit vaikuttavat siihen, onko hän altis alkoholisoutumaan ryypiskelyn seurauksena vai ei. Pelkät geenit eivät tee kenestäkään alkoholistia. Alkoholismi syntyy vasta alkoholin runsaan väärinkäytön seurauksena. Nyky yhteiskunnassa alkoholisoitumista tavallaan edistetään sillä, että

173

alkoholia käytetään huolettomasti tai että alkoholin väärinkäyttö hyväksytään yleisesti. Lisäksi monet yrittävät ratkaista tunne elämänsä ongelmia alkoholin avulla.

Lyhyesti sanottuna, jos jonkun suvussa on alkoholismia, on aina syytä varovaisuuteen, Vaikka jolla kulla ei ole alkoholistisukulaisia, on varovaisuus silti tarpeen, koska kukaan ei voi olla varma siitä, että pystyy vastustamaan alkoholisoitumista. Alkoholismi voi syntyä pelkästään ajattelemattoman alkoholin väärinkäytön seurauksena. Alkoholin väärinkäyttö on yleensä seurausta vääristä vaikutteista, asenteista ja erilaisista taustatekijöistä. Opiskelijoiden juopottelun tärkeimmäksi taustatekijäksi on todettu - ei mitenkään yllättävästi - kavereiden asenteet ja tavat.

On olemassa monia eri syitä, jotka saavat nuoret ihmiset käyttämään alkoholia. Yhtenä syynä on mielihyvän tuottaminen. Tämä näkyy varsinkin turistimatkoilla. Toinen syy on halu ja tarve tehdä samalla tavalla kuin ikätoverit tekevät. Kolmanneksi monet etsivät alkoholista apua ujouteensa ja epävarmuuteensa uskaltaakseen paremmin ilmaista itseään. Syvien tunne elämän ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset saattavat tulla agressiivisiksi, kun he käyttävät alkoholia runsaasti. Alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa länsimaissa yli puolet liikennekuolemista ja lisäksi muita onnettomuuksia. Monet vanhemmat tuntevat omasta juopottelustaan aivan liian suurta syyllisyyttä pystyäkseen opastamaan lapsiaan kohtuulliseen alkoholin käyttöön.

Vanhoillisessa juutalaiskulttuurissa kuten esimerkiksi Israelissa alkoholin käyttäminen on erittäin yleistä sekä lasten että aikuisten keskuudessa, mutta alkoholismia esiintyy siellä silti erittäin vähän. Syy on siinä, että juutalaislapsi omaksuu ympäristöstään niin vahvan itsekurin, että hän tottuu käyttämään alkoholia kohtuullisesti koko elämänsä ajan. Lapset tottuvat alusta pitäen siihen, että kohtuullinen alkoholin käyttö on sallittua, mutta samalla siihen, että alkoholin väärinkäyttöä ja juopumusta seuraa aina joku voimakas sosiaalinen rangaistus.

Israelissa alkoholia ei yleensä juoda päivittäin, vaan sapatin ja muiden juhlien yhteydessä. Koska kohtuullinen alkoholinkäyttö on kuulunut alusta saakka puhdasoppiseen juutalaisuuteen ja koska alkoholi liittyy juutalaisuudessa perheen yhteisiin hetkiin ja sitä sen tähden käytetään vastuullisesti, ei alkoholia oikeastaan lainkaan käytetä kurittomasti tai jonkinlaisena kapinan merkkinä auktoriteetteja kohtaan.

Tutkijat ovat todenneet, että lapset eivät suhtaudu samalla tavalla ympärillään näkemiinsä vääriin juomatapoihin. Jotkut lapset saavat vanhempiensa tai kavereidensa alkoholin käytöstä niin voimakkaan vastenmielisyyden alkoholia kohtaan, että eivät halua itse lainkaan koskea siihen. Tällaiset lapset eivät näe alkoholissa mitään myönteistä. Minulla on ystäviä, jotka ovat lapsuudessaan kärsineet alkoholista niin paljon, että he pystyvät pysymään siitä täysin erossa. Monet kodit ovat tuhoutuneet sen takia, että niissä on käytetty alkoholia liian huolettomasti.

Toisaalta tutkimuksissa on todettu, että alkoholi aiheuttaa ongelmia sellaisille lapsille, joiden kotona sitä ei ole käytetty lainkaan. Tämä johtuu siitä, että sen enempää perheet kuin seurakunnatkaan eivät ole kyenneet tarjoamaan lapsille riittäviä eettisiä perusteita alkoholin vastuulliselle käytölle. Monet tällaisista lapsista ovat ruvenneet ryyppäämään niin rajusti, ettei tilanne ole enää pysynyt heidän hallinnassaan.

Tutkimukset osoittavat, että kehittymässä oleva aineenvaihduntajärjestelmä altistaa ihmisiä alkoholismille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alkoholismi iskee paljon herkemmin alkoholia väärin käyttäviin nuoriin kuin aikuisiin. Alkoholin väärinkäyttöä on kaikki se, mikä johtaa ikäviin hengellisiin, henkisiin tai tunnetason asenteisiin ja mikä aiheuttaa vahingollisia fyysisiä oireita. Tiesitkö esimerkiksi, että jonkin aikaa jatkunut alkoholin väärinkäyttö muuttaa aivosolujen toimintaa, aiheuttaa hermostovaurioita, kutistaa aivokuorta, aiheuttaa hormonitoiminnassa epätasapainoa ja vahingoittaa tärkeitä elimiä. Vakavimpia pitkäaikaisen juopottelun seurauksia ovat maksasyöpä, kurkunpäänsyöpä, ruokatorven syöpä ja paksusuolen syöpä.

Nykypäivinä nuorison juopottelu on yhteydessä moniin eri tekijöihin kuten psykologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin. Monissa maissa kuten Venäjällä ja Suomessa alkoholin käyttö on melkoinen ongelma. Joitakin vuosia sitten jaettiin julistetta, jossa ihminen hukkuu viinalasiin. Entisessä Neuvostoliitossa oli julisteita, joissa pullo on kuvattu päähän tähtääväksi pistooliksi. Julisteiden tarkoituksena oli tietenkin tehdä selväksi, että alkoholin väärinkäyttäminen on sama asia kuin tekisi itsemurhan. Eri asia on, meniekö sanoma perille. Tilastot ainakin puhuvat jotakin muuta.

174

Muistanet Aleksis Kiven Nummisuutareista Eskon unohtumattoman hahmon. Esko oli aina juopoteltuaan kiivasluontoinen ja taistelunhaluinen ja näin hän edustaa eräänlaista suomalaisen prototyyppiä. Alkoholin väärinkäyttäjäksi ajautuminen voi tapahtua asteittain ja salakavalasti. Monet käyttävät alkoholia tullakseen toimeen jokapäiväisten ongelmiensa, turhautumiensa ja alemmuudentuntonsa kanssa. Alkoholi saattaa tarjota tilapäisen avun, mutta se ei koskaan ratkaise ongelmia. Alkoholin väärinkäytöstä on kyse siinä vaiheessa, kun joku hakee automaattisesti turvaa alkoholista joutuessaan vaikeuksiin tai kärsiessään tunne elämän ongelmista. Alkoholia ei pitäisi koskaan käyttää ongelmien ratkaisemiseen tai yksinäisyyden, ikävystyneisyyden tai masennuksen poistamiseen. Tällainen alkoholin käyttö muodostuu helposti tavaksi ja vain pahentaa ongelmia eikä ratkaise niitä.

Raamattu opettaa meitä ratkaisemaan ongelmamme oikealla tavalla. Jumalan tie ongelmien ja turhautumien poistamiseen on rukous, anteeksiantamuksen etsiminen, arvojen ja ajatusten paikoilleen asettaminen ja ihmisille tekemiemme vääryyksien korjaaminen. Alkoholismi on sekä fyysinen että henkis-sielullis-hengellinen ongelma. Voin vain rohkaista alkoholisteja etsimään ja elämään todellista kristillistä elämää ja ottamaan vastaan sen avun, joka Jumalalla on tarjolla alkoholiongelmien voittamiseksi.

Koska viinin juominen on monissa kristillisissä piireissä melkoinen tabu, on syytä katsoa, mitä Raamattu aiheesta sanoo. Asiasta puhutaan Raamatussa monta kertaa aina sen alkulehdiltä lähtien (ks. esim. 1. Moos. 14:18). Mielenkiintoista kyllä Jumala rohkaisi kansaansa käyttämään viiniä (hepreaksi yayin) tiettyinä juhla aikoina, jotka Jumala oli itse säätänyt (ks. 5. Moos. 14:26). Tällaisissa tilanteissa Jumala jopa salli väkijuomien käytön. Sana "väkijuoma" tulee heprean sanasta shekar, jota käytetään Vanhassa testamentissa 22 kertaa ilmaisemaan taatelista ja muista hedelmistä tehtyä alkoholijuomaa.

Monet Raamatun henkilöistä kuten Nooa (ks. 1. Moos. 9:21), Loot (ks. 1. Moos. 19:30-36) ja Naabal (ks. 1. Sam. 25:36) käyttivät viiniä väärin. Kokemus on osoittanut monille, että "viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee" (Snl. 20:1). Raamattu tekee selväksi, että viiniä voidaan käyttää sekä oikein että väärin. Psalmissa 104 todetaan, että Jumala on tuottanut viinin tekemään ihmisen iloiseksi (jakeet 14-15). Mutta miksi niin monet ovat kääntäneet Jumalan siunauksen kiroukseksi? Yksinkertaisesti siksi, että ihmiset ovat kieltäytyneet elämästä Jumalan periaatteiden mukaan.

Vaikka en henkilökohtaisesti ole koskaan pitänyt viinistä tai kehottanut muita juomaan sitä, on viinin kuitenkin ennustettu koituvan Jumalan valitulle kansalle siunaukseksi (ks. 1. Moos. 27:28). Johanneksen evankeliumin toisesta luvusta luemme, kuinka Jeesus muutti veden viiniksi (kreikaksi oinos). Kyseessä oli Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko. Olisiko Jeesus tehnyt tämän ihmeen, jos viini olisi paha asia? Jeesus ei saamannut viinin käyttöä vastaan eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö viini ollut hänen aikanaan yleinen juoma. Raamattu korostaa sitä, että viiniä tulee käyttää maltillisesti, jos sitä haluaa käyttää. Samalla Raamatussa todetaan, että on kunnioitettava toisten omaatuntoa (ks. 1. Kor. 10:23-33).

Paavali kehotti Timoteusta juomaan vähän viiniä vatsavaivojen takia (1. Tim. 5:23). Silti monet kristityt ovat nykyään sitä mieltä, että viiniä ei pitäisi käyttää edes terveydellisistä syistä. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta riistää toiselta kristityltä vapautta toimia oman omantuntonsa mukaan.

Alkoholi ei ole mikään välttämättömyys. Jumalan silmissä kenenkään ei tarvitse käyttää alkoholia osoittaakseen kypsyyttä, elinvoimaisuutta tai sosiaalisuutta, vaikka joukkotiedotusvälineet pyrkivätkin antamaan alkoholin käytöstä tällaisen kuvan. Alkoholistien tai yleensä niiden, joihin alkoholi vaikuttaa haitallisesti, ei pitäisi juoda mistään syystä. Eikä alkoholismistaan eroon pyrkivän henkilön seurassa pitäisi koskaan juopotella, vaikka muualla käyttäisikin alkoholia. Nykyään on saatavissa paljon alkoholittomia ja paljon terveellisempiä juomia, joista voi huoletta nauttia. Jos käytät alkoholia, olet Jumalan edessä vastuussa käyttäytymisestäsi. Siinä sinun luonteesi punnitaan.

Jumala tuomitsee kaikkialla Raamatussa ne, jotka käyttävät runsaasti alkoholia (ks. Jes. 5:22). Juopottelijat ovat Jumalan mielestä pahantekijöitä (ks. Snl. 23:20,21 ja Jes. 28:1-8). Voivotus, vaikerrus, torat, valitus ja haavat ovat niiden vaivana, jotka viipyvät viinin ääressä (ks. Snl. 23:29,30). Pietarin mukaan sillä, joka tunnustautuu Jeesuksen seuraajaksi, on uudenlainen malli elämälle ja hänen tulee myös välttää liiallista alkoholin käyttöä (ks. 1. Piet. 4:1-3).

175

Ne, jotka kieltävät kaiken alkoholin käytön, tuijottavat vain niihin Raamatun kohtiin, joissa alkoholiin suhtaudutaan kielteisesti, mutta unohtavat sen, että alkoholin käyttö voi olla myös maltillista. Kenties heidän mielestään on parempi kieltäytyä edes maistamasta alkoholia, koska itsensä hillitseminen alkoholin suhteen on niin vaikeaa. Tällainen perustelu on tietysti järkevä, mutta meidän on syytä varoa, ettemme ole liian lakihenkisiä ja ojenna liian helposti syyttävää sormea.

Stressi voi vaivata ketä tahansa

Stressi ei ole ainoastaan ylityöllistettyjen liikemaailman johtajien vaiva. Kuka tahansa voi kärsiä siitä. Monet nuoret ovat stressaantuneita. Stressi on usein katalysaattorina sairauksissa, perhekriiseissä ja lähes kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa ihmistä kohdellaan väärin. Hyvin monet asiat aiheuttavat stressiä. Kenties monet näistä tilanteista ovat sinullekin tuttuja: pieleen menneet kokeet koulussa, välirikko hyvän ystävän kanssa, kova kiire tai jotain vastaavaa. Kaikki nämä aiheuttavat stressiä.

Aikuisille hyvin tyypillinen stressin aihe on työ. Työhön kohdistetaan monenlaisia odotuksia. Joku haluaa edetä urallaan, mutta toiveet jäävät toteutumatta. "Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi", sanoo Raamattu (Snl. 13:12). Koulu taas on stressin aiheena nuorille. Koululaisten odotetaan menestyvän opinnoissaan aivan samoin kuin aikuisten odotetaan menestyvän työelämässä. Yhteiskuntamme rakentuu kilpailuperiaatteelle eikä tämä tosiasia ainakaan vähennä stressiä. ^{(viite 3)}

Sisäiset ja ulkoiset paineet ovat niin kovia, että ne lähes turmelevat elämän kauneuden ja vievät elämältä sisältöä. Jokainen tarvitsee ystäviä ja läheisiä ihmissuhteita ja hyvän ystävän menettäminen tekee aina kipeää, onpa siihen sitten syynä mikä tahansa. Avioliiton pirstoutuminen aiheuttaa paljon surua puolisoille ja koko perheelle. Kukapa meistä ei olisi kantanut huolta siitä, kuinka saisi rahansa riittämään tänä taloudellisesti epävarmana aikana? Kukapa meistä ei olisi joskus tuntenut itseään yksinäiseksi? Tai kukapa ei olisi joskus turhautunut siitä, ettei olekaan päässyt osalliseksi tämän maailman arvojen mukaisesta menestyksestä? Erilaiset elämän muutokset yleensä aiheuttavat meille stressiä.

Kun joudumme jatkuvasti kokemaan muutoksia ja varsinkin, kun joudumme muutoksiin, joihin sisältyy myös vaikeuksia ja epävarmuutta, reagoimme heti fyysisesti. Hormonitoiminta muuttuu ja tasapainomme horjuu. Kun stressi kasvaa ja verenpaine nousee, saattaa sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi järkkyä. Juuri tätä tapahtuu maailman kuumeisen kilpailun keskellä. Liiallisesta stressistä on tullut epämiellyttävä seuralainen ihmisille, sekä nuorille että vanhoille ja yhtä hyvin kristityille kuin muillekin ihmisille. Stressi on erityisen tuttu asia Jumalan valtakunnan työntekijöille. Jumalan täytyy sanoa vaikeuksien ja vastoinkäymisten keskellä kamppaileville levottomille lapsilleen: "Rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne" (Jes. 30:15). Rauhallisuus ja hiljaisuus Jumalan edessä yhdessä yksinkertaisen luottamuksen kanssa ovat stressin ja hermostuneisuuden vastakohta.

Markuksen evankeliumista voimme lukea (6:30,31): "Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja opettaneet. Niin hän sanoi heille: 'Tulkaa to yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän'. Sillä tulijoita ja menijöitä on paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään." Jotta välttyisimme uupumukselta ja siihen liittyvältä stressiltä, meidän tulee joskus vetäytyä syrjään lepäämään aivan kuten Herra kehotti opetuslapsiansa tekemään. Aivan liian usein monet Jumalan palvelijat ovat unohtaneet kehotuksen: "Tulkaa to yksinäisyyteen..."

Tarvitsemme selkeitä ohjeita selvitäksemme stressistä, sillä stressistä ei pääse eroon mitenkään yksinkertaisesti. Stressi ei tietenkään aina ole seurausta kielteisistä asioista. Jotkut erittäin hienot ja tärkeätkin asiat saattavat aiheuttaa stressiä siten, että olemme yksinkertaisesti liian jännittyneitä jostakin. Jos pääset yliopistoon opiskelemaan juuri sitä, mitä olet halunnutkin, olet tietysti valtavan iloinen, mutta seuraavassa hetkessä saatat miettiä, kuinka selviät niin vaativista opinnoista. Tai saattaa olla, että olet opiskelun ohessa pestautunut töihin saadaksesi vähän rahaa, mutta samalla se merkitsee vapaa ajan vähenemistä ja opiskelukiireiden lisääntymistä. Samoin johonkin urheilujoukkueeseen pääseminen on mahtava saavutus sinänsä, mutta joukkueessa pysyminen vaatii oman panoksensa. Kaikki tällaiset asiat saattavat aiheuttaa stressiä. Jos emme onnistu pitämään stressiä hallinnassa, on seurauksena helposti monenlaisia ongelmia. Kaiken kaikkiaan ei ole kysymys pelkästään siitä, mitä meille tapahtuu, vaan myös siitä, kuinka riippuvaisia olemme ajatuksistamme ja tunteistamme, ja näin törmäämme jälleen siihen, että Hengen hedelmän pitäisi näkyä meidän elämässämme. Tätä taustaa vasten voimme kääntää stressin eduksemme. Ilman stressiä et pysty kaikkeen siihen, mihin pysyt stressin alaisuudessa.

176

Kohtuullinen stressi auttaa meitä hyviin suorituksiin. Meidän ei niinkään tarvitse oppia välttämään stressiä, vaan hallitsemaan sitä ja käyttämään sitä hyväksemme. Mikä tahansa kilpailutilanne aiheuttaa jonkinasteista stressiä, olipa kyse urheilusta tai taiteen maailmasta. Ydinkysymys on siinä, kuinka suhtaudumme stressiimme. Elämästä selviytyminen edellyttää sitä, että olemme jossain määrin stressaantuneita. Meidän tulee muistaa, että sopiva määrä stressiä on meille pelkästään hyödyksi. Stressi voi motivoida ja haastaa meitä suoriutumaan eri asioissa. Useimmat sellaiset ihmiset, jotka haluavat toteuttaa jotakin tai ovat kunnianhimoisia, elävät stressissä. He tarvitsevat sitä. Sopiva määrä stressiä yllyttää meitä parantamaan suorituksiamme. Esimerkiksi Paavo Nurmi tai Alvar Aalto kokivat varmasti stressiä huippusuoritustensa yhteydessä. Toisaalta Suomessakin on varmasti sellaisia kuuluisuuksia, jotka eivät ole kestäneet paineita, vaan ovat ajautuneet käyttämään esimerkiksi alkoholia.

On tietysti muistettava, että stressi heikentää ja lamaannuttaa meitä silloin, kun se on jatkuvaa tai usein toistuvaa ja vaatii meiltä jatkuvasti ylimääräistä energiaa. Ruumiimme ei yksinkertaisesti pysty pitkän päälle vastaamaan alituisen stressin vaatimuksiin. Mutta tapahtuupa mitä tahansa, stressin ei pitäisi saada meistä otetta. Stressi lisääntyy aina, jos odotamme paljon itseltämme tai muilta ihmisiltä. Stressi on aina seuranamme silloin, kun haluamme saavuttaa jotakin. Stressaannumme sekä menestyksestä että vastoinkäymisistä. Me olemme aina jonkin verran stressaantuneita, johtuupa stressi mistä tahansa. Opettele tulemaan sen kanssa toimeen nyt, niin pystyt kohtaamaan sen myös jatkossa.

On monia asioita, joiden avulla voit estää paineita kasvamasta liian suuriksi. Jos stressi on seurausta liiasta kiireestä, kuten monilla opiskelijoilla, sinun tulee kenties arvioida uudelleen se, mitkä asiat ovat todella tärkeitä ja mitkä voit jättää vähemmälle huomiolle. Monet ihmiset eivät ymmärrä, että asioiden asettaminen uuteen arvojärjestykseen säästää paljolta stressiltä ja huolehtimiselta. Monet ottavat harteilleen aivan liian suuria taakkoja ymmärtämättä lainkaan, että eivät pysty suoriutumaan kaikista tehtävistään tai että heillä ei yksinkertaisesti ole edes aikaa suoriutua niistä. Saattaa olla, että saatat joutua vähentämään tekemisiäsi jopa puoleen, ennen kuin saavutat taas tasapainon ja saat tilanteen hallintaasi.

Muista, että ihmiset ovat asioita tärkeämpiä. Kun vietät aikaasi sellaisten ihmisten kanssa, joista pidät tai joita rakastat, saatat saada juuri sellaista rohkaisua elämääsi, jota sillä hetkellä tarvitset. Elämäsi jakaminen ja keskinäinen huolenpito riisuu aseet stressiltä ja levottomuudelta.

Jos stressisi taustalla on perhetragedia, kuten avioero tai läheisen kuolema, et mahda itse stressin aiheuttajalle mitään. Sen sijaan sinun tulee pyrkiä siihen, että vahvistut itse riittävästi, jotta selviät tällaisen tilanteen aiheuttamista paineista. Suurena apuna voi olla se, että pystyt puhumaan tuskastasi jollekulle. Tällaisen ihmisen täytyy olla tarpeeksi kypsä kohtaamaan sinun tilanteesi. Hyvä kuuntelija, joka on aidosti huolestunut sinusta, voi olla suureksi avuksi. Vaikka sinusta joskus tuntuisi siltä, ettei sinulla ole ketään läheistä ystävää, niin muista, että Herra itse on lähellä ja Hän on paras kuuntelija (ks. Ps. 34:19 ja 145:18,19). On myös monia pieniä asioita, joilla voit lievittää stressiäsi. Esimerkiksi dieetistä voi olla apua. Liika sokeri, kahvi tai suola tai vastaavasti liian vähäinen ravinto voi aiheuttaa stressiä. Monesti suuret odottamattomat elämänmuutokset muuttavat myös ruokailutottumuksia tai vaikuttavat nukkumiseemme. Saatamme esimerkiksi unohtaa syömisen kokonaan (ks. Ps. 102:5). Tiukka ohjelma ajaa meidät usein siihen, että emme syö kunnolla, vaan tyydymme pelkkiin välipaloihin. Tarvitsemme kuitenkin kunnon aterioita, jotta pysyisimme vahvoina. Varsinkin aamupalan pitää olla kunnollinen. Älä petä itseäsi siten, ettet nuku kunnolla tai että syöt huonosti. Älä kuvittele pärjääväsi pelkän kahvin voimalla. Saattaa olla, että tunnet olevasi voimissasi, mutta kyse on vain hermostollisesta tottumuksesta ja stressi vain pahenee. Lopulta käytät kaiken energiasi loppuun.